Kuulumisia koliikin keskeltä

Ajattelin vähän kertoa miten meidän koliikki(?)vauvalla tällä hetkellä menee. Vauva alkoi siis itkemään iltaisin kahden viikon ikäisenä. Nyt vauva on kahdeksan viikkoa ja huutoa on jatkunut joka päivä. Kolme iltaa tästä ajasta on ollut sellaisia, ettei itkua olekaan tullut lähes ollenkaan, mutta sitten huutoa onkin ollut yöllä… 

Ollaan tietysti epäilty allergioita ja vatsavaivoja ja olenkin ollut nyt joulun jälkeen maidottomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla. En kuitenkaan oikein usko, että kyseessä on mitkään allergiat, sillä huutoa on aina vain iltaisin, eikä muita vaivoja ole. Jos mun syömisissä jokin vauvaa ärsyttäisi, eiköhän sitä tapahtuisi pitkin päivää…? Ja vaikkei mun rajoitettua ruokavaliota olekaan vielä kovin kauaa kestänyt, ei se ainakaan toistaiseksi ole mitenkään vaikuttanut huutamiseen. Mielessä on käyneet myös silent refluksi ja kireä kielijänne, mutta eiköhän nekin oireilisi pitkin päivää eikä vain tiettyyn aikaan illasta.

Päivisin vauva on yleensä oikein tyytyväinen ja iloinen ja ne meillä meneekin ihan kivasti. Se myös syö hyvin, vaikkei olekaan samanlainen tissiposki kuin Pikku Myy. Siksi aluksi olinkin hämillään, kun Myyn kanssa olin tottunut siihen, että melkein mihin harmiin vain auttaa tissi, mutta tämä vauva syökin vain silloin kun sillä on oikeasti nälkä. Päivisin vauva nukkuu paljon, mutta unet maistuvat vain kantorepussa tai sylissä. Aluksi se nukkui hyvin myös vaunuissa, mutta nyt ei enää. Vaunuihin se saattaa nykyään vartin huutamisen jälkeen nukahtaa vartiksi tai puoleksi tunniksi. En kuitenkaan halua toista turhaan huudattaa, joten ulkona liikutaan yleensä repun kanssa kantotakki päällä, joka on ollut aivan meidän pelastus! Mua ei haittaa kantaa vauvaa, mutta kyllähän vauvan kantaminen aamusta iltaan välillä tuskastuttaa… Nytkin se tuhisee repussa tätä kirjoittaessa. Olen myös miettinyt, että nukkuukohan vauva päivällä jopa vähän liikaa, sillä yöllä sillä on aina pidempi pätkä, jolloin haluaa olla hereillä. Silloin se ei enää huuda, mutta saattaa vähän kitistä tai vaan heilua ja potkia, jolloin en tietysti itse pysty siinä vieressä kovin hyvin nukkumaan. 

Illat on siis erittäin raskaita, sillä Rio on yleensä illat töissä ja tulee kotiin vasta klo 23, jolloin olen useimmiten juuri saanut vauvan nukkumaan. Myy ei pääasiassa nuku päiväunia ja silloin saan sen nukkumaan jo seitsemältä, mutta sitten se saattaa alkuillasta olla jo tosi kiukkuinen ja hankala, kun oikeastaan vielä tarvitsisi päiväunet. Ja seitsemän aikoihin vauva yleensä alkaakin sitten jo huutaa. Jos Myy taas nukkuu päiväunet, menee se vasta 20-21 välillä nukkumaan, jolloin vauvalla on jo show päällä ja Myyn nukuttaminen hankalaa huudossa… 

Vauva huutaa yleensä klo 19-23, jonka aikana saatan saada sen rauhoittumaan ja nukahtamaan hetkeksi, mutta sitten se taas herää ja jatkaa huutamista. Omaa aikaa, jolloin voisi vaikka katsoa vähän aikaa telkkaria, ei siis ole ollenkaan, sillä ne pienet hetket jolloin vauva nukkuu, menee syömiseen, hampaiden pesuun jne. Yölläkään en voi kovin myöhään valvoa, sillä aamulla pitää taas olla valmiina seuraavaan päivään viimeistään seitsemältä. 

Tällä hetkellä vaan odotan, että vauva olisi jo kolme kuukautta ja nähtäisi loppuuko tää siihen… Enkä halua edes ajatella mitä sitten tapahtuu, jos se ei lopukaan. 

Kauheinta on kun ei tiedä mikä vauvaa itkettää. Itse luulen, että se on vain suoliston kehittymättömyyttä ja itsesäätelyn hallitsemattomuutta. Luulen vauvan vielä näin pienenä kaipaavan kohtua ja siksi kannetaan ja heilutellaan sitä paljon sekä suhistaan tai kuunnellaan white noisea. Olen myös lukenut, että joidenkin vauvojen pitää näin pieninä vain käsitellä päivän tapahtumat huutamalla ne ulos… Joten kuka tietää!

Eli semmoista menoa täällä. Onneksi päivät menee aika kivasti ja ne hyvät hetket auttaa jaksamaan. Ja ajatus siitä, että tämä kyllä vielä joku päivä loppuu ja että joidenkin vauvat huutavat ihan oikeasti melkein kellon ympäri…