Kotiäidin oma aika

Joelin eskaritaival alkoi virallisesti tiistaina ja tänään Alexilla ja Hugolla koitti ensimmäinen kerhopäivä. Mitä tämä tarkoittaa kotiäidin osalta? No OMAA AIKAA! Yhdeksän tuntia viikossa aikaa tehdä mitä huvittaa. Shoppailua, netflix-maratoneja, lenkkeilyä ja löhöilyä, sitä mulla on suunnitelmissa arki-aamupäiville. No ei, todellisuudessa yritän saada mahdollisimman paljon töitä, ruokakauppareissuja ja muita käytännön asioita hoidettua kerhopäivien aikana, jotta lasten ollessa kotona on enemmän aikaa heille. Uskon kuitenkin, että lenkkeilyyn ja löhöilyynkin riittää aikaa, sillä töitä mulla on aika vähän eikä kaupassakaan tarvitse ravata niin usein. Tänään vietyäni lapset kävin tunnin verran pyörähtämässä töissä, jonka jälkeen hoidin ruokaostokset ja kerkesin sen lisäksi vielä lojua hetkisen Netflixin ääressä suklaalevyn kanssa. Aamupäivän tunnit tulivat siis kulutettua suhteellisen fiksusti.

Hugo täyttää syksyllä kolme ja sai siis vihdoin aloittaa kerhotaipaleensa. Ajatella, että hän on vatsasta saakka kulkenut mukanamme kerholle kolmena päivänä viikossa, kolmen ja puolen vuoden ajan. Yrittänyt livahtaa kerhon leikkipaikan porteista sisään ja hihkunut innosta nähdessään veljensä kerhopäivän jälkeen. Erityisesti tänä kesänä hän on odottanut super innostuneena syksyä, kun on tiennyt pääsevänsä silloin isoveljensä mukaan kerhoon. Ensimmäinen päivä sujui todella hyvin. Hugo ei ole kovin arka uusille asioille ja kerhon piha, sisätilat sekä osa ohjaajista olivat jo tuttuja entuudestaan, joten siksi ei ehkä tarvinnutkaan kuin hihkaista portilta heipat ja lähteä omille teilleen. Eri asia olisi ollut jättää lapsi uuteen paikkaan uusien ihmisten kanssa. 

Joel sen sijaan aloitti esikouluun tutustumisen jo tämän kuun alussa, koska lämpenee muutoksille ja uusille asioille hieman hitaammin. Oli oikein hyvä päätös antaa hänen tutustua uuteen paikkaan, uusiin ohjaajiin ja kavereihin ennen eskarin varsinaista aloitusta. Muutama tuttu kaveri päiväkodista siirtyi samaan esikouluun, joten kivaa, että mukana on myös jo entuudestaan tuttuja kavereita. Joelilla on kuulemani perusteella sujunut eskarissa kaikki oikein mallikkaasti vaikka sanoikin, että tykkäsi päiväkodista enemmän kuin eskarista. Hän tuntuu viihtyvän esikoulussa mainiosti tuosta kommentista huolimatta. Olen niin ylpeä kolmesta pojastani!

Emme vielä ole suunnitelleet tulevaisuutta sen kummemmin, vaikka kuopus täyttää pian kolme vuotta ja kotihoidontuki loppuu. Olisi ihanaa pystyä olemaan kotona kunnes kuopus menee eskariin, mutta taloudellisesti se on aika hankalaa. Vaikka rakastan kotiäitinä olemista olen vihdoin alkanut hieman haikailemaan työelämään tai ylipäätään elämässä eteenpäin. Asiasta on kuitenkin helpompi puhua kuin toteuttaa, sillä töihinmeno ei ihan sormia napsauttamalla suju. Varsinkaan, kun ei ole edelleenkään hajua mitä tahtoisin tehdä. Tämän vuoden loppuun olen todennäköisesti kotona, ellei eteeni tule jotain ihan napakymppi-täydellistä vaihtoehtoa. Siihen asti aion nauttia täysillä tästä omasta ajastani kolme tuntia päivässä kolmena päivänä viikossa.