Alkuraskaus ja vartalokomplekseja

Kiitos kovasti onnitteluista, joita on sadellut täällä sekä muualla somessa! Edellisessä postauksessa kerroin siis kuinka raskaus pääsi vähän yllättämään meidät... Ja ajattelin nyt käydä hieman läpi miten raskaus on edennyt tähän asti.

Positiivisen raskaustestin jälkeen tuntemukset olivat tietysti aika jännittyneet ja mielessä kävi kaikenlaista lähtien siitä, että mitä jos olenkin jo pitkällä enkä ole vain tajunnut raskautta… Kauhukuvat siitä, että yllättäen alankin vain synnyttämään pyyhkiytyivät kuitenkin pian pois, sillä koen tuntevani kroppani melko hyvin enkä voisi kuvitella, etten huomaisi olevani raskaana. Mun olo oli juuri sellainen kuin Myytä odottaessakin ensimmäisillä viikoilla eli väsynyt ja iltaisin paleli ja tuntui, että olisi vähän lämpöä. Ainoa ero oli, että rinnat eivät kasvaneet kuten ensimmäisellä kerralla, vaan ennemminkin ehkä pienenivät imetyksen lopettamisen vuoksi. Niinpä odotettiin rauhassa (mitä nyt muutaman lisätestin tein tässä välissä) pari viikkoa ennen kuin päästiin neuvolaan. 

Neuvolassa kuunneltiin vauvan sydänääniä, mutta koska niitä ei vielä kuulunut, päätteli hoitaja mun olevan noin viikolla 8. Jäätiin kohtuu rennosti odottelemaan ultraa oletetulle viikolle 12 ja vaikka mietittiin myös yksityisellä varhaisultrassa käymistä, jätettiin se kuitenkin väliin. 

Ultran odottelu tuntui melko pitkältä, mutta koska samalla vatsani alkoi pyöristymään, olin aika luottavainen, että kyllä siellä joku on. Vappuaattona sitten pääsin ultraan, jossa näkyi heti pieni tyyppi! Tai ei itse asiassa ihan niin pienikään, sillä koon mukaan laskettuna mentiin jo viikoilla 13+4. Muutenhan se ei mitään haitannut, mutta ultraaja sanoi, että jos olisin maanantain sijasta tullutkin vaikka perjantaina, ei varhaisraskauden yhdistelmäseulonta kromosomihäiriöiden varalle olisi enää onnistunut. Mutta onneksi olin sattumalta käynyt verikokeissakin juuri sopivaaan aikaan ja seulonta onnistui. Ja kaikki oli kunnossa!

Nyt odotellaan sitten lääkäriaikaa kesäkuun alussa ja jännittävää rakenneultraa kesäkuun puolessa välissä. 

Alkuraskaus on mennyt väsymystä lukuun ottamatta aivan todella hyvin. Mulla ei ole ollut mitään pahoinvointeja. Ei mulla niitä paljoa ollut Myytäkään odottaessa, mutta kyllä mä silloin varmaan yhteensä kymmenisen kertaa kävin aamuisin halailemassa vessanpönttöä. Nyt tosin luulen, että tämä johtuu siitä, että mulla on niin hyvin imeytyvät vitamiinit käytössä ja kroppa sisältä päin aika hyvässä kunnossa. 

Paino pamahti mulla heti alkuun kolmisen kiloa ylöspäin, joka olikin yksi syy miksi päädyin tekemään raskaustestin. Olin aluksi suoraan sanottuna vähän kauhuissani, että jatkuuko painon nousu samaan tahtiin pidempäänkin, mutta onneksi se oli vain joku alkurysäys ja nyt painoa on tullut maltillisemmin, tähän mennessä noin 4 kiloa. Aluksi olin aika turvonnut ja inhotti näyttää vaan lihoneelta. Nyt maha on tullut kuitenkin jo aika hyvin esille. Aamuisin se on vielä ihan kohtuullinen ja olisi halutessa peitettävissä oikeanlaisilla vaatteilla, mutta iltaisin ei asiasta voi oikein enää erehtyä. Myytä odottaessa maha tuli melko myöhään ja mä esiinnyinkin vielä noin puolessa välissä raskautta. En myöskään ennestään tiennyt, että seuraavissa raskauksissa maha tulee usein esiin jo aikaisemmin, kun kohtu on kerran jo kasvanut… Mutta nyt on jo ihan jees fiilis, kun alkaa näyttää siltä, että mahassa on vauva eikä vaan liikaa herkkuja. Eniten mua ekassakin raskaudessa ärsytti se, että vatsan lisäksi myös pylly, reidet ja jenkkakahvat kasvoivat… Ja jos tästä vartalon muodosta voi jotain sukupuolijuttuja päätellä, niin sanoisin tämänkin olevan tyttö, kun kroppa tuntuu ihan samanmuotoiselta kuin ekallakin kerralla, heh. 

Kaiken kaikkiaan en ole niin kauhuissani vartalon muutoksista kuin ensimmäisessä raskaudessa, sillä olen kerran sen kaiken jo kokenut ja siitä selvinnyt. Painoa tuli viimeksi muistaakseni 17kg ja se lähti suhteellisen helposti ja nopeasti poiskin. Ja vähän enemmänkin sillä painoin pitkään pari kiloa vähemmän kuin ennen ensimmäistä raskautta. On muuten hassua kuinka tuotakaan ei osannut ”arvostaa” vaan nyt on jo vähän kauhistuttanut se muutaman kilon painon nousu, vaikka se ei ole paljoa enempää kuin mitä ennen Myytä normaalipainoni oli. Vaikka onhan toki kehon koostumuksessa varmasti vähän eroa… Siksipä tuo paino ei olekaan niin kummoinen mittari. Mutta on se kumma, kun se tuntuu meitä naisia kuitenkin niin kovin paljon kiinnostavan!

Nyt olen tyytyväinen, että alkuraskaus on jo ohi ja innokkaana suuntaan  kohti toivottavasti energisempää keskiraskautta! Ja kirjoitettelen varmasti tästä raskauden etenemisestä vielä jatkossa lisääkin!