15.5 #OOTD & Neuvolakuulumisia

Tänään meillä oli Rafaelin 2kk neuvola. Rafael oli yhtä hymyä vaan ja tässä oikein hyvin huomasi miten hän on kasvanut ja miten vyöhyketerapia on auttanut, koska kun viimeksi oltiin neuvolassa kuukausi sitten, Rafael oli todella itkuinen ja oksenteli kun odotettiin lääkäriä ja oli muutekin todella surkeana. Nyt hän makoili ja naureskeli sitterissä kun odotettiin meidän vuoroa neuvolatädin luokse. On se jännä minkälainen suhde äidillä ja lapsella on kun myötäelää vauvan tunteita niin kovin. Ajattelin, että on vaikeaa tai jopa mahdotonta luoda sellasta symbioosia toiseen lapseen kun on jo olemassa esikoinen ja elämä muutenkin aika erilaista, kuin silloin Limpun vauva-aikana, mutta kyllä me vaan ollaan Rafaelin kanssa sellaisessa omassa kuplassa, mutta kuitenkin niin, ettei Limppu tai Nicce jää sen ulkopuolelle.

Noni enough with the deep talk. Rafael on kasvanut ihan älyttömän hyvin, nyt jo 6kg ja vähän päälle! Niin hepottavaa, että painoa tulee lisää, vaikka tämä alku onkin ollut vähän takkuinen, mutta uskon sen helpottavan enemmän kun aloitetaan kiinteiden maistelut. Mun piti tänään hakea sitä  maidon sakeuttajaa, mutta meidän Cittarissa sitä ei ainakaan ollut, enkä jaksanut käydä apteekissa. Nyt kuitenkin luin netistä siitä vähän ja moni on kertonyt, että maidon takaisinvirtaukset helpottaa, mutta tilalle tulee ilmavaivoja ja vatsan kipristelyä, että mietin onko tuo sittenkää niin hyvä?

Neuvolassa kaikki oli siis oikein mallikkaasti ja kehitys iän mukaista. Neuvolan jälkeen kiertelin Rafaelin nukkuessa parit kaupat ja ostin lapsille vähän vaatteita. Mua jäi harmittamaan miten tylsiä bodeja poikavauvoille on myynnissä, mutta Liamille löysin kaksi supersuloista t-paitaa ja lippiksen. Ensi viikolla ajattelin käydä kiertelmässä uudestaan vähän paremman ajan kanssa, jos löytäisin kivempia bodeja Rafaelille ja Liamille vielä tennarit.

Tänään on muuten 15.5. Tasan 7 vuotta sitten ajettiin mun kaverin kanssa paha mopokolari. Mun kaveriei ollut asunut kauaa Porvoossa, joten ei osannut kaikkia teitä täällä. Ajettiin (kaveri ajoi, minä kyydissä) suoraan kolmion takaa isolle tielle, koska kolmiota ei näkynyt, ja hän ei tiennyt, että siinä kulkee iso tie, ja rehellisesti se risteys näyttää vaan pitkältä suoralta, jos ei tiedä että sen poikkasee isompi tie. Ajettiin sitten suoraan pakettiauton alle, minä lensin auton tuulilasiin ja siitä monen metrin päähän asfaltille ja mun kaveri jäi skootterin alle. Jouduttiin ambulansseilla Töölön sairaalaan ja onni onnettomuudessa, että säilyttiin hengissä. Mä sain vaan lihasrevähdyksiä oikeean jalkaan ja pohkeeseen ruhjevamman joka on siinä edelleen. Mun kaverille kävi vähän huonommin, muttei kuitenkaan mitään elinikäistä vammaa jäänyt. Koko kesä meni sitten keppien kanssa. Onneksi se ei kuitekaan estänyt meitä pitämästä hauskaa.

 Eli tänään on siis kolarivuosipäivä 😀