KOLMEKUINEN

Meidän Rosalie täytti heinäkuun 29. päivä 3 kuukautta. Ai mitenniin vähän myöhässä tulee tämä postaus…

Aika on taas kulunut siivillä, ja kolme kuukautta on hurahtanut silmien ohi ihan huomaamatta! Vastahan meidän nuorin, äidin pieni prinsessa syntyi. Vaikka alun itkut saivatkin mut uskomaan, ettei aika mene eteenpäin ja eletään aina vaihetta, jossa meillä on kaksi, yöllä valvottavaa vauvaa, mutta niin vaan sekin aikakausi on jo takanapäin.

Millainen kolmekuinen meillä sitten asustaa?

Nauravainen, iloinen, ihana, rakas, tyytyväinen. Niillä sanoilla kuvailisin meidän Rosalieta. Hän tykkää isoveljistään kovasti ja naureskelee heille jatkuvasti, hän ilmoittaa kovaan ääneen kun häntä väsyttää tai nälkä on päässyt liian kovaksi. Hän syö yöllä kaksi kertaa ja nukkuu meidän välissä, vaikka koitankin totuttaa omaan sänkyyn ja siirrän sinne nukkumaan aina kun jaksan. Hän tykkää hassutella ja on kovasti jo harjoitellut niskan kannattelua ja masullaan oloa lattialla. Vielä ei meidän neiti känny, tai tartu tavaroihin, mutta hän ottaa oman aikansa. Kivaa vaihtelua isoveljiinsä, jotka jo neli- ja viisikuisina konttasivat täyttä päätä pitkin asuntoa.

Hän kasvaa käyrällään ja voi hyvin. Vaikka hän onkin tyytyväinen ja iloinen suurimman osan ajasta, hermostuu hän helposti jos joutuu makoilla vaunuissa kun ei väsytä, ja kun pitäisi treenailla pään kannattelua ja kääntymistä, hän kun viihtyisi parhaiten sylissä.

Aamuisin kun herätään, on Rosalie kuin naantalin aurinko ja hymyilee maailman leveintä hymyä, kun näkee äidin ja papan kasvot. Voi että, meidän pieni rakas, niin ihana!