Mulla tuli tämmönen omituinen aihe mieleen, kun näin unta viime yönä. 

Mutta siis, mä näin unta että, selkäni meni ihan hirveeseen kramppiin, jolloin jouduin soittamaan itselleni ambulanssin kotiin, jouduin lähtemään sairaalaan, 

ja ambulanssi kuskit eivät suostuneet poikaa ottamaan mukaan, joten hän jäi kotio yksin, yritin selittää että olen yksinhuoltaja eikä kotona ole ketään muuta joka poikaa hoitaa, mutta kahdeksan vuotias kuulemma pystyy olemaan yksin kotona. Mutta tunnen poikani, ja hän kyllä pystyy olemaan ehkä sen tunnin tai pari kotona, mutta sitten kyllä alkaa apua kaipaamaan. Joten, yritin saada apua hänelle, yritin naapureista, yritin isovanhemmista, perhetyöntekijästä, mutta ei kellään ollut aikaa ”juuri silloin” auttaa meitä. Mulla tuli itku, että ei se pärjää, kuka tekee ruokaa, kuka auttaa häntä, mun on pakko päästä kotiin, mutta en päässyt, koska selkä oli pakko saada kuntoon ensin. 

Noh, joku sitten oli soittanut lastensuojeluun tästä asiasta, että olen jättänyt pojan ”heitteille”, ja poika lähti heidän matkaan sitten, ja mä sekä poika aivan paniikissa että mitä nyt tapahtuu, koska sa*an nähdä poikani, mutta en saanut pitkiin aikoihin nähdä poikaa. Poika joutui jättämään puhelimensa kotiin, enkä pystynyt siihen soittamaan. Itkin, itkin, itkin vaan, koska en tiennyt mitään pojastani, en mitään, mitä hänelle kuului, miten hän voi, kolmeen päivään, kunnes tukiperheestä soitettiin että he olivat hakeneet pojan heille siksi aikaa kun mä paranen. Poika oli itse sanonut että tahtoo tukiperheen luokse sillä aikaa kun äiti on kipeä.

Sitten mä heräsin kun puhelimeni soi. Tajusin että olin itkenyt unissani oikeesti!

Mä tässä aloin siis miettimään että, mitäs jos oikesti mulle tapahtuisi jotain ja poika joutuu soittamaan apua mulle, hänelle kyllä olen yrittänyt selittää mitä tehdä silloin, mutta mihin hän menee silloin, jos joudun itse sairaalaan? Hän on erityislapsi, on adhd ja ehkä jotain muutakin, vielä ei tiedetä mitä on, koska on menossa vasta hoitojakso. Mutta ei hän välttämättä ymmärrä soittaa mummille tai perhetyöntekijälle, mummin numero hänellä on kyllä omassa puhelimessaan mutta ei perhetyöntekijän numeroa. Pitäisi vissiin oikeesti alkaa miettimään että mihin poika menee tai mitä tapahtuu, kelle soittaa jos äidille tapahtuu jotain, olis meinaa ihan kamalaa jos poika menisi paniikkiin eikä tietäisi kelle soittaa ja mitä tekisi. Tästä täytyykin perhetyöntekijän kanssa jutella todenteolla. Ennen mä en oo tätä edes miettinytkään, mutta toi uni pisti vähän tai no aika paljonkin miettimään että koska vaan voi tapahtua mitä tahansa. Tai mitä jos mulle tapahtuisi jotain kun olen kaupassa, töissä, kaupungilla, missä tahansa, mitä pojalle tapahtuu, kuka sille ilmottaa? Tottakai sairaalasta sitten vanhemmilleni ilmotetaan ja mietitään sitten mitä tapahtuu pojalle. Apua, toivottavasti tää ei oo mikään enne uni. 🙁 

Onko kukaan muu koskaan miettinyt tämmösiä asioita, kertokaa teidän ajatuksia tähän, olisi mielenkiintoista lukea! 🙂 

 

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

X