Imetyksen lopettaminen

Meidän imetystaival Pikku Myyn kanssa on loppunut. Itse asiassa jo jokin aika sitten, mutten ole muistanut siitä vain kirjoittaa. Ajattelin kuitenkin nyt vähän kertoa miten lopettaminen sujui.

Mulla oli jo pidemmän aikaa ollut olo, että voisin jo lopettaa imettämisen. Itselleni raskaimmat eli yöimetykset saatiin aika kauan aikaa sitten jo pois Myyn siirryttä nukkumaan pääasiassa omaan huoneeseen ja muutenkin imetyskerrat pikku hiljaa vähenivät aika kivasti ja lapsentahtisesti. Myy kävi pitkään tissillä vain kotona eikä missään ulkona edes muistanut koko asiaa ja oikein menevänä päivänä saattoi helposti olla koko päivänkin ilman tissiä. Lopulta Myy kävi rinnalla vain aamuisin juuri herättyään (jonka avulla itse yritin saada myös hieman lisää uniaikaa) ja iltaisin ennen nukkumaan menoa. Mutta nämä olivatkin sitten aika hankalia kertoja saada pois…

Usein aamutissittelyn jälkeen Myy nukahti vielä hetkeksi tai ainakin malttoi jonkin aikaa makoilla  vielä rauhassa, mutta jossain vaiheessa se ei enää toiminutkaan ja niinpä aamutissin pois jättäminen vaati oikeastaan vain reippautta itseltäni nousta heti ylös ja alkaa laittamaan aamupalaa. Mutta iltatissistä luopuminen ei käynytkään niin kätevästi. Päätin jo pariin kertaan, että nyt en kyllä enää tissiä anna ja pari kolme päivää saattoi mennäkin ihan helposti, mutta sitten jouduin kuitenkin vielä muutaman kerran luovuttamaan Myyn saadessa järkyttävät iltaraivarit, kun en vaan jaksanut taistella sen kanssa yksin… Jossain vaiheessa olin pari iltaa poissa Myyn mennessä nukkumaan ja sitten se taisi olla mun äidillä yötäkin, niin että päiviä ilman imetystä olikin jo mennyt varmaan viikko ja vaan päätin, että nyt se on loppu. Ja niin se loppuikin.

Lopetus tapahtui loppujen lopuksi aika yllättäen, sillä en ollenkaan muista mikä oli meidän viimeinen imetyskerta enkä osaa sanoa päivämäärää edes suunnilleen. Siinä se tapahtui Myyn ollessa hieman yli kaksi vuotias. Muistan ainoastaan ottaneeni pääsiäisenä kuvan, kun Pikku Myystä tuli velho (eli vanhan kansan mukaan lapsi, jota on imetetty kolmen pitkän perjantain yli) ja tiedän sen olleen yksi viimeisistä imetyskerroista. Tavallaan tämä jäi vähän harmittamaan, sillä tuntuu, että viimeistä imetyskertaa olisi pitänyt vähän fiilistellä, mutta toisaalta lopetus meni nyt niin helposti, että hyvä näin.

Mähän olin imetystä lopetellessa jo raskaana ja jo jonkin aikaa oli tunne, ettei maitoa enää oikein edes tullut. Ehkä tästä johtuen imetys ei enää itsestäni tuntunutkaan oikein kivalta. En tiedä vaikuttiko raskaus maidon loppumiseen, mutta se tuntui käyvän todella nopeasti eikä rinnat mitenkään pakkaantuneet niin kuin vielä jokin aika sitten, jos oli ollut pidemmän ajan imettämättä. Mun on myös vaikea sanoa sainko jotain ”imetyksen lopettamisoireita”, jotka voivat osalla naisista olla kaikkea turvotuksesta masennukseen ja painon noususta mielialanvaihteluihin, sillä oireet ovat aika samaa luokkaa, kun alkuraskaudessa ja niitä oli joka tapauksessa…

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen meidän imetystaipaleeseen. En ollut ottanut imetyksestä paljoakaan selvää ennen Myyn syntymään enkä naiivisti edes tiennyt kuinka paljon ongelmia sen kanssa voisi tulla. Mutta ehkä tämä juuri piti olemukseni rentona, kun en oikein osannut edes pelätä epäonnistumista. En asettanut itselleni mitään tavoitteita kuinka kauan haluaisin imettää ja kaikki meni aivan omalla painollaan. Tavallaan tuli vähän yllätyksenä kuinka tärkeäksi asiaksi imetys itselleni muodostui ja kuinka pitkään sitä jatkoin, kun ennen Myytä pidin taaperoimettäjiä ehkä vähän kummallisina… Mutta niin se äitiys vaan muuttaa ajatuksia ja samaahan ajattelin ensin mm. perhepedistä. Nyt olen tyytyväinen itseeni, että pystyin tarjoamaan lapselleni parasta mahdollista ravintoa, vitamiineja ja vastustuskykyä, mutta tiedän, että ihan yhtä hyväksi hän olisi kasvanut korvikkeillakin.

Ainostaan se jäi vähän harmittamaan, että meistä ei ole otettu mitään kunnollisia ja hyviä imetyskuvia! Lähes kaikki ovat vain suttuisia mun itse ottamia puhelinräpsyjä… Alussa sitä ajatteli, että onhan tässä aikaa, jossain vaiheessa sitten ja myöhemmin asia jo unohtui. Mutta pysyyhän ne muistot noissa muutamissa huonommissakin kuvissa.

Miten muilla on sujunut voimakastahtoisen taaperon imettämisen lopettaminen? Onko ollut hankaluuksia? Mä luulen, että tässä asiassa ajoitus on aika tärkeä ja me satuttiin osumaan juuri sopivaan aikaan, että Myy oli lopettamiseen valmis. 

P.S. Ota seurantaan myös mun Instagram (@eathooplove) ja  Facebook!