Siinä missä en ole koskaan arjessa jaksanut innostua kouluun tai töihin meikkaamisesta, hiustenlaitosta tai muodikkaasta pukeutumisesta, minua on kuitenkin aina kiehtonut mallintyöt. Olen joskus haaveillut mallikansiosta ja mallin töistä.

Ensimmäistä kertaa olin hiusmallina keväällä 2009. Tamperelainen kampaamo ilmoitti ikkunassaan mallihausta värikoulutukseen. Luokkakaverini oli ilmoittautunut mukaan ja minäkin halusin. Niinpä istuin kampaamon penkissä ja hiuksiini värjättiin tumma alaosa ja päällihiuksia salmiakkineliön muotoiselta alueelta vaaleaksi. Tuolloin kouluttuja sanoi minulle ja toiselle tytölle ajan ja osoitteen Tampereella, missä haluaisi meidät nähdä valokuvausta varten. En mennyt, vaikka olisin saanut sen päivän  työssäoppimisesta Jyväskylässä vapaaksi. Ja kyllä, olen miettinyt monta kertaa ”mitä jos”.
No ei se ”ura” siihen kuitenkaan kaatunut. Olen saanut olla useampaan kertaan mallina ystävälleni, joka teki minulle kampauksen ja meikin valmistujaisjuhliini kesällä 2010, kun valmistuin Liikuntaneuvojaksi. Hän on myös ollut luottokampaajani aina Jyväskylässä asuessani. Ja ehkä juuri hänen kommenttinsa ovatkin jättäneet orastavan haaveen mallin urasta mieleeni.
Olen miettinyt mallin uraa jopa sen verran tosissani, että olen selaillut mallikoulujen nettisivuja ilmoittautumistarkoituksessa. Olin jo menossa koekuvauksiinkin Rovaniemellä asuessani. Koekuvauspäivänä vaan sattuikin olemaan nuorten aikuisten pilkkipäivä, enkä enää jäältä ehtinyt koekuvauksiin, voisi sanoa että pupu meni pöksyyn. Nykyään seuraan instagramissa #modelcall ja #mallihaku hästägejä, ja kokeilen onneani silloin tällöin. Syksyllä 2017 minua onnistikin, kun pääsin malliksi ByPinjalle.
Tänä kesänä huomasin Venove Fashionin mallihaun ja sain instagramyhteistyönä tämän kuvissa päälläni olevan sinisen äitiys- & imetysmekon. Koska puoliskoni ei suostu valokuvaajakseni, odotin kuvien kanssa Jyväskylään pääsyä ja valokuvaajana toimi isosiskoni. Meikin tein itse ja hiukset tupeerasin isoksi palloksi, jonka taitoin nutturalle. Nutturan sijaintia vaihdettiin pari kertaa. 
Kaikki kuvat on otettu Olympus Pen epl 8 kameralla ja olympuksen m.zuiko 45mm 1:8 objektiivilla. Meillä oli myös mukana minun kamera Omd em 10 mk 2, jossa oli 40-150mm zoom objektiivi, mutta näissä ei taida olla yhtäkään sillä otettua kuvaa.
Tuolla koulun portailla, liian isoissa korkokengissä seisoessani ja paljain jaloin päkiäkävelyä harjoitellessani, minua alkoi naurattaa. Olen ”aina” halunnut mallikouluun tai edes kurssille, mutten olisi ikinä uskonut, että isosiskoni järjestäisi sellaisen minulle.
Kuvauksissa huomattiin, että ”mulla on tosi hyvä ryhti” on nykyään suuri huijaus. Enkä tosiaan osaa kävellä korkokengillä. Okei ne olivat oikeasti liian isot, mutta näyttivät kuvissa sata kertaa paremmilta, kuin omat kulahtaneet Vagabondini. Korkkarikävelun harjoittelua pitää silti jatkaa…

En myöskään ole koskaan imettänyt yhtä hankalan oloisesti ja jalat todella epämukavasti, mitä näissä kuvauksissa. Sitä ei silti kuvista huomaa ja juuri nämä imetyskuvat ovat minun henkilökohtaisia suosikkeja. 

Näin kuvia katsoessani sanoisin, että onnistuimme oikein hyvin! Kun karsitaan ne kuvat joissa tarkennus petti ja ne joissa puhun samaan aikaan kun kuva otettiin, jäljelle jää useita omaan silmään laadukkaita kuvia ja niiden lisäksi vielä paljon vähintään somekelpoisia. Esimerkkinä instagramiin lisäämäni kuva, jossa mekon helma liuhuu ihanasti, mutta mulla on toinen jalka ilmassa ja näytän yksijalkaiselta.

Mitä sanotte kuvien onnistumisesta? (tiedän epäreilu kysymys, koska ainoastaan imetyskuvat ovat niitä, jotka toimitin myös mekon valmistajalle…)

Viihdytkö sinä mieluummin kameran edessä vai takana? 🙂

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

X