Hiihtolomakuulumisia

Viime viikolla me vietimme lyhyen hiihtoloman. Koululaisella oli koko viikko vapaata ja sai olla mummilla evakossa muutaman päivän, ennen kuin me muut (Samia lukuun ottamatta) aloitimme loman keskiviikkona. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä koko lomamme ajan ihanan keväinen sää aurinkoineen helli meitä. Minä päätin tiukkana mutsina, että vietetään tv-, pleikkari-, tietokone- ja puhelinlomaa. Lapset olivat eri mieltä ja protestoivat pitkin viikkoa kuinka pitkä aika on lauantaihin, jolloin lupasin peliaikaa. Meillä saa normaalisti pelata perjantaisin, eikä ruutuaikaa muutenkaan kerry arkisin kovinkaan paljon, mutta ajattelin pienen lisätauon tekevän hyvää. Vietimme kuitenkin leffailtaa lähes joka ilta, joten ihan laitepimennossa ei tarvinnut lapsiraukkojen olla. 

Keskiviikkona kävimme mun mummon luona kyläilemässä ja opettamassa 95-vuotiasta mummoa pelaamaan Alias Junioria. Mummo ei pitänyt peliä yhtään niin helppona kuin lupailimme, mutta oli hyvin vaikuttunut neljävuotiaan selitystaidoista. Toisinaan taas selitystaidot olisivat vaatineet yliluonnollisia kykyjä arvatakseen oikein. Osaisitko sinä arvata, mitä sanaa 4-vuotias selittää näin: 

No, se oli pehmonalle, eikä kukaan meistä sitä arvannut. Isoäitini luona saa aina jäätelöä, se on asia jota jokainen – niin lapsi kuin aikuinenkin – odottaa sinne mennessään. Me herkuteltiin myös pullalla ja kuuntelimme hauskoja tarinoita vanhoista kuparipannuista mummon keittiössä. Pojat opettivat mummolle älyphelimen käyttöä ja mummo puolestaan tutustutti lapset vanhanaikaiseen lankapuhelimeen. Jäätelön ja keksien jälkeen parasta kyläreissussa oli kuitenkin yrittää polkea vauhtiennätystä vanhalla kuntopyörällä.

Torstaina lähdimme läheiseen urheilukeskukseen tutustumaan Espoon kaupungin järjestämään maksuttomaan liikuntatapahtumaan. Siellä oli hurjasti erilaista tekemistä, mm. temppurataa, tasapainopelejä, pomppulinnaa, pallopelejä ja askartelua. Pojat viihtyivät mahdottoman hyvin ja hikisniä kotiin lähtiessämme päätettiin mennä myös seuraavana päivänä käymään. Minusta on hienoa, että kaupunki järjesti hiihtoloman ajaksi vaikka ja mitä kivoja maksuttomia tapahtumia lapsille. Tämän liikuntatapahtuman lisäksi oli tarjolla ulkoliikuntaa, uimahalleissa ohjelmaa, ilmaisia leffoja ja kulttuuritapahtumia, erilaisia työpajoja yms. Erityisesti liikuntatapahtumat ovat minusta tärkeitä, koska aina puhutaan siitä kuinka nykyajan lapset ja nuoret liikkuvat entistä vähemmän. 

Perjantaina lähdimme uimarannalle katselemaan jään peittämää merta ja kauniita maisemia, sekä tutustumaan avantouinnin saloihin. Äitin on pitkään yrittänyt houkutella minuakin kastautumaan jääkylmään veteen, mutta toistaiseksi olen korkeintaan tullut seuraksi katselemaan hullua touhua. Sinänsä avantouinti kiinnostaisi, koska se todennäköisesti auttaisi moneen vaivaani (esim. jatkuva palelu ja huono verenkierto). Kokoonnuimme siis poikien kanssa vain laiturille kannustusjoukoiksi ihmettelemään kylmään veteen pulahtavia tyyppejä. Rantapäivän jälkeen lähdimme poikien toiveesta uudelleen urheilukeskuksen liikuntatapahtumaan. Pettymys oli kuitenkin kova, kun lemppari temppurataa ei enää ollutkaan. Tällä kertaa ohjelmassa oli enemmän pallopelejä, joten pelailtiin sählyä, futista ja testailtiin muita lajeja. Ihan kivaa taisi olla tälläkin kertaa, vaikkei temppurataa ollutkaan. Illalla siskoni ja hänen poikaystävänsä veivät pojat leffaan, joten tekemistä riitti iltaan asti. Hugolle elokuvakäynti oli ensimmäinen, pieniä tirsoja lukuun ottamatta kokemus oli ollut hyvä. Leffan ajan me vietettiin Samin kanssa pari tuntia ”parisuhdeaikaa” kahvitellen ja ruokakaupassa.

Koitti viikonloppu, jolloin Samikin pääsi mukaamme viettämään vapaapäiviä. Viikonloppuna keskityimme enemmän tavalliseen rentoiluun, eli löhöilyyn, ulkoiluun ja leffojen katseluun. Ja siihen hartaasti odotettuun pelaamiseen. Kyläiltiin myös poikien isovanhempien luona pullakahveilla. Lyhyt hiihtoloma oli kaiken kaikkiaan rentouttava, vaikka välillä kerkesi jo turhauttaakin lasten loputon energia, riehuminen ja äänenvoimakkuuden jatkuva nousu turvallisten desibelien yläpuolelle. Kerkesin miettiä, millä ihmeellä selvisin tervejärkisenä seitsemän kotiäitivuoden läpi. Samaan aikaan muistelin kuitenkiin haikeudella vapautta tehdä päivästä toiseen mitä tahansa huvitti ilman aikatauluja.