Unta etsimässä Prisman hyllyväleistä asti

Unettomuus. Olen tainnut kirjoittaa siitä täällä blogin puolella aiemminkin. Olen aina ollut vähäuninen ja pärjännyt keskimääräistä lyhyemmillä yöunilla. En voi identifioida aamuvirkkuna enkä iltavirkkunakaan, sillä olen ainavirkku. Anoppini on kehoittanut minua kokemaan melatoniinia, mutta en ole sitäkään saanut aikaiseksi tehdä. Lukemattomina iltoina olen tajunnut liian myöhään, että pilleri jäi taas ottamatta ja kokeilu täten aloittamatta – ilmeisesti melatoniinia ei kannata ottaa enää iltayhdeksän jälkeen, sillä vaikutus heikkenee ja teho vähenee. Keväällä juttelin esimieheni kanssa työpaikan kehityskeskustelussakin nukkumisvaikeuksistani ja lupasin pyrkiä pidempiin yöuniin. Vähäunisuus ei sinänsä vaikuta työhöni mutta lisälevosta ei todellakaan ole haittaa. Tällä viikolla koittaa kehityskeskustelun seurantaosio ja hieman nolottaa mennä esimiehen juttusille toteamaan, ettei edistystä ole tässä asiassa tapahtunut. Vähäunisuus ei vieläkään vaikuta työntekooni, mutta eipä lisälevosta olisi edelleenkään haittaa.

Jossain vaiheessa alkusyksyä olin kovien ponnistelujen jälkeen saanut unirytmiäni käännettyä parempaan päin. Joitain viikkoja jaksoin pakottaa itseni sänkyyn joka päivä hieman edellispäivää aiemmin ja kieltää itseltäni puhelimen selailu tietyn kellonajan jälkeen. Parhaimmillaan olin ihan oikeasti pää tyynyssä jo ennen kymmentä tai ihan viimeistään yhdeltätoista. Nyt on otettu taas reilusti takapakkia ja kukun tuttuun tapaan vähintään puoleen yöhön. Normaalisti menen n. 12-02 nukkumaan ja herään Samin herätyskelloon 5-6 välillä. Oma herätyskello soi n. 6:45-7, mutta koska olen herkkä heräämään  ja huono saamaan unta uudelleen en enää nuku kunnolla Samin noustua. Hukkaan tuossa jopa kaksi tuntia hyvää unta. Pitäisikö sitä laittaa mies kelloineen vaikka alakerran sohvalle nukkumaan?

Tällä viikolla olen pyörinyt useita tunteja sängyssä turhautumiseen asti. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä lähdin ruokakauppaankin kahden aikoihin, koska onhan se järkevämpää käyttää aika hyödyksi kuin vain tuskailla sängyssä kuunnellen muun perheen unta. Eikä tuo ollut ensimmäinen yöllinen ostosreissu, kiitokset vaan vuorokauden ympäri auki olevalle lähiprismalle! Siellä on tullut notkuttua sekä alkuyöstä että aamun pikkutunneilla unen puutteessa. Syksyllä ajattelin ratkaisseeni ongelman sinnikkyydellä ja itseni pakottamisella, mutta nyt olen taas alkanut harkitsemaan sen melatoniinilisän kokeilemista. Millaisia kokemuksia teillä on melatoniinilisästä?

Teininä nukuin monesti korvanapit korvissa musiikkia kuunnellen. Musiikki rauhotti pimeässä huoneessa makoillessa ja uni tuntui tulevan nopeammin. Korvanapit eivät olleet kaikista mukavin ratkaisu ja piuhoihin sotkeutumisessakin on omat riskinsä, eli tätäkään tapaa ei enää viitsi harjoittaa. Iltaisin vähennän valoa koko asunnosta jo heti lasten mentyä nukkumaan, ajatuksena että hämärä valaistus auttaisi omaakin kehoa valmistautumaan yöunille. Näytön tuijottamista ilta-aikaan minun pitäisi ehdottomasti vähentää. Pitäisi tarttua kirjaan, joogata tai mennä vaikka iltakävelylle raikkaaseen syyssäähän mieluummin kuin rullata instafeediä edes takas. Olen yrittänyt mennä Samin kanssa samaan aikaan nukkumaan, mutta sekin tuntuu aiheuttavan molemmille enemmän harmia kuin hyötyä. Minä turhaudun ja Samin unensaanti häiriintyy mun pyörimisestä. Millaisia keinoja teillä on unensaannin helpottamiseen?