Vauva oli hyvä nukkuja, kunnes täysin yhtäkkiä ei – 4-kuisen, 9-kuisen ja 18-kuisen unitaantuma on suosittu teoria
Hyvin nukkuva vauva tai taapero alkaa heräillä yhtäkkiä tiheästi. Monen lapsiperheen yhteinen kokemus on, että yöhulina osuu noin 4, 9 ja 18 kuukauden ikään.
Ensimmäisiin elinvuosiin mahtuu hurjia kehitysaskelia kuten ryömimään, istumaan, seisomaan ja kävelemään oppiminen. On luonnollista, että kehitys vaikuttaa lapsen uneen. Moni yöhulinoijan vanhempi törmää termiin uniregressio eli unitaantuma.
Englanninkielisissä maissa on ryhdytty puhumaan noin 4, 9 ja 18 kuukauden iässä tapahtuvista unitaantumista (sleep regression), jolloin lapsi nukkuu selvästi totuttua huonommin. Kenties taantumien sijaan vaiheita olisi todenmukaisempaa kutsua siirtymiksi, sillä kyse on positiivisesta asiasta, vauvan kehittymisestä.
Unitaantumista on alettu kirjoitella kansainvälisillä vanhemmuussivustoilla, perheblogeissa ja kasvatusoppaissa. Asiasta ei ole kuitenkaan koskaan tehty tieteellisestä kestävää tutkimusta.
Juuri tiettyihin vauvakuukausiin osuvat taantumat voivat olla todellisia tai vain pienelle osalle vauvoista sattumalta ilmeneviä. Neurologit ovat vasta alkamassa ymmärtää alle kaksivuotiaiden aivojen toimintaa.
4 kk unitaantuma – totta vai ei?
Unitaantumateorian mukaan neljän kuukauden kohdalla vauvan unirytmi alkaa pikkuhiljaa mukailla aikuisen rytmiä. Ensimmäinen uniregressio ajoittuisi 3-5 kuukauden ikään.
Vastasyntyneen uniajasta iso osa on syvää unta, mutta lapsen kasvaessa ja aivojen kehittyessä vaipuminen syvään uneen alkaa kestää pidempään. Vauvan unisykli on 45–50 minuutin pituinen ja tyypillisesti vauva havahtuu syklin vaihtuessa ja saattaa tarvita apua nukahtaakseen takaisin.
Aamuyöstä vauvan uni on usein alkuyötä levottomampaa, ja heräily voi olla entistä tiheämpää.
Tiheät heräilyt eivät välttämättä ole ainoita 4-kuisen vanhempaa huolettavia muutoksia. Kehittyvä unirytmi voi tuoda muutoksia ruokahalussa, itkuisuutta ja levottomuutta. Päiväunet voivat lyhentyä tai vauva ei meinaa nukahtaa niille ollenkaan.
Vauvat reagoivat yksilöllisesti ja siinä missä yhden kohdalla levoton unijakso kestää viikon tai pari, toisella se voi jäädä päälle jopa kuukausiksi.
Jos näyttää siltä, etteivät yöt rauhoitu muutamassa viikossa, ja vauva heräilee joka unisyklin jälkeen eikä rauhoitu ilman vanhemman apua – esimerkiksi hyssytystä, kantelua, tutin laittoa tai imetystä – saattaa olla, että vauvalle on kehittynyt uniassosiaatio.
Uniassosiaation purkamiseen tehokkainta voi olla unikoulu.
Väitetty 9 kk unitaantuma
Joko 4-kuisen vauvan hulinat jatkuvat kuukausia, tai vauva on nukkunut välissä hyvin, mutta moni perhe kokee 8–10-kuisena seuraavan unitaantuman. Neljän kuukauden ikäisen vauvan kohdalla kyse oli muuttuneesta unirytmistä, mutta noin yhdeksän kuukauden kohdalla vauvalle alkaa kertyä roppakaupalla uusia taitoja, menohaluja ja ymmärrystä – merkittävää aivojen kehitystä.
Isot kehitysharppaukset tekevät unesta levotonta. Lisäksi hampaiden tulo saattaa vaivata. Tyypillisesti kolmannet päiväunet jäävät pois, joka taas johtaa yliväsyneisyyteen ja levottomuuteen.
Vaihe voi taantumateorian mukaan mennä ohi kolmessa viikossa tai kestää tuplasti pidempään.
Uskoi taantumaan tai sitten ei, vaikeassa tilanteessa pitäisi jaksaa välttää tutin tai rinnan kaltaisia uniassosiaatioita, joista voi olla vaikea päästä eroon. Unta voi yrittää parantaa lempein keinoin ja odottaa, että vaihe menee ohi.
Jos huonot unet jatkuvat kuukausitolkulla, kyseessä tuskin on ”vaihe”. Tällöin ongelma voi olla rutiineissa ja niihin on hyvä pureutua koko perheen levontarpeen ja hyvinvoinnin takia.
Mikä on 18-kuisen nukkujan uniregressio?
Kun puolitoistavuotias taapero alkaa heräillä useasti yössä ja kieltäytyy päiväunista, ollaan erityisen vaikean haasteen äärellä.
Myös 18 kuukauden iässä unitaantuma liittyy taantumateoriassa psyykkiseen ja fyysiseen kehitykseen. Tässä kehitysvaiheessa lapsi oppii itsenäisemmäksi, mikä johtaa herkästi lujempaan tahtoon. Taapero ei ehkä halua mennä nukkumaan tai pysyä sängyssä. Lisäksi eroahdistus näyttäytyy vahvimmillaan taaperoikään tultaessa.
Tästä johtuen lapsi saattaa heräillä öisin varmistaakseen, että vanhempi on vieressä, tai kieltäytyä päiväunista, koska ei halua olla huoltajastaan erossa. Myös hampaat voivat vaivata.
Juuri taaperon itsenäistyminen tekee 1,5-vuotiaan uniongelmista tähän saakka vaikeimpia. Kun omaa tahtoa löytyy, on haastavampaa saada lapsi rauhoittumaan unille.
Uniregressioteorian mukaan tämäkin vaihe kestää 3–6 viikkoa. Jos lapsi on aiemmin ollut hyvä nukkuja, kannattaa sinnitellä ja odottaa, että unitaantuma menee ohi.
Vaikka unitaantumien tieteellinen näyttö on hyvin ohutta, niistä on ryhdytty puhumaan vanhempien yhteisten kokemusten pohjalta. On myös perheitä, joissa lapsi on nukkunut kuin unelma, mutta muuttunut huonoksi nukkujaksi noin yhden vuoden tai noin kahden vuoden iässä. Siksi lisäksi näkee puhuttavan 1-vuotiaan ja 2-vuotiaan unitaantumista.
Vauvan ensimmäiset kuukaudet ja vuodet ovat täynnä vaiheita, sen tietävät kaikki vanhemmat. Unettomien öiden keskellä voi olla lohdullista ajatella, että tämäkin vaihe menee lopulta ohi.
Lähteet: Baby Sleep Site, Mother.ly
Jaa oma kokemuksesi