Kaikissa perheissä on omat kasvatusmetodinsa ja tapansa. Joillekin toimii vapaampi tyyli, toiset taas ovat hyvin tiukkoja säännöissä. Kaikkiin asioihin ei ehkä ole tiettyä menetelmää, jota seurata, vaan joissain asioissa sovelletaan tilanteen mukaan. Osa säännöistä taas ovat tiukemmat ja niistä pidetään kiinni lähes jatkuvasti. Aina samat menetelmät ja säännöt eivät edes sovi perheen kaikille lapsille, vaan jokaiselle on keksittävä oma ratkaisutyyli. Meidän perheessä sovelletaan sääntöjä monissa ”pikkuasioissa”, kuten herkkupäivissä ja ruutuajassa. Mun mielestä me ei olla erityisen tiukkoja kasvattajia – joskus tuntuu että ollaan jopa liian rentoja monissa asioissa. Sitten on ne muutamat tietyt säännöt, joissa ollaan tosi tarkkoja. 

_DSC0998_2


1. Huoneet siivotaan joka ilta. Tämä on asia josta pidämme tiukasti kiinni. Lelut ja vaatteet menevät illalla omille paikoilleen ja huoneiden on oltava siistit. Jos jokin leikki on kesken, esimerkiksi legojen rakentelu, voi ne lelut nostaa hyllylle tai pöydälle sivuun, mutta leluja ei jätetä lojumaan pitkin lattioita. Tavaroita saa levittää ja leikit saavat aiheuttaa sotkua – kunhan pitävät huolen myös jälkipyykistä. Pyritään pitämään kiinni siitä, että leikitään yhtä juttua kerrallaan, mutta jos leikkiin kuuluu legot, autot, naamiaisvaatteet, sohvatyynyt ja unilelut, niin se on ihan ookoo. Välillä kehoitetaan lapsia siivoamaan myös kesken päivän, ettei illan urakka veny mahdottomaksi.
2. Kotitöihin osallistutaan ilman erillisiä palkkioita. Tähän kuuluu tällä hetkellä lähinnä omien huoneiden siivous ja lelujen/vaatteiden kerääminen muualta kodista paikoilleen tai pyykkiin. Lasten tehtävänä on myös viedä kaappiin omat puhtaat pyykkinsä ja auttaa tiskikoneen tyhjennyksessä. Lasten ei pitäisi osallistua kotiaskareisiin ainoastaan rahahoukuttimen avulla. Oman osuutensa tekemisen ei pitäisi olla ehdollista, sillä kotityöt on joka tapauksessa tehtävä. Tietenkin esimerkiksi erityisestä oma-aloitteisuudesta tai ahkeruudesta voi saada jotain pientä extraa, mutta lähtökohdan tulisi olla että jokainen perheenjäsen osallistuu oman kykynsä mukaan ja ikätasoonsa sopivalla tavalla. Ei kenenkään kuulu maksaa sinulle siitä, että pidät huolta kodistasi ja siivoat omat jälkesi.

3. Vanhempia kunnioitetaan. Mammalle tai iskälle ei puhuta rumasti eikä heitä haukuta tyhmiksi. Tottakai tätä tapahtuu välillä, mutta olemme tiukkoja siitä, että lapset tajuavat ettei sitä hyväksytä. Tämä pätee myös muihin aikuisiin. Samalla tavalla tämä sääntö pätee myös meihin vanhempiin, eli emme moiti lasta vaan lapsen käytöstä. Mielestäni siinä, miten asiat esitetään, on kriittisiä eroja. Lapsi ymmärtää ja käsittelee asioita aivan eri tavalla jos sanotaan ”olitpas tyhmä kun teit noin” tai jos sanotaan ”olipas tyhmästi tehty”. Teon kritisointi on ok, persoonan kritisointi ei. 

4. Aamuisin ei nousta kukonlaulun aikaan. Postaukseni tästä aiheesta herätti aikoinaan niin suuren kohun, että maikkarikin teki asiasta jutun. Lapset tarvitsevat tietyn määrän unta jaksaakseen virkeänä koko päivän ja jos herää liian aikaisin saa luvan mennä sänkyyn makoilemaan/lepäämään vielä hetkeksi. Aina takaisin sänkyyn passittaminen ei kuitenkaan auta, mutta lapset huomaavat väsymystä valittaessaan itsekin nukkuneensa liian vähän. Silloin ei auta kuin sanoa, että mitäs nousit niin aikaisin ja ehkä nyt huomaat miksi olisi pitänyt nukkua tai edes levätä aamulla pidempään. 

