Mikä äitiä itkettää?

Kun minusta tuli äiti, menetin jotenkin kykyni olla itkemättä tilanteessa kuin tilanteessa. Minusta tuli pehmo, hormonimyrskyinen, itkupilli. Jo raskausaikana huomasin hormonimuutosten aiheuttamat kyyneleiden nousut silmiin raskausohjelmia tai jotain surullisia juttuja telkkarista katsoessa. Ajattelin sen menevän ohi ajan myötä hormonitoiminnan tasaantuessa, mutta ei. Nykyään mulla nousee kyyneleet silmiin ihan oudoistakin asioista ja joudun toden teolla nieleskelemään, etten ala parkumaan. Nykyään itkettää kaiken maailman oudotkin asiat, ei ainoastaan onnelliset ja surulliset jutut.

Kuten näette, kyynelkanavat ovat ahkerassa käytössä mitä tyhmimmissäkin jutuissa. Tähän päälle tietenkin tulee vielä ne ”oikeat” itkujen aiheet, eli kaikki hääjutut, synnytys- ja vauvajutut, onnelliset tilanteet sekä surulliset tapahtumat. En keksi tälle ilmiölle muuta syytä, kuin hormonitoiminna oikut, sillä en ollut tällainen herkkis ennen lastensaantia. Raskausaikoina itkeminen on ollut vielä överimpää! Silloin itketti ihan kaikki, jopa se, että jääkaapista löytyi muutama homeinen peruna. Kosk onhan se nyt sääli, etteivät ne perunat päässeet syötäviksi… Löytyykö ruudun takaa muitakin itkupilli-äitejä? Kertokaa teidän oudoimmat itkujen syyt!