Erbin pareesi on harvinainen syntymävaurio, jossa vastasyntynyt ei liikuta yläraajojaan symmetrisesti

Erbin pareesin riskiä lisäävät muun muassa vauvan suuri koko ja perätila. Suurin osa vamman saaneista lapsista toipuu täysin.

Teksti Satu Lithovius
Kuvat iStock
Erbin pareesi
Kuvituskuva.

Erbin pareesi eli olkahermopunoksen syntymävaurio on vamma, joka tapahtuu synnytyksen yhteydessä. Sen saa aikaan vauvan hartiaan kohdistuva venytys, joka on seurausta lapsen koon ja äidin synnytyskanavan epäsuhdasta.

Vaurio käy ilmi yleensä heti synnytyksen jälkeen. Sen tunnistaa siitä, että vastasyntynyt ei liikuta yläraajojaan symmetrisesti.

– Pahimmassa tapauksessa käsi on täysin velttona vartalon vieressä. Lievissä vaurioissa käden ja ranteen liikkeet voivat olla hyviä, mutta lapsi ei liikuta olkaniveltä tai koukista kyynärpäätään, kertoo lasten käsikirurgi Petra Grahn HUS:n Uudesta lastensairaalasta.

Lue myös: Mitä synnytyksen jälkitarkastuksessa seulotaan ja miten? Asiantuntija kertoo käynnin alusta loppuun

Myös raskausdiabetes lisää erbin pareesin riskiä

Olkahermopunoksen syntymävauriosta kärsii Suomessa vuosittain reilu 60 vastasyntynyttä. Sen riskiä lisäävät vauvan suuri koko, hartiadystokia eli vauvan jumiutuminen synnytyskanavaan hartioistaan, perätila tai muu poikkeava tarjonta sekä äidin raskausdiabetes. Myös monikkosynnytys on vaurion riskitekijä.

Jos tiedossa on riskitekijöitä, mahdollisia synnytyksen aikaisia ongelmatilanteita voidaan ennakoida ja näin vähentää vaurion syntymisen riskiä. Esimerkiksi synnytystapa arvioidaan aina tapauskohtaisesti riskitekijät huomioiden.

– Riskitekijöistä tiedetään paljon, mutta tästä huolimatta yli puolessa tapauksista ei ole tunnistettavaa riskitekijää. Niinpä vaurio ei ole täysin vältettävissä esimerkiksi synnytyssalin toiminnalla, sanoo Grahn.

Pienelle osalle jää pysyvä vamma

Vaikka erbin pareesi itsessään on yleensä helppo diagnosoida heti synnytyksen jälkeen, sen vaikeusastetta ei voi täysin luotettavasti ennustaa vastasyntyneellä. Pysyvän vamman riski kasvaa sitä suuremmaksi mitä laajempi vaurio on.

Suurin osa erbin pareesi -diagnoosin saaneista vauvoista kuitenkin toipuu täysin jo ensimmäisten elinviikkojensa aikana. Tällöin ei ole tarvetta lisäselvityksille.

– Alkuarvion tekee synnytyssairaalan lastenlääkäri kotiinlähtötarkastuksessa. Tarkoitus on, että asiantunteva fysioterapeutti ohjeistaisi jo ennen kotiutusta liikeharjoitteet ja antaisi lisätietoa vammasta perheelle, Grahn kertoo.

Erbin pareesin hoito riippuu vamman asteesta. Erittäin tärkeää on vaurioituneen raajan liikelaajuuksien ylläpito, joka mahdollistaa nivelten normaalin kehityksen. Juuri tähän myös kotiharjoitteet tähtäävät.

Pysyvä vaurio vaatii seurantaa – ja mahdollisesti leikkauksia

Jos vauvalla on erbin pareesin oireita vielä kuukauden iässä, vaurion vaikeusastetta arvioidaan erikoissairaanhoidossa.

– Pysyvän vaurion saaneet tutkitaan vaurion laajuuden mukaisesti. Joskus tehdään erittäin varhaisessa iässä magneettitutkimus ja vaurion korjausleikkaus. Toisilla lihasten ja nivelten toimintaa parantavia leikkauksia voidaan tarvittaessa tehdä koko kasvuiän ajan, kuvailee Grahn.

Olkanivelen kehitys vaatii säännöllistä seurantaa pysyvän vaurion saaneilla lapsilla. Se tapahtuu ultraäänitutkimuksilla ja säännöllisillä arviointikäynneillä ensimmäisen elinvuoden ajan.

Jos kyseessä on pysyvä vaurio, sen vaikutukset lapsen elämään riippuvat vamman vaikeusasteesta. Pahimmassa tapauksessa kädessä voi olla säännöllistä kipua, ja sen liikkeet voivat olla huomattavasti rajoittuneet. Käsi voi myös olla jopa yli 10 senttiä tervettä kättä lyhyempi.

– Lievän pysyvän vaurion saaneilla taas voi olla lähinnä olkanivelen ulkokierto osittain rajoittunut tai ojennusvajetta kyynärvarressa, sanoo Grahn.

Lue myös: Vauva on älykäs jo syntyessään – tiedostaa perheestään yllättäviä asioita

Erbin pareesin esiintyvyys on laskussa

Jos yhdellä lapsella on todettu erbin pareesi, eli olkahermopunoksen syntymävaurio, ja perheeseen on tulossa toinen lapsi, synnytystapa käydään läpi perheen kanssa.

– Sektiosynnytystä suositellaan varsinkin, jos tunnistettavissa on selviä riskitekijöitä, Grahn toteaa.

Olkahermopunoksen syntymävaurion esiintyvyys on laskenut viime vuosina. Grahn uskoo, että yksi merkittävä tekijä on riskisynnyttäjien parempi tunnistaminen.

– Uudellamaalla uskomme myös, että osasyy voi olla kätilöille ja synnytyslääkäreille annettava koulutus liittyen hartiadystokian tunnistamiseen ja hoitoon, hän kertoo.

Lue Kotiliedestä: Millaista oli kätilön arki vuosikymmeniä sitten? Näin kunnankätilö kertoo pula-ajan synnytyksistä

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä