Meidän lapset on liikkuvaista sorttia. Jos he pysyvät paikoillaan kauemmin kun 5min – se on ihme! Hereillä, unissaan ja nukkumaan mennessä on pakko kääntyillä, vääntyillä ja venkoilla jokaiseen suuntaan. Eikä siinä mitään, kyllähän itsekin kääntyilen iltaisin kymmenen kertaa kyljeltä toiselle ennen kun nukkumatti kutsuu luokseen.
Lapsen kuuluu nukkua omassa turvallisessa sängyssä
Monesti kuulee ihmisten sanovan, että lapsi kuuluu vauvasta asti omaan sänkyyn. Tällöin vanhempi saa nukuttua paremmin ja vauvan on turvallista olla. No ainakaan sieltä omasta sängystä ei vielä pienenä tipahda, kun jokaisella puolella on laidat. Vanhempien välissä voi kuitenkin olla yhtä turvallista nukkua ja tällöin äiti voi saada paremmin itsekin unta. Olen ainakin nukkunut paremmin jos pieni ihminen on ollut vieressä, jolloin yöimetyksen takia en ole herännyt edes kunnolla. Tissi vaan suuhun ja unet on jatkuneet. Vastasyntyneen kohdalla on menty lähes koko yö imettäen, joten perhepeti on ollut paras vaihtoehto.
Huono äiti-fiilis iskee kun kuuluu kolahdus
Jokainen lapsi meidän talossa on tippunut alle vuoden vanhana sängystä. Esikoinen sängystä, keskimmäinen sohvalta ja kuopus sängystä. Jokaisella kerralla on iskenyt itselle tosi huono fiilis ja oon syyllistäny itseäni lapsen putoamisesta. Jopa silloin, kun en ollut itse läsnä. Jokaisella kerralla on asiat mennyt eri tavalla. Näistä kolmesta olisi kaksi jäänyt tapahtumatta mikäli olisi käytetty pinnasänkyä aina. Jos joku pikkuihminen on ollut niin taitava, että on päässyt vuoden vanhana tai alle pinnasängystä putoamaan on vain yksi sana: Tarzan.
Kun 3v tippuu yläsängystä
Meidän tytöt nukkuu kerrossängyssä. Alkuun mua pelotti jokaisena yönä, että tyyppi lentää sieltä alas. Olin varautunut siten, että sängyn alapuolella oli päiväpeittoa, lasten jumppapatja ja pehmoleluja. Meni yli kuukaus ja huomasin, että kyllä hän hyvin pysyy sängyssään. Lopetin panikoinnin, en suojannut enää lattiaa putoamisen varalta ja yhtenä yönä kuului tömähdys. Sieltä se neiti pyöri unissaan alas, pienestä kolosta. Täytyy vaan todeta, että onneksi sänky ei ole täyskorkea ja selvittiin säikähdyksellä. Tilanne ei ole onneksi toistunut.

Perhepeti ei automaattisesti tarkoita, että lapsi tippuisi
Meidän keskimmäinen lapsi nukkui vauvasta jopa 2,5v ikäiseksi asti vieressäni. Hän ei pudonnut silloin ikinä sängystä unissaan, vaikka siihen olisikin ollut aika usein mahdollisuus. Tällöin vain minä ja lapsi olimme vallanneet lähes joka yö sängyn, jolloin lapsen toisella puolella oli vain peitto rullalla tuomassa pientä turvaa.
Kuopus nukkuu pääosin omassa pedissä
Kolmannen lapsen kohdalla meillä oli ensimmäiset 7kk pinnasänky sivuvaununa ja tällöin imettäminen onnistui hyvin. Välillä siirsin pienen sieltä pois, toiselle puolelle minua. Nyt hänen sängyn pohja on laskettu alas ja edelleen kiinni meidän sängyssä. Öisin on helppo laskea käsi vaan oman sängyn reunan kohdalta alaspäin ja laittaa tutti suuhun. Kuopuksemme kuitenkin syö vielä öisin tai välillä rauhottuu ainoastaan viereen, joten jokaisena yönä nostan ainakin kerran hänet viereeni maidolle. Imetyksen jälkeen lasken hänet heti takaisin omaan sänkyyn, paitsi jos olen nukahtanut – tällöin saattaa venyä tunnillakin. Omasta sängystä hän ei ainakaan vielä karkaa.
Kuinka moni myöntää, että lapsi on joskus tippunut sängystä ja itselle on tullut siitä huono fiilis. Kaikkea ei aina valitettavasti voi estää.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

X