Tänään olemme juhlineet rakkaan ystäväpariskuntamme häitä, tai juhlimme vielä tälläkin hetkellä kun tämä postaus julkaistaan ajastettuna. Tutustuimme morsiamen, eli Kädenjälkiä Sydämessä-blogin Nean kanssa vasta viime vuoden keväänä ja tapasimme Kämp-hotellin blogibileissä vajaa vuosi sitten. Jutut kolahtivat lähestulkoon heti yhteen ja ”blogikaveruus” kehittyikin pikaisesti läheiseksi ystävyydeksi, jonka kautta saimme koko perheen ystäviksemme myös Nean tätä nykyä aviomiehen Jeren sekä pariskunnan ihanat tyttäret!
Vuodenvaihteessa tuli ensi kertaa puheeksi ajatus siitä, kuinka Nea oli miettinyt minua kaasoksi jo valitsemiensa kaasojen lisäksi. Ystävyys oli melko tuore, joten ehkä se kaason pesti tuntui tuossa vaiheessa vielä hieman vieraalta molemmille, vaikka samalla intoilimme yhdessä häistä ja juhlia edeltävistä tehtävälistoista. Kevään mittaan mahdollinen kaasous tuli useammin puheeksi ja muutaman mutkan kautta minut ylennettiinkin häävieraasta kaasoksi! Onhan se suuri kunnia päästä tärkeään tehtävään ystäviensä ikimuistoisimpana päivänä. Vaatekriisiäkin kerkesi jo kaasoksi pyytämis-puhelun aikana tulla, mutta onneksi olimme lähdössä Tallinnaan seuraavana viikonloppuna, joten kerkesimme mekko-ostoksille Suomen kauppoja edullisemman juhlapukuvalikoiman luo. Okei, kaksi vieraaseen kaupunkiin eksynyttä nousuhumalaista naista sekä toimimaton karttasovellus ja olematon nettiyhteys päätyi lopulta siihen, että matkustimme taksilla huikea 50 metrin matka juhlapukukaupalle. Mutkista huolimatta sopiva puku löytyi ja kerkesimme jopa takaisin matkaseurueemme luokse juuri ennen laivan lähtöä.
Häiden teemaväreihin sopivasti löysin tämän kauniin, kreikkalaisen jumalattaren kolttua muistuttavan, vaaleansinisen maksimekon. Tallinnan Dresshousessa meinasi iskeä kaiken edeltävän paniikin lisäksi pienimuotoinen stressi, kun vaaleansininen valikoima oli odotettua pienempi ja kokovaihtoehtoja aika niukasti. Kokeilin vissiin neljää tai vittä mekkoa ennen kuin Nea löysi tämän kyseisen mekon sovitusrekistä toisen asiakkaan palauttamana. Asusteita miettiessäni päätin heti, että ihana kimaltelevan hopeinen Michael Korsin laukku. Tämän kaveriksi olisi tietenkin löydettävä hopeiset korkkarit, mutta jätin homman tuttuun tapaan viime tinkaan eikä vaihtoehtona enää ollut tilata netistä. Löysin Zalandon alennuksesta täydelliset Steve Maddenit, joiden perään jäin itkemään. Varavaihtoehtona lähdin koluamaan läheisen kauppakeskuksen kenkäliikkeitä ja onneksi löysinkin Haloselta nämä kivat ja maltillisen koron omaavat kengät. Vaikka yleensä käytän tuplasti korkeampia korkoja olivat nämä ihan hyvä vaihtoehto paljon kävelyä ja seisoskelua sisältävälle päivälle. Eikä mulla oikeastaan olisi ollutkaan muuta vaihtoehtoa. Olivatpahan 85 euroa halvemmat kuin ne unelmien Maddenit.
Kesäsään luottamuspulan takia oli löydettävä myös jotain lämpimämpää päälle pantavaa illaksi. Lyhythihaisen pitsineuleen väri oli hyväksytettävä morsiamella ja vaikka tämä onkin kaunis neule niin ei se paljoa lämmitä, jos sattuu huonot säät. Tämänkin löysin kenkiä noutaessani kaupan viimeisinä aukiolominuutteina sattumalta pukukopista valmiina roikkumasta ja päätin heittää sen päälleni. Koko oli XL ja pitsissä oli iso reikä, mutta kerkesin vielä napata rekistä mukaani oikean kokoisen ja ehjän kappaleen. Siskoni avusti hiustenlaitossa ja lainasi huulipunaakin. Mä olen tosi epävarma ja tottumaton huulipunan käyttäjä, mutta ihmeen kivalta noinkin tumma väri näyttää kasvoillani! Kynsiin asusteisiin sopivasti hopeista sekä kimaltelevaa lakkaa ja koruiksi valikoitui kotoa valmiiksi löytyneet Snö of Swedenin korvikset ja kaulakoru sekä tuollainen perusketju ranteeseen.
Jaa oma kokemuksesi