Raskauden puolenvälin kuulumisia

Olo on edelleen oikein hyvä eikä pahoinvointeja tullut missään vaiheessa. Pahin väsymyskin on  jo helpottanut aikaa sitten, vaikka vieläkin tulee välillä otettua Pikku Myyn nukkuessa itsekin päiväunet. Fiilis on energinen eikä raskaudesta ulkoisesti muistuta muu kuin kasvava maha. Joka tuntuuki jo aika isolta… Myös kasvaneet pylly ja reidet ovat tuottaneet jonkin verran ahdistusta, mutta näillä nyt mennään. Vaikka olen hankkinut jonkin verran odotusvaatteita, on mulla käytössä paljon ihan omia tavallisiakin vaatteitakin, mutta ne ei vain tunnu ihan samanlaisilta päällä kuin ennen, joka kieltämättä vähän inhottaa. Painoa on tullut tähän mennessä noin kahdeksan kiloa, joka on muistaakseni aika samaa tahtia kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta tuntuuhan se aika paljolta. Luin juuri eräästä FB odottajien ryhmästä kuinka paljon muilla on tullut puoleen väliin mennessä ja suurin osa näytti olevan vielä miinuksen puolella! Mutta toisaalta pitää olla tyytyväinen, ettei ole tarvinnut ainakaan oksennella ja olla ällöttävän olon vuoksi syömättä niin, että paino laskisi…

Kesän alusta mun töiden vähentymisen jälkeen on ollut aika vaikea motivoida itseään liikkumaan. Kesällä tulee muutenkin treenailtua vähän kevyemmin, mutta nyt treenisalilla alkaa vain ärsyttää, kun ei voi tehdä enää mitään kivaa mitä haluaisi. Mun vatsalihakset on selkeesti jo erkanemassa enkä oikein halua niitä enää kovasti rasittaa. Ja tämähän sulkee ilma-akrobatian jo lähes kokonaan pois, sillä välineille ja asentoihin on aika vaikea edes päästä käyttämättä vatsalihaksia. Vaikkei vatsalihasten käyttäminen varsinaisesti tunnukaan pahalta, haluan olla niiden kanssa aika varovoinen, ettei palautumisen kanssa tulisi sitten ongelmia… Nyt pitäisi vain jaksaa tehdä jotain perusjumppaa vaikka kotona ja lenkkeillä. Myyhän nukkuu vielä päiväunet rattaissa, mutta en oikein haluaisi käyttää sitä koko aikaa lenkkeilemällä, kun se on mun päivän ainut aika, jolloin voin tehdä muita omia juttuja (tai nukkua). Olen kuitenkin aika usein nyt kävellyt sen kanssa reippaasti esim. puoli tuntia (jonka se melkein aika vaatiikin, että edes nukahtaa) ja vienyt sitten jatkamaan unia sisälle. Raskauden puoleen väliin tultaessa päätin myös alkaa tekemään edes jotain pientä jumppaa käydessämme leikkipuistossa. Ennen musta jonkun muutaman liikkeen tekeminen on ollut vähän turhaa, kun olen ollut sellainen, että kun treenataan, niin treenataan sitten kunnolla. Mutta nyt yritän muuttaa ajatusmaailmaa siihen suuntaan, että parempi tehdä edes vähän kuin ollenkaan! Käytiin Myyn kanssa viime viikolla myös puistojumpassa, joka onnistui sen kanssa yllättävän hyvin, joten sinne pitää mennä uudestaankin. 

Jokin aikaa sitten aloin tuntemaan jo vauvan liikkeitä ja nyt muutaman viikon potkuja on tuntunut jo päivittäin. Liikkeet ja rakenneultrassa käynti teki vauvan entistä todellisemman tuntuiseksi ja nyt ollaan alettu jo miettimään mitä vauvaa varten pitää hankkia ja on sitä tullut käytyä jo alennusmyynneissä ostamassa muutamia pieniä vaatteitakin. 

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen siihen miten raskaus on tähän asti sujunut. Koin olevani onnekas ensimmäisellä kerralla, kun vaivoja ei ollut nimeksikään ja pystyin liikkumaan ja olemaan töissä tosi pitkään. En uskonut, että voisin saada toisenkin ”helpon” raskauden, joten ei pidä nyt turhaan harmitella punkeroa oloa tai sitä, ettei nyt voikaan temppuilla enää ilmassa. Treenaamaan kerkeää kunnolla taas sitten myöhemminkin. Ja eihän sitä tiedä, jos oma hieman rauhallisempi meno tuottaisi vähän rauhallisemman vauvan, kun Rio uskoo, että Myystä tuli niin vauhdikas sen takia, että mä touhusin raskausaikana niin paljon kaikkea…hehe.