Mulla oli tänään kevään viimeiset ylioppilaskirjoitukset. Kävin aikoinaan lukion loppuun, mutten koskaan valmistunut ylioppilaaksi. Päätin siis vihdoin ottaa tuumasta toimeen ja suorittaa tutkinto loppuun asti. Minun ei onneksi tarvinnut suorittaa kursseja ennen kokeita, sillä sain kaikki aikoinaan suorittamani kurssit hyväksiluettua. Kirjoitettavat aineet oli valittava IB:llä lukemistani aineista, joten ilmoittauduin ruotsin, suomen, englannin sekä biologian kokeisiin. Bilsan sijaan olisin voinut valita myös matematiikan, mutta koska en osaa matikkaa ollenkaan päätin valita biologian. Jota en myöskään osaa ja joka oli syy miksi valkolakki aikoinaan jäi saamatta.

yo2

Tuntuihan se hieman pöhköltä ilmoittautua ylioppilaskirjoituksiin kahdeksan vuotta nuorempien oppilaiden joukkoon, mutta eipä sillä iällä ole merkitystä. Minulla on kuitenkin suhteellisen hyvä syy (tai kolmekin syytä), miksi tavoittelen valkolakkia vasta nyt 26-vuotiaana. Lukioraskaus lukuisine poissaoloineen sekä kirjoitusten aikaan kolmen viikon ikäinen vauva ovat toki osasyy huonoon menestykseen, mutta suurin osa oli kiinni ihan itsestäni ja laiskuudestani valmistautua kokeisiin kunnolla.
Kansallisen lukion yo-kokeet ja IB-linjan final examit eroavat jokseenkin toisistaan. Siinä missä kansallisessa lukiossa on suoritettava vähintään neljä ainetta ja kompensaatiopisteiden ansiosta voi valmistua hylätystä arvosanasta huolimatta, on IB linjalla läpäistävä kaikki kuusi pakollista koetta tietyin minimiarvosanoin, esim. pitkän oppimäärän kokeista vähintään 4 (skaalalla 1-7 jossa 7 on paras) joka vastaa yo-tutkinnon C:tä. 

yo3

Ylioppilaskokeisiin valmistautuminen uuden työn ohella kolmen pienen lapsen kanssa oli melkoisen hankala yhdistelmä. Lukiolaisilla on viikkojen mittaiset lukulomat, mutta mulle jäi töiden ja lastenhoidon jälkeen muutama hassu tunti siellä täällä opiskella. Kielikokeisiin en valmistautunut juuri ollenkaan, mitä nyt kokeita edeltävinä iltoina ohimennen vilkaisin millaisia tehtäviä kokeet suurpiirteisesti pitävät sisällään. Äidinkielen kokeen tekstitaidossa onnistuin mielestäni ihan siedettävästi. Alustavissa arvosanoissa sain 4/6 pistettä kaikista kolmesta tekstitaidon tehtävästä, joka vaikuttaa ihan kelpo tulokselta. Esseessä puolestaan taisin kirjoittaa hieman ohi aiheen ja reilun sivun verran enemmän kuin suositeltu 4-5 sivua, joten saa nähdä kuinka käy. Esseen alustavia arvosanoja en ole vielä saanut.
Englannin sekä suomen kokeet olivat mielestäni helppoja, ainakin kuullunymmärtämisen, luetunymmärtämisen sekä kielioppitehtävien osalta. Essee-osuus tuotti enemmän päänvaivaa. Esseen tulisi olla pituudeltaan enintään 1300 merkkiä. Englannin kokeessa kirjoitin todella hyvän esseen, kunnes tajusin laskeneeni sanoja merkkien sijaan ja jouduin typistämään loistavan 900 sanan esseeni noin 300 sanan pituiseksi koosteeksi. Suomen kokeessa oli myös hankalaa pitäytyä noin lyhyessä ”esseessä” ja oikein raivostutti, että mikä ihmeen essee tuollainen lyhyt tekstinpätkä on olevinaan. IB:llä kun tuli liiankin tutuksi monen tuhannen sanan esseet. Ehkä se juttu tässä onkin osata kirjoittaa lyhyesti mutta ytimekkäästi. Julkistettujen vsastausten perusteella muut osa-alueet menivät suhteellisen nappiin, eli lopullinen arvosana riippuu esseen tuomista pisteistä, joka on kolmasosa kokonaisuutta. Jos olisin optimisti, toivoisin jopa Laudaturia kummastakin aineesta, mutta koska en ole jään odottamaan jotain maltillisempaa.
Biologia oli oletetustikin suuri kompastuskivi. IB:llä aikoinaan kirjoitin biologian pitkän oppimäärän kolmesti, enkä siltikään saanut riittävästi pisteitä hyväksyttyyn arvosanaan (Siis siihen C:hen eli neloseen. Sain kolmosen joka oli ärsyttävän lähellä mutta silti niin kaukana). Mun kielipää toimii, mutta matematiikka ja luonnontieteet ovat täyttä hepreaa. Vaikka opiskelisin kuinka paljon, mieleen ei tunnu jäävän yhtään mitään. Koe sujui hyvin epävarmasti. Vastasin kyllä kaikkiin vaadittuihin tehtäviin, mutta koska en osaa kirjoittaa teoreettisesti jäivät vastaukset vähän epämääräisiksi. Osa meni ihan arvaamalla. Harmi, ettei ylioppilastutkintolautakunta taida jaella säälipisteitä. 

yo1

Kompensaatiomenetelmän ansiosta ainoa toivoni valmistua tänä keväänä onkin se, kuinka hyvin kielikokeet menivät, sillä olen melkoisen varma ettei biologiasta irtoa kovin montaa pistettä. Jos pisteeni eivät riitä, on minulla onneksi vielä kaksi mahdollisuutta korottaa arvosanoja valmistuakseni myöhemmin. IB:llä yritin aikoinaan kahdesti korottaa biologian arvosanaa, mutta siltikään en saanut tarvittavaa pistemäärää neloseen. Uskonette siis kun sanon että olen toivoton tapaus, sillä tuolloin tieto oli kuitenkin jokseenkin tuoreessa muistissa. Nyt omaehtoista lukemista lukuun ottamatta opiskelusta on aikaa seitsemän vuotta, eli pienimmätkin tiedon rippeet olivat kerenneet unohtua ja opiskelu oli aloitettava ihan alusta. Ihanaa, että kokeet ovat ohi! Nyt jää enää jännitettäväksi kutsuuko syksyn uusintakokeet vai saanko kesäkuussa vihdoin painaa valkolakin päähäni.

Välillä mä mietin, että oonko tyhmä vai tyhmä… Miten voi muka olla niin vaikeaa valmistua lukiosta? Tuhannet oppilaat suorittavat ylioppilastutkinnon vuosittain, mutta mä vaan jumitan vuodesta toiseen pääsemättä ylioppilaaksi. Toisinaan se hävettää, toisinaan muistan, että eipä se muille kuulu. Mä olen ylpeydellä valmistunut lukiosta ja vaikken ikinä saisikaan valkolakkia olen silti tyytyväinen itseeni. Tietenkin se yo-tutkinto olisi vielä astetta hienompi juttu, mutta jos en tänä(kään) keväänä onnistu, niin on mulla vielä aikaa. Onneksi asettamaani armolliseen #ylioppilaaksiviimeistään50vuotiaana -tavoitteeseeni on vielä aikaa!


Osallistuiko joku teistä tämän kevään ylioppilaskokeisiin? Millainen fiilis kokeista jäi?
Entä onko muita, jotka ovat valmistuneet ylioppilaaksi vasta aikuisiällä?

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

X