Raskaus
Ajattelin pitkästä aikaa vähän päivittää, kuinka raskaus etenee. On ollut hassua huomata, kuinka toisen raskauden kohdalla sitä tulee ressattua ihan huomattavasti vähemmän. Välillä jopa unohdan olevani raskaana.
Niskapoimu-ultra
11.4. oli kauan odottamani np-ultra. Tällä kertaa se tehtiin Naistenklinikalla Kätilöopiston sairaalan sijiaan. Olin siitä vähän harmissani, sillä Leonin kohdalla kaikki raskauteen liittyvät suuremmat tapahtumat olivat Kättärillä. Naistenklinikka tuntui hirmu vaikeakulkuiselta paikalta. Ilmottautumisen jouduin tekemään itse suurella koneella, joka sitten ohjeisti minut oikeaan odotustilaan.. Hirmu vaikeaa.. Onneksi kuitenkin löysin ihan omin avuin perille.
Olin jälleen menossa ultraan yksin. B:n kulttuurissa miehet harvoin osallistuvat raskauteen liittyviin tutkimuksiin. Eivätpä läheskään aina ole edes synnytyksessä mukana. Minulle se ei ole mikään kamala tai iso asia. Tiedän, ettei se tarkoita sitä, etteikö vauva olisi hänelle tärkeä. Heidän kulttuurissaan ajatellaan, että raskaus- ja vauva-aika ovat naisen ns. etuoikeus, kun mies joutuu keskittymään normaalisti työntekoon. Kovasti hän sitten jälkikäteen kyselee, mitä lääkäri on sanonut ja ihmettelee tutkimuksesta saatuja ultrakuvia.
Np-ultra oli tällä kertaa todella myöhäisessä vaiheessa raskautta, sillä oikeana tutkimuspäivänä olimme oman perheeni kanssa reissussa. Ultrauksen teki kätilöopiskelija ja lääkäri oli siinä sitten apuna ja kertoi suurimmat asiat minulle. Olin onnekas joutuessani harjoitteluasiakkaaksi, sillä ultra vei normaalia kauemmin, mikä tarkoitti minulle lisäaikaa katsella vauvelia. Välillä hän käänsi meille selkänsä aivan kuin mielenosoituksellisesti, eikä millään meinannut kääntyä oikeinpäin vaikka kuinka tökittiin ja heiluteltiin. Lääkäri kehui vauvan kaunista pään muotoa ja sanoi, ettei niskassa ollut juurikaan turvotusta. Huh! Se olikin se tärkein asia, jonka halusin kuulla. Puolessa välissä tutkimusta lääkäri sanoi naureskellen, että nyt kun ultra oli mennyt näin pitkälle ”täällähän näkyy jo kaikkea, mitä ei yleensä np-ultrassa vielä näy”.. Luulen itsekin nähneeni haarovälissä jotain vilahtavan 😀 Mutta odotan sen suhteen kärsivällisesti rakenneultraan saakka. Luulen kyllä tietäväni kumpi sieltä on tulossa.
Vauvan liikkeet
Tunsin ensimmäisen kerran vauvelin pienen vienon liikehdinnän raskausviikolla 15 eli jo melkein kuukausi takaperin. Tunsin Leoninkin liikkeet jo todella aikaisessa vaiheessa, minkä lääkärit ovat sanoneet johtuvan laihuudestani. Ensiliikkeet tuntuvat minusta aivan kuin jonkun sulan tai pienen evän sipaisuilta. Se on kyllä aina yhtä ikimuistoista ja ihmeellistä. Nyt voin nähdä vauvan liikkeet jo vatsan päältä, niin paljon hän on voimistunut ja kasvanut. Tunnen milloin vauva riehuu selkään ja milloin vatsaan päin. Vilkkaimmillaan hän on iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja kyllä hän aina silloin tällöin päiväsaikaankin muistuttaa minua olemassaolostaan. Mutta kaiken kaikkiaan vauva on ollut rauhallisempi, mitä Leon oli näihin aikoihin. Leon riehui ja pomppi niin, etten iltaisin meinannut osata itsekään asettua. Tämä vauva elämöi kymmenisen minuuttia ja sitten taas rauhoittuu nauttimaan vain oleskelusta. Saa nähdä, taitaa olla ihan erilainen yksilö meille tuloillaan 🙂
Oma vointi
Itse voin mitä mainioimmin. Vatsa ei ole mitenkään hirmu iso vielä ja kaikki muut oireet paitsi vessassa ravaaminen ovat väistyneet. Välillä päivisin, jos meno on ollut liian kovaa, saattaa alamahaa alkaaa vähän nippailemaan, mutta muuten en mistään kolotuksistakaan joudu kärsimään. Voi toki myös olla, että tässä raskaudessa minulla ei ole aikaa keskittyä omiin tuntemuksiin ja siksi tunttuu että kylläpäs pääsen nyt helpolla. Ensimmäinen raskaus menee kaikkia tuntoja ihmetellessä ja niihin helpommin reagoidessa, mutta mielestäni se on täysin normaalia ja ymmärrettävää. Heti kun Leon nukahtaa, alan minäkin taas tuntea oloni niin raskautuneeksi kuin olla ja voi. 🙂
Heh, kirjoitan tällä hetkellä makuultani läppäri sylissä ja vauvan liikkeet tuntuvat nyt velä kovemmin kannettavan painaessa alamahaani. Vauva rummuttaa vuoroin jaloilla vuoroin käsillä läppäriä vasten. On se vaan niin hassun ihana tunne 🙂
Aika tuntuu menevän vain liian nopeasti. En nyt oikein ehdikään nauttia raskausajasta kuten luulin. Miten ajan saisi kulkemaan edes vähän hitaammin?
![]()
Jaa oma kokemuksesi