Meillä ei ollut vielä mitenkään suunnitelmissa imetyksen lopetus, mutta niin pääsi käymään. Tälläkään kertaa ei siis ylletty WHO:n, eli maailman terveysjärjestön minimisuositukseen, joka on kaksi vuotta. Imetys kesti tällä kertaa yhden vuoden, kuusi kuukautta ja neljä päivää. Esikoisen imetystaival oli vuoden ja yhdeksän kuukauden mittainen.

Vähän liian äkkiä!

Ajatuksena minulla oli tälläkin kertaa, että en taida ryhtyä tandem-imettäjäksi, vaan että kuopuksen imetys saisi loppua omalla painollaan ennen tulevan vauvan syntymää. Siihen kuitenkin on vielä hirmuisen paljon aikaa, joulukuuhun asti. Ei olisi siis ollut vielä mikään kiire. Siksipä en ollut vielä imetyksen loppumista niin kovin paljon miettinyt tai suunnitellutkaan, ja se pääsikin yllättämään minut.

Raskaus ja imetys

Viimeksi maito oli aika tiukassa raskauden aikana, mutta tällä kertaa raskaushormonit eivät olleet vielä ehtineet vaikuttaa maidon herumiseen. Ja toki oma ruokavalionikin on vähän erilainen kuin viime kerralla, sillä syön enemmän rasvaa, jonka pitäisi vaikuttaa myös kyseiseen asiaan. 
Muistelen edellisestä raskaudesta, että minua olisi myös imetys ärsyttänyt jotenkin raskaana ollessa, mutta en näköjään ole ainakaan  tänne siitä kirjoittanut. Löysin vain maininnan siitä, että imetys tuntui välillä kivuliaalta. Tällä kertaa mulla oli ilmassa välillä pienoista ärsyyntymistä imetystä kohtaan, joka selvästi tuntui johtuvan raskaudesta, hormoneista. Se ei ehtinyt kuitenkaan kasvaa suuremmaksi, ja senkin takia olen tavallaan iloinen tästä imetyksen päätöksestä, niin päällimmäiseksi jäivät ne hyvät imetysmuistot. 

Aivan ihana viimeinen imetyshetki muistoihin talletettavaksi

Kuopuksen imetys loppui pääsiäismaanantaina. Joskus siinä aamukuuden ja -seitsemän välillä. Meillä oli pääsiäisenä yökyläilijöitä, joten mies kävi nappaamassa aamuvirkun kuopuksen ja toi hänet äidin kainaloon rauhoittumaan, ettei koko talo joutuisi heräämään aivan liian aikaisin. 
Pääsiäisen muina päivinä taaperolla olikin ollut niin paljon tekemistä ja läheisten seuraa, ettei hän ollut moneen päivään muistanut maitohommia. En ollut sitten lähtenyt tyrkyttämään, kerta lapsi ei itse hakeutunut. Eihän se imetys kuitenkaan minua varten ole missään kohtaa ollut, vaan lasta.
Maanantaiaamuna päätin kuitenkin tarjota, että oltaisiin pieni sirkuttaja saatu pidettyä vähän hiljaisempana hiukan kauemmin. Ja sehän sopi taaperolle. Viimeinen imetyshetki tapahtuikin kainaloikkain, ja me lapsen kanssa molemmat nukahdettiin sen päätteeksi. Ihana hetki. Ihan liikuttavan ihana, muistoihin talletettavaksi.

Ei kiinnosta!

Sen koommin ei ole taaperoa näkynyt maitohommissa. Ei paidassa roikkumista, ei jo tutuksi tullutta ”anna, anna!” -komentoa, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Onneksi sylihetkiä kuitenkin on runsaasti edelleenkin.

Silti vähän haikeaa. En ole vielä sisäistänyt tätä asiaa, kun se kävi niin äkkiä. Uusia etappeja, luopumista ja kasvamista. Eikä mua nyt oikeasti se imetyksen kahden vuoden minimisuositus niinkään harmita, vaikka olisihan se ideaalista siihen päästä. Näin on ihan hyvä.

Nyt kun imetyksen lopetuksesta on jo melkein viikko, kysyin lapselta, ottaako hän maitoa. Sitä aiemmin en kysynyt, sillä halusin katsoa, miten hän itse toimisi. Hän tuli luokse, syliin, ja matki maidon imemisääntä. Ei halunnut maitoa oikeasti, leikkihörppiminen riitti. Se oli hänestä sangen hauska leikki. Loppu on.

Muistatko viimeisen imetyshetken? Onko teillä ylletty WHO:n imetyksen minimitavoitteesen? 

Tuuhan seurailemaan myös Instagramissa @iloelolaura ja Fb:ssa Iloa, eloa! -blogi

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

X