Jälleen tuli vahingossa postaustauko, mutta sille on syynsä. Meidän lähipiirissä on tapahtunut todella kauheaa ja sen vuoksi tämä marraskuu mennyt sumussa. Lisäksi olen mukana järjestämässä pikkujouluja.

Ihmettelen todella paljon, että minne on kadonnut 11 kuukautta!? Meidän Valeria tuli eilen 11 kuukautta. Sehän siis meinaa, että meillä on enää alle kuukausi jäljellä vauva vuotta!! Voisinko pitää aina tämän pienen neidin vauvana? Tää aika on se ollu todella väsyttävää ja uhmaikäisen taaperon kanssa raskaasta, mutta silti niin ihanaa. 
Valeria on todella touhukas tyttö. Puolivuotiaana noustiin tukea vasten seisomaan, siitä viikko niin käveltiin tukea vasten. 9 kuukauden iässä käveltiin jo hienosti ilman tukea ja nyt melkeen juostaan jo. Nyt ollaan opittu vilkuttamaan ja rakentamaan torneja palikoilla. Tämän kaiken menon takia pääkin näyttää välillä siltä, että vauhtia riittää.
Jos jotain kadun Vivianin vauva aikana niin sitä kun menin takaisin kouluun Vivianin ollessa puolivuotias. Nyt oon nauttinu joka hetkestä minkä oon saanu olla meidän vauvan kanssa. Tavallaan surullista, koska en tiedä tulenko enää koskaan kokemaan vauva aikaa. Jos mieheltä kysytään niin en, mutta niinhän se sanoi Vivianinki jälkeen. Monelle oon sanonu, että kaksi lasta riittää, mutta nyt en enää tiedäkään. Vaikeeta ajatella, että ei enää koskaan kokisi raskautta, synnytystä tai vauva aikaa. Eihän sitä koskaan tiedä, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan, nyt kuitenkin nautin mun vauvasta viimeiset viikot

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

X