5. Tiettyjä hyviä käytöstapoja on noudatettava. Lasten tulee osata kiittää, puhua kauniisti ja pyytää tarpeen tullen anteeksi (mielellään oma-aloitteisesti ilman erillistä muistutusta). Ruokapöydässä ei pelleillä, pidetä älämölöä tai yökkäillä. Valehtelu on ehdottoman kielletty ja ollaankin pyritty tekemään selväksi se jo pienten lasten ”viattomien” valheiden kohdalla. Jos teet jotain väärin vanhempasi voivat tietenkin suuttua, mutta jos valehtelet, on se vielä pahempi juttu. Sääntöjä totellaan ja niiden tahallisesta laiminlyönnistä tulee rangaistus. Ollaan kilttejä, otetaan toiset huomioon ja käyttäydytään kohteliaasti.

_DSC0147 -1_1

Monet näistä ovat kyllä aika mission impossible. Kolme rasavilliä poikaa ovat varsin mahdottomia pitää aisoissa jatkuvasti. He tönivät, riitelevät, haukkuvat, kiusaavat ja ärsyttävät toisiaan usein. He testaavat rajojaan, kuten kuuluukin. Vaadin lapsilta hyvää käytöstä, mutta annan heille tietyissä määrin myös vapauksia oppia asioita kantapään kautta. Korostan sitä, että jos yksi käyttäytyy ikävästi se ei tarkoita että muidenkin pitää / että muutkin saavat tehdä niin. Opetan lapset olemaan yksilöitä ja ottamaan vastuuta omista tekemisistään. Lapset tietävät ja ymmärtävät meidän säännöt, mutta unohtavat myös hetkessä kaikki mitä heille opetetaan.
Rajat ovat rakkautta. On ehdottoman tärkeää, että perheessä on sääntöjä ja rajoja. Toivon, että lapseni saavat tätä kautta hyvät perusteet elämälleen ja toisten ihmisten kanssa toimimiseen. Toivon, että he oppivat pitämään hyvä käytöstä arvokkaana asiana. En halua olla natsiäiti, joka kieltää kaiken kivan ja simputtaa minkä kerkeää. Haluan lasten oppivan, että luottamus ansaitaan ja hyvästä käytöksestä seuraa hyviä asioita ja huonosta käytöksestä seuraa rangaistuksia.
Erityisen tärkeää on osoittaa lapsilleen rakkautta ja selittää, selittää, selittää. Sekä positiiviset että negatiiviset asiat tulisi selittää lapselle niin, että syyt ja seuraukset ovat ymmärrettävissä. Positiivisessa palautteessa tuodaan esille hyöty: ”Olipas sinulta kiltisti tehty, kun autoit tiskien kanssa. Tällä tavalla minulle jää enemmän aikaa lukea kanssasi, koska saimme hommat tehtyä nopeammin yhdessä”. Negatiivisessa palautteessa tarkastellaan tilannetta toisen näkökulmasta: ”Ei ollut kivasti tehty, kun rikoit hänen rakennelman. Huomaatko, hänellä on paha mieli ja hän itkee. Mieti, miltä sinusta tuntuisi jos joku rikkoisi sinun rakennelmasi?”.

Tiukkojenkin sääntöjen paras osuus on kuitenkin ne poikkeukset, jotka vahvistavat säännöt. Ei haittaa, jos joskus valvotaan erityisen pitkään jännittävän iltasadun ääressä. Välillä voi skipata iltapuuron ja ottaa tilalle jäätelöä tai tehdä eväsretken telkkarin ääreen. Sotkea saa vaikka millä mitalla, kunhan auttaa sotkujen siivoamisessakin. Aina ei tarvitse olla kiltti ja iloinen, koska kaikilla on huonoja päiviä. Tahalliset ilkeilyt olisi kuitenkin aina suotavaa jättää pois. Säännöillä arkielämä pysyy ruodussa ja poikkeuksilla piristetään arkea. 

Missä kasvatusperiaatteissa te olette erityisen tiukkoja?

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

X