Kuukausi laskettuun aikaan!

Nyt (tai tarkalleen ottaen eilen oli) on kuukausi laskettuun aikaan! Iiik… Mulla on aika vahva tunne, että tästä marraskuisesta tulee vielä lokakuinen, mutta toisaalta mulla oli kyllä Pikku Myystäkin olo, että se syntyis ennen laskettua aikaa. Hän syntyi sitten kuitenkin lopulta kolme päivää la:n jälkeen. 

Vauvaa varten on aika lailla kaikki tärkeimmät jo hankittuna ja kuten vähän aikaa sitten kirjotin, on koti siivottuna ja järjesteltynä. Mulla on muuten tässä juuri työn alla pari postausta vauvan hankinnoista ja vaatteista. Itsestäni on ollut hauska lueskella mitkä asiat on kenellekin olleet niitä tärkeimpiä juttuja ja mitkä turhakkeita, niin ajattelin jakaa omanikin joukkoon. 

Yleisesti olo on aika jees. Vauvan liikkeet tosin tuntuvat välillä melkein inhottavilta, kun se on jotenkin aivan toisessa sivussa ja välillä tuntuu puskevan itseään melkein kyljestä ulos. Huomaa myös, että vauva täyttää jo lähes koko olemassa olevan tilan ja jos esim. istua lösötän huonossa ryhdissä, niin tuntuu, että vauva potkii melkein tisseihin asti ja pitää antaa sille tilaa suoristamalla selkää. Paras asento onkin yleensä makuullaan. Iltaisin myös selkää vähän sattuu, varsinkin jos on ollut paljon liikkeellä, kun en jaksa pitää enää asentoa niin ryhdikkäänä ja kulkeminen alkaa olla vähän sellaista maha edellä ja selkä notkolla menemistä.

Kävin pari päivää sitten lääkärillä ja kaikki vaikutti hyvältä. Vauva on pää alaspäin, mutta ei vielä kiinnittynyt ja se arvioitiin nyt vähän reilu pari kiloiseksi. Jos arvio pitää paikkansa, olisi vauva laskettuna aikana aika saman painoinen kuin siskonsakin oli syntyessään. Meidän vaaka meni rikki, niin en ole enää kotona itseäni punninnut, mutta nyt kun tuli painokin katsottua, huomasin sen olevan aika täsmälleen sama kuin ensimmäiselläkin kerralla tähän aikaan. Itselläni on muuten olo, ettei maha olisi pahemmin enää kasvanut vähään aikaan, mutta nyt kun katsoo kuvaa ja vertaa esim. rv 30 mahaan, niin onhan se selvästi kasvanut! 

Yleinen fiilis on siis kovin odottava eikä päässä tunnu olevan oikein tilaa muille kuin vauva-ajatuksille. Suurimpana erona edelliseen raskauteen on muuten ollut se, että Myytä odottaessa mä olin todella tyyni ja seesteinen enkä pahemmin stressannut mistään. Mitään isompia mielialanvaihteluita ei ollut ja oli sellainen ihmeellinen tunne, että kyllä universumi hoitaa kaiken niin kuin kuuluukin. Tällä kertaa puolestaan olen ollut koko raskauden aika kiukkuinen ja varsinkin nyt loppua kohden tuntuu kaikki ärsyttävän. Rähisen harva se päivä Riolle ja lähes kaikki sen tekemiset (tai tekemättä jättämiset) tuntuu vain ärsyttävän… Välillä tiuskin myös Myylle ihan syyttä suotta ja sitten kaduttaa tietysti jälkikäteen… Stressaan nyt myös paljon enemmän kaikenlaisista asioista. Ja nyt vähän odotankin, että raskaus olisi jo ohi ja olisin taas oma itseni… Joka on siis mielestäni jotain sellaisen seesteisen maailman rakastajan ja ainaisen kiukkupyllyn välimaastoa, heh.

Vähän ristiriitaisesti haluaisin, että vauva tulisi jo nyt heti (tai mielummin tuossa hetken päästä, kun vauva olisi täysiaikainen), kun kaikki on tavallaan jo valmista ja toisaalta taas olis ihan kiva ”nauttia” vielä näistä viimeisistä viikoista ja odottavasta tunnelmasta. Tässä lokakuussa on myös aika kivoja tapahtumia, joihin haluaisin vielä mennä, mutta saa nähdä miten niiden kanssa käy… 

Tänään meillä on muuten pitkästä aikaa treffi-ilta Rion kanssa tiedossa, kun Myy on menossa mummille yökylään! Voi olla ihan paikallaan, kun ei olla vietetty kahdenkeskistä aikaa taas aikoihin… Myykään ei ole ollut hoidossa pitkään aikaan, kun ei ole ollut oikein tarvetta mun ollessa koko ajan kotona. Se on usein jo pyydellytkin mummille yöksi, joten on ihan kiva, että se sinne pääsee. 

Tällaista kuuluu siis tälle möhömahalle!