Kotiäidin ja lasten kesäloma

Maanantaina vietimme Alexin kerhon kevätjuhlaa, jonka jälkeen hänellä alkoi kesäloma. Tänään on Joelin vuoro jäädä lomalle, nimittäin on viimeinen päiväkotipäivä kahteen kuukauteen. Päiväkoti on heinäkuun kiinni ja koska ollaan muiden lasten kanssa ihan vaan kotona koko kesän, päätin irtisanoa Joelin hoitopaikan jo näin toukokuussa, jotta hänkin saa pitkän kesäloman. Hoidon tarvetta meillä ei kesäkuulle siis ole, joten yhtä hyvin voin vapauttaa Joelin paikan jollekin sellaiselle perheelle, jolla on sille enemmän tarvetta. Syksyllä homma jatkuu eri päiväkodissa esikoulun aloituksen yhteydessä. Olen todennäköisesti ainakin koko loppuvuoden pääosin kotona, mutta olemme maksuttoman ja pakollisen 9-13 esikouluajan lisäksi haettu taas tukitoimena pidennettyä päiväkotiaikaa Joelille. Vuosi päiväkodissa on tehnyt ihmeitä, mutta yhdessä päiväkodin ja esikoulun työntekijöiden kanssa olemme todenneet, ettei tuo nelituntinen eskaripäivä välttämättä olisi pojalle tarpeeksi vieläkään. 

Päiväkodin aloitus viime syksynä oli minulle äitinä kova pala. Olen ollut pääosin ns. ”virikehoitoa” vastaan, jos perheen toinen vanhempi on kotona. Vaikka meidän tapauksessa ei ollut virikehoidosta kyse, vaan päiväkotiin mentiin lähetteellä, oli minulle hankalaa totutella siihen, että hoidatan yhtä lapsistani muualla kuin kotona. Ensimmäiset kuukaudet olin hyvin tarkka siitä, että lapsi haettiin mahdollisimman aikaisin kotiin. Iltapäivällä kuopus ei meinannut keretä päiväunilta edes herätä, kun olin jo heittämässä häntä rattaisiin ja juoksemassa päiväkodille. Mitä enemmän aikaa kului, huomasin kuinka hyvää Joelille teki olla päiväkodissa ja kuinka paljon hän tykkäsi olla siellä. Jokaikinen iltapäivä muiden lasten kirmatessa iloisesti vastaan vanhempiaan, oma lapseni juoksi karkuun ja kiukutteli ettei halua tulla kotiin. Ei sekään tietenkään tuntunut mukavalta, mutta kivaa se oli siltä osin, että lapsi selkeästi viihtyi hoidossa.

Päiväkodin hoitajia muistimme vanhempainyhdistyksen yhteisen lahjan lisäksi vain kortilla, johon kirjoitettiin ylös Joelin ajatuksia hoitajista. Vaikka ideana olisi ihanaa antaa lahjoja jokaiselle hoitajalle kiitoksena siitä, kuinka tyytyväisiä ja onnellisia olemme siitä, miten hyvin he ovat pitäneet lapsestamme huolta, mielestäni lahjominen on mennyt turhan mahtipontiseksi nykyään. Perheet tuovat toinen toistaan hienompia, isompia ja kalliimpia lahjoja hoitajille. Siinä jos jossain tulee suorituspaineita. Osan mielestä hoitajien ja opettajien lahjominen on turhaa, koska saavathan he työstään palkkaa. Itse en ihan ole tätä mieltä, sillä lahjan antaminen kiitoksena on kuitenkin eri asia. Tästä huolimatta en oikeasti keksinyt mitään hyvää ideaa, millä hoitajia lahjoa.  Ei innostanut viedä kukkia tai suklaata, koska niitä nyt varmasti tulee monilta muiltakin vanhemmilta. Omatekoiset kipot ja kupit sun muutkin kerääntyvät varmasti hoitajien kaappeihin, jos niitä joka vuosi tulee kahdeltakymmeneltä perheeltä. Tekemämme kortti tuntui miellyttävän hoitajia, joten se taisi mennä vaatimattomuudesta huolimatta ihan nappiin!

Kesän aikana aiomme nauttia yhdessä olosta ja ottaa kaikki ilo irti lomailusta. Suunnitteilla on paljonkin eri retkiä niin lasten kanssa kuin kahdestaan Saminkin kanssa, mutta aiomme myös ottaa aikaa vain löhöilemään kotona. Sami on todennäköisesti lähes koko kesän töissä, joten saamme olla paljon nelistään poikien kanssa. Minullakin on jonkun verran töitä kesäksi, mutta onneksi ne eivät vie niin paljon aikaa. Ei voi tietää, millainen ensi vuoden kesä tulee olemaan, joten voi olla että tämä on viimeinen kiireetön, työtön ja päivähoidoton kesä jolloin voimme lomailla kaksi kokonaista kuukautta! Syksyllä meillä alkaa sitten uudet kuviot siinäkin mielessä, että Hugo aloittaa Alexin kanssa samassa kerhossa. Se tarkoittaa minulle yhdeksän tuntia viikossa aikaa hoitaa kotia ja muita asioita, tehdä töitä ja ottaa aikaa itselleni. Odotamme kaikki innolla syksyn uusia kuvioita, mutta samalla uskon puhuvani myös lasteni puolesta, kun sanon että kiireetön kesä tulee olemaan ihan huippu!