Aikuisia valintoja telkkariostoksilla

Mie olen nyt ylpeä meistä! Me ollaan ehkä sittenkin aikuistuttu vähäsen tai ollaan alettu vuosien varrella tekemään aikuismaisempia valintoja. Hoksattiin itsekin toimineemme aivan eri tavalla, mitä olisi tehty reilut kuusi vuotta sitten, lapsettomana pariskuntana.

Meiltä hajosi telkkari jo viime vuonna jossain vaiheessa kesää. Ei haluttu ostaa kiireellä uutta ja saatiin perheen sisältä ylimääräisenä ollut telkkari. No sillekin kävi ennen joulua hullusti ja ollaan puhuttu, että voidaan ostaa uusi telkkari, kun alan saada äitiyspäivärahaa.

Käytiin heti tilipäivänä katsomassa telkkareita yhdessä kaupassa. Puoliskoni oli katsonut valmiiksi pari sopivan hintaista mallia. Sinnikäs myyjä tarjosi meille jotakin Super hyperdyper telkkaria, joka hänelläkin kotona on kuulema. Me mietittiin kumpi harmittaa enemmän. Se että ostettaisiin kallis telkkari vai se että lähdetään kotiin ilman telkkaria. 

Hintaa ja tilin saldoa tarkastellessa kysyttiin toisiltamme halutaanko me nyt käyttää ”kaikki rahat” telkkariin. Tässä kohtaa myyjä tietenkin riensi kertomaan heidän korottomasta ja melkein kuluttomasta osamaksuratkaisusta, johon me molemmat vastattiin heti ”ei kiitos”.

Tuijoteltiin tovi niitä ruudulla liikkuvia kuvioita ja tultiin siihen tulokseen, että tässä hyperdyper yksilössä ne ei oikeasti edes näyttäneet sen paremmalta, kuin niissä puoliskoni ennalta katsomissa halvemmissa malleissa. Lopulta myyjä esitteli lisää malleja, jotka olivat lähempänä meidän budjettia.

Muutama sopiva telkkari löytyikin ja koko homma kaatui viimein siihen, että yhtäkään puoliskoani kiinnostavaa mallia ei ollut myymälässä paikalla. Joten me ostettiin lapsille Jekun löytämä robottikoira ja poistuttiin paikalta. 

Reilut kuusi vuotta sitten, me oltaisi menty kauppaan, valittu paras niistä vaihtoehdoista joita ei tarvitse odottaa kahta viikkoa ja ostettu se. Nyt me ei ostettu mitään! Paitsi tämä koira.

Meidän telkkarin katsominen käsittää ne muutamat sarjat joita silloin tällöin katsotaan puoliskoni kanssa ja enemmän telkkarista katsotaan piirrettyjä. Meidän lapset ei tarvitse niin kallista telkkaria, eikä mekään. Koiransa lapset ansaitsivat odotettuaan kaupassa kiltisti ja Jekku kysyi koiran hintaakin myyjältä ihan itse.