Haaveena vauva - Voiko siitä puhua?
Vauvahaaveista tai raskautumisen yrittämisestä puhutaan usein vasta sitten, kun ollaan jo raskaana. Tai kerrotaan ääneen, että ”ehkä joskus”, vaikka oikeasti vauva olisikin haaveissa ja tilauksessa juuri nyt, eikä vasta myöhemmin. Sillä usein suojellaan itseä muiden kommenteilta ja ajatuksilta. Mutta entä voiko yleisesti puhua, että lapsi olisi toiveissa?
Haurasta ja hiljaista
Monestihan se on aivan äärimmäisen herkkä asia. Niin oli itsellänikin esikoisen kohdalla, vaikka puolen vuoden yritysaika on oikeasti tosi lyhyt aika. Eihän se silloin toki siltä tuntunut, vaan pikemminkin se tuntui vuosikausilta ja siltä, ettei raskaus varmaan tulisi onnistumaan koskaan. Etenkin kun monikaan ei asiaa huutele, niin syntyy helposti kuva, että kaikilla muilla raskaaksi tulo onnistuu heti ensimmäisestä yrityskerrasta, tai ilman yrittämistäkin. En siis juurikaan huudellut asiaa loppujen lopuksi kovin monelle, ja jotenkin se väritti koko raskausajankin.
En halunnut puhua, sillä koko asia tuntui niin epätodelliselta ja hauraalta. En uskaltanut puhua. Joku ehkä koki sen jopa loukkauksena, kun ei kuullut raskaudesta omasta mielestään ajoissa, mutta minkäs teet. Halusin suojella itseäni, ja jollain tapaa koin omaan kuplaani käpertymisen sellaisena. Eikä sitä oikeasti ole tilivelvollinen kenellekään.
Oikeastaan koko raskausajan tunsin ”miltä nyt tuntuu?” ja ”eiks oo ihanaa kun susta tulee äiti?” -kysymykset hyvin vaikeina, ehkä kiusallisinakin, sillä minusta ei tuntunut miltään. Kai sekin oli jonkinlainen suojautumiskeino, ettei oikein uskaltanut tuntea mitään, kun vauva ei ollut vielä syntynyt.
Toinen raskaus oli aivan erilainen
Entäs seuraavaksi?
Meillä on lähitulevaisuuden haaveissa vauva, kolmas lapsi. Tällä kertaa oma olo on taas vähän entistä avoimempi asian suhteen. Meillä on jo kaksi lasta, joten raskautumisen onnistuminen ei jännitä enää samalla tavalla. Olen varma, että se onnistuu jossain vaiheessa, eikä tässä kuitenkaan kiire ole. Toisin sanoen, odotuksen odottaminenkin tuntuu ihan jännittävältä tällä kerralla, vielä tässä kohtaa ainakin.
Imetän edelleen, ja hormonitoiminta on vasta tasaantumassa. Yöimetys loppui jokunen viikko sitten, ja sen jälkeen on ollut kyllä erikoisia hormonioloja. Uskon, että kyllä se siitä, pikkuhiljaa. Tässä samalla on tarkoitus hoitaa itseä muun muuassa vitamiinein. Listallani on onneksi monta asiaa, joilla omaa hyvinvointia ja sitä kautta raskautumismahdollisuutta voi pikkuhiljaa parantaa.
Jaa oma kokemuksesi