Piparipaja
Kello lähenee kymmentä ja pienin murupulla edelleen sitkeästi jumppaa kainalossa. Tiedossa on siis huomisesta lähtien rytmien muuttaminen/tasaaminen nuorimmaiselle.
Tänään leivottiin taas pipareita. Tai minä ja Limppu leivottiin, Rafaelin kans otettiin kisaa kumpi kerkee eka; Rafael syödä taikinan, vai minä kaulia ja viedä valmiit piparit pellille odottamaan uuniin pääsyä. Loppu hyvin kaikki hyvin, saatiin paljon pipareita valmiiksi ja koristeltuakin.
Tää viikko me ollaan lasten kanssa ihan vaan kotosalla, koska Limppu on neljättä päivää kuumeessa, Rosalie lämpöilee hiukan ja on räkänen, kuten myös Rafaelkin on räkänen. Rafaelilla kesti viime viikolla kuume viisi päivää, ja nyt on onneksi jo paranemaan päin. Toivon niin, että lapset kerkee parantua viikonloppuun menneessä, koska meillä olisi lasten kanssa pikkujoulut, eikä haluttais mistään hinnasta missata niitä.
Lauantaina lähden mun äitin kanssa itikseen joululahjaostoksille, enkä malttais odottaa, kun pitkästä aikaa pääsee ihan rauhassa kiertelemään kauppoja ja ihastelemaan kaikkea ja saada ehkä vähän joulufiilistä siinä samalla. En voi jotenkin käsittää, että joulu on jo ENSI VIIKOLLA! Ei tunnu yhtään siltä, ja toivon, että saataisiin sitä tunnelmaa jota joulunodotus tuo. Nyt se lähinnä tuntuu yhdeltä päivältä jolloin lapset saa kasan rojua, joilla he pahimmassa tapauksessa eivät leiki edes. Where is the christmas spirit? Mistä te saatte joulufiilistä?
Jaa oma kokemuksesi