Yhdeksän kuukauden iässä tulee usein unitaantuma – onko unikoulu ratkaisu?
Yhdeksän kuukauden iässä vauva saattaa heräillä jopa puolen tunnin välein, kun unitaantuma alkaa. Silloin moni harkitsee unikoulua – mutta unikonsultin mielestä se voi pahentaa tilannetta.
Vauvan uni kehittyy niin, että ensimmäinen unitaantuma (uniregressio) tulee yleensä noin neljän kuukauden kohdalla. Siihen saakka hyvin nukkunut lapsi saattaa heräillä tiheään öisin.
Toinen unitaantuma on yhdeksän kuukauden tienoilla. Alle vuoden ikäisten lasten vanhemmat ovat myös tyypillisin asiakaskunta unikonsultti Maria Österbergille.
– Jos vauva on jo ennestään huono nukkuja, yhdeksän kuukauden kohdalla unet menevät ihan palasiksi. Unitaantuma voi olla todella voimakas, Maria kuvailee.
Tyypillistä on, että lapsi alkaa heräillä jopa puolen tunnin välein tai kukkua hereillä tuntikaupalla. Myös päiväunet voivat olla taistelua.
Unitaantuma on vaihe, joka menee ohi
Vanhempia yleensä helpottaa hieman se tieto, että unitaantuma vaikuttaa tilapäisesti kaikkien lasten uneen.
– Mutta jos lapsi on ollut hyvä nukkuja, unitaantuma ei yleensä tule yhtä voimakkaana.
Yhdeksän kuukauden uniregressio liittyy lapsen henkiseen ja fyysiseen kehitykseen. Lapsi oppii uusia motorisia taitoja, ja eroahdistus saattaa voimistua.
Unikonsultin mukaan tärkeintä on tiedostaa, että kyseessä on vaihe, joka menee ohi. Ja se menee nopeimmin ohi, kun vanhemmat toimivat niin kuin ennenkin eikä äiti aloita esimerkiksi yöimetystä uudelleen.
Unikoulu saattaa pahentaa tilannetta
– Ne vanhemmat, jotka ottavat minuun yhteyttä, ovat jo pidemmän aikaan kärsineet hyvin rikkonaisista öistä, Maria Österberg kertoo.
Unikonsultti käy vanhempien kanssa läpi perheen päivärytmiä ja sitä, millainen on vauvan uniympäristö. Sitten pohditaan yhdessä, mikä olisi paras keino nukkumaan opetteluun.
– Jos vanhemmat eivät ensin tarkastele kokonaisuutta vaan päätyvät suinpäin aloittamaan unikoulun, tilanne saattaa itse asiassa vain pahentua, Maria sanoo.
– Yöheräilyt voivat nimittäin olla kiinni myös päivän rytmityksestä.
Mitä tehdä, kun vauva heräilee?
Maria kertoo esimerkin perheestä, jolle hän antoi unineuvontaa vähän aikaa sitten. Perheen yhdeksän kuukauden ikäinen lapsi saattoi herätä 15–20 kertaa yössä. Koska vauvan unisykli on noin 45–50 minuuttia, tämä vauva heräsi siis melkeinpä jokaisen unisyklin jälkeen.
Vanhemmat nukuttivat vauvaa uudelleen ja uudelleen, etsivät tuttia, ottivat syliin. Tassutteluakin he olivat kokeilleet. Tilanne pysyi ennallaan.
Oliko tämä kaikki tutin syytä? Pitäisikö siitä luopua?
– Tulimme siihen tulokseen, että tuon ikäinen lapsi kyllä saa tutin suuhunsa itsekin, kunhan vain löytää sen. Tutti ei ollut siis syy heräilyihin vaan se, ettei vauva tiennyt, miten nukahtaa ilman vanhempien apua.
Yliväsymys johtaa yöheräilyjen kierteeseen
Lisäksi Maria tutki perheen päivärytmiä ja päätteli, että vauva oli yliväsynyt mennessään nukkumaan. Jos edelliset päiväunet olivat päättyneet kahdelta ja iltaunille mentiin kymmeneltä, väli oli liian pitkä 9 kuukauden ikäiselle.
– Tuon ikäisellä nukkumaanmenoaika on seitsemän tienoilla, Maria sanoo.
Yliväsymys saattaa johtaa yöheräilyjen kierteeseen ja aikaisiin aamuherätyksiin.
– Jos tuossa kohtaa olisi toteutettu unikoulu, lapsi olisi ollut edelleenkin yliväsynyt. Unikoulu ei olisi auttanut mitään vaan se olisi saattanut traumatisoida ainakin vanhemmat.
Viikon päästä yöunet kellon ympäri
Maria teki vanhempien kanssa unisuunnitelman.
Tutit saivat jäädä, niitä laitettiin vain riittävästi sänkyyn. Lapsi sai itse ottaa tutin sängystä, jos tarvitsi sellaista.
Nukkumaan menoa aikaistettiin noin puolella tunnilla ilta kerrallaan. Aikaistus oli tehtävä asteittain, koska vauvan piti saada vähitellen tottua uuteen rytmiin.
Yliväsynyt vauva nukahtaa yleensä saman tien ja mihin vain, mutta kun nukkumaanmenoa aikaistetaan, nukahtamista joudutaan opettelemaan. Lisäksi vauva saattaa edelleen heräillä öisin.
Maria Österberg löysi sattumalta kutsumuksensa lapsen unen asiantuntijana. Hänen esikoisensa valvotti vanhempiaan, ja toisen lapsen kanssa Maria halusi toimia toisin.
– Pohdimme yhdessä vanhempien kanssa, mikä metodi sopisi nukkumisen opetteluun juuri heidän perheessään. Vanhemmat olivat jo aikaisemmin kokeilleen tassuttelua, mutta vaikutti siltä, että lapsen vieressä oleminen ja tassuttelu oli vain provosoinut lasta. Päädyimme pistäytymistekniikkaan, jossa lapsen luona pistäydytään hänen herätessään ja varmistetaan että lapsella on kaikki hyvin.
Pistäytymistekniikassa lapselle välittyy tunne siitä, että aikuinen on lähellä, mutta samalla häntä kannustetaan nukahtamaan ilman vanhemman apua. Jos lapsi ei nukahda, hänen luonaan pistäydytään aina tietyin välein.
– Olin varoittanut vanhempia siitä, että muutokseen saattaisi mennä muutama viikko, koska vauva oli niin yliväsynyt. Mutta ensimmäinen yö, jolloin hän nukkui yhdellä pistäytymisellä iltaseitsemästä aamuseitsemään, oli jo viikon päästä.
Ensimmäiset päivät raskaimpia
Helposti muutos ei siltikään tapahtunut. Yleensä ensimmäiset päivät ovat pahimpia vanhemmille.
– Ensimmäisinä päivinä voi tuntua siltä, ettei tästä tule mitään. Lapsi voi heräillä vielä useammin kuin ennen, Maria sanoo.
– Yleensä ensimmäisellä viikolla tulee takapakkia, koska lapsi tajuaa, että häneltä ollaan viemässä pois palveluja.
Silloin olisi tärkeää, että vanhemmilla on joku, joka tsemppaa vaikeimpina hetkinä. Unikonsultti Maria Österberg toivoo, että unesta käytäisiin enemmän keskustelua neuvolassa.
– Varsinkin päivärytmitys on sellainen asia, josta ei oikein puhuta missään. Jos vauva nukkuu huonosti, on aina hyvä arvioida kokonaisuutta.
Lue, miten Mariasta tuli unikonsultti
Jaa oma kokemuksesi