Moi vaan. Täällä ollaan. Pitkästä aikaa ihan takapuoli penkissä tietokoneen äärellä. Ei mobiililaitteella tai päätteen edessä työnvuoksi. Tiedättekö kuinka hankalaa on kirjoittaa tohon kenttään B-L-O-G-G-E-R-C-O-M kun aikaa kuluu ensin muutama päivä, sitten viikko ja lopulta kuukausia. Kummasti se kynnys kasvaa ja kasvaa, sekä unohtuu. Luulin jo irtautuneeni blogi-maailmasta, mutta kun vietät 50tuntia viikossa töissä, on kiva että on joku paskanjauhamistunteidenpurkauspaikka vapaalla.

Kesän jälkeen on tapahtunut aika paljon. Meillä on kotona eskarilainen ja iltapäivät menee siinä että keskustellaan hänen ensimmäisestä heiluvasta hampaastaan päivän loput kuustuntia. Ihan kivaa vaihtelua tosin siihen tavalliseen ”emt ja ok” vastauksista koostuvaan omaan yksinpuheluuni. Neljävuotias pikkusisko taas uskoo kovasti olevansa jo koululainen ja hänen ylhäisyytensä ei vastaanota enää mitään ehdotuksia vanhemmilta. Oma pomon paikkani on ehdottomasti jo syrjäytetty jos semmoista minulla on ikinä kotona ollutkaan.

Mutta ketä voisi kiinnostaa paskaakaan lapset, kun itse täytti kolmekymmentä ja elämän suurimpia kysymyksiä on että mikä on kasvoilleni paras ryppyvoide, voinko vielä näin vanhana käyttää tennareita ja tarviiko käydä suihkussa jos ei tullu ees hiki. Kun kaikki ympärillä kysyy että no miltä nyt tuntuu ja kun ei oikeesti tunnu yhtään miltään. Ihan samalta kun 10-vuotta sitten paitsi että paikat on jumissa ja kalenterin pitäisi olla järjestyksessä mutta ei ole.

Tulevaisuudessa löydätte täältä varmasti 90% enemmän minua, kotia, huonoa huumoria ja jos kirjoitan sen nyt tähän niin se toteutuu-liikuntaa ja lapsia ehkä hiukkasen vähemmän. Vaikka en kyllä tiedä ketä yritän huijata, kun kyllähän nuo lapset tuossa kyljessä tarrautuneena loisivat silti 24/7

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

X