Sadepäiviä

Niistä on tämä kesä tehty! Ihan älyttömän ankeeta kun katsoo ulos ja ahdistaa jo valmiiksi lähestyvä talvi ja pimeys. Matkakuume kasvaa vaan kokoajan ja masentaa, koska tiedän ettei sellaista tänä kesänä/syksynä tule! Mä elin niin siinä toivossa, että heinäkuussa alkaa helteet, mutta ei! Ehkä vielä on toivoa elokuulle?

Arkikin maistuu paskalta. Limpun uhma-mustasukkaisuus-mikälie on oikeen ottanut tuulta allensa. Illat meillä on varsinaista hullunmyllyä kun kumpikaan ei halua nukkumaan ja kaikki huutaa. Kun ne vihdoin nukahtaa, tulee niin helpottunut fiilis ja takki on ihan tyhjä. Ja tätä kestää sen puolisen tuntia ennekuin molemmat heräävät joko painajaisiin-kuumuuteen- muuten vaan…. Ottaa päähän, että Limppu meni rikkomaan oman sänkynsä, joten nukkuu nyt patjalla omassa huoneessaan, tai sitten ei, vaan Rafaelin sängyssä meidän huoneessa ja Rafael nukkuu edelleen meidän välissä poikittain ja minä ja Nicce reunoille ahdettuina. Jos yksi herää, herää toinenki aivan varmasti.

Kun aamu aloitetaan viimeistään kuudelta joka aamu, ja yö on heräilty vähintään kolme kertaa, en voi valehdella ettenkö odottaisi jo syksyä ja Limpun päiväkotiin palaamista. Muutetaan meidän hoitosopimusta osa-aikaseksi ja Limppu on päiväkodissa aamupäivät jo ihan puheterapeutinkin kehoituksesta puheen kehityksen tukemiseen.

Tänään meillä on neuvola Rafaelin kanssa, eikä ihan oikeesti tee yhtään mieli lähteä tonne vesisateeseen kävelemään, mutta onneksi ei tarvi lähteä kun yhden lapsen kanssa liikenteeseen. Se joka sanoo, että toinen lapsi menee siinä missä ensimmäinenkin, niin, noh en tiedä minkälaisia lapsia hänellä on 😀 meillä se ei ainakaa mene noin, ei lähellekkään. Tällä viikolla Limppu on karkaillu multa joka paikasta! Pihalta, kaupoilla, pesutuvasta, kotoa. Valakaa muhun uskoa, että kolmevee uhma helpottaa joskus?