Se parempi vuosi 2019

Päästin irti rakkaudesta häntä kohtaan, jota ei enää pitkään aikaan ollut. Rakastin sitä entistä, minun tuntemaani miestä – minun miestäni. Sitä ei enää ollut eikä hän tullut takaisin. Rakkaus loppui oikeastaan siihen viimeiseen pyyntöön ottaa minut ja vielä syntymätön vauvamme huomioon. Pyynnön hän toteutti päinvastaisesti.

Tammikuun kahdeksastoista. Aamuyöllä syntyi kolmas kaunis ja täydellinen vauvani. Viime ja tämän vuoden odotetuin hetki, pelätyin hetki ja omalla tavallaan surullisin hetki. Hän ei ollut siellä missä piti, vaan vierelläni oli joku muu. Se joku muu ei myöskään enää tänään ole siellä missä lupasi.

Alkoi se toisenlainen elämä kolmen lapsen kanssa, yhä yksin, mutta onnellinen.

Vauvakuplassa.

Jos saisin palata mihin vain aikaan, palaisin helmikuuhun. Arki oli ihanaa, isommat päiväkodissa ja minä vauvani kanssa kotona monta tuntia kahdestaan ihokontaktissa makoillen. Ikinä en ole saanut, tai ymmärtänyt nauttia tuosta pienestä ohikiitävästä hetkestä, vastasyntyneestä vauvasta, kuten nyt sain ja ymmärsin.

Tapasin hänet ja hän kolmannen lapsensa. Ei me puhuttu, tai edes katsottu toisiimme. Oltiin vaan. Onnellinen vauvakupla oheni ikävän myötä ja lopulta sanoi poks, kun viestiä ei koskaan tullut eivätkä askeleet rappukäytävässä johtaneet koskaan ovelleni asti katsomaan vauvaa uudestaan.

Arki muuttui. Ei ollut enää onnea, vaan koliikkivauvan, pettymyksen, väsymyksen ja surun uuvuttama arki. Hänen uudelleen näkemisensä lasten asioissa pahensi tilannetta kaikin tavoin, joten katkaisin välit pysyvästi.

Samaan aikaan kuitenkin jokin asia taas muuttui parempaan, kun tutustuin taas uusiin ihmisiin ja ystävystyin.

Välit katkaistuani ja ystävien kanssa aikaa vietettyäni alkoi arki helpottamaan ilmojen lämmetessä. Aloin taas hoitamaan itseäni kuntoon ja sain apua arkeen. Kuun lopussa tein päätöksen muutosta uuteen kotiin.

Kesäkuu meni muuttokamoja pakatessa ja lomasta nauttien vielä säiden helliessä. Kuukauden lopussa mummolaloma vaihtui lastenosastoon vauvan sairastuessa rs-virukseen. Silloin myös lapsen isä viimeeksi tapasi vauvansa tämän vuoden puolella.

Sairaalasta kotiuduttua tapasin kuun viimeisenä viikonloppuna isona tukena olleet ihmiset ensimmäistä kertaa ja pääsinpä jopa yöksi lapsivapaalle.

Muutto uuteen kotiin, vain muutaman sadan metrin päähän edellisestä. Muutto toi toivottua helpotusta arkeen, sillä uusi ympäristö oli viihtyisämpi ja sopivampi meille kaikille. Samalla koin pääseväni ahdistavasta ilmapiiristä eroon, mikä edellistä asuntoa varjosti.

Heinäkuu oli uuvuttava, sillä sateinen ilma ja lasten jatkuva tarpeiden vaatiminen ilman taukoa oli raastavaa. Ystävän kanssa oleminen, perhetyö ja lomareissu kylpylään pelastivat kuukauden.

Arki sai taas uudenlaisen helpotuksen, kun sain ystäväni naapuriksi. Arjen rankkuus puolittui, kun oma mieli koheni ja lapsille oli seuraa siinä missä itsellenikin. Yksinäisyys häipyi ja aloin nauttimaan päivistä juuri sellaisina kuin ne oli.

Sain myös parin viikon hengähdyksen isompien lasten mennessä isälleen lomalle. Tuona aikana en ikävöinyt, vaan keskityin omaan hyvinvointiini.

Alkukuusta tapasin nykyisen miesystäväni. Olin vasta alkanut nauttia sinkkuudesta, en kaivannut enää vierelleni ketään, enkä uskonut että löytäisin edes sellaisen jonka huolisin elämäämme. Kuitenkin mä sellaisen löysin – tai hän minut.

Syyskuu kului syksystä nauttien, ystävän kanssa urheillen, kuvaillen ja sitä uutta ihmissuhdetta rakentaen.

Kuukausi jatkui syyskuun kaltaisissa tunnelmissa. Vietin syntymäpäiviäni ystävieni kanssa ja sain taas hetken irtiottoa niin arjesta kuin äitiydestäkin. Syksy oli kauneimmillaan ja arki jo melko tasaista. Mieltä varjosti kuitenkin muuttuneet ihmissuhdetilanteet ja oma sopeutuminen tilanteeseen.

Vuoden toisiksi viimeinen kuukausi on aina rankin. Pimeys ja kylmyys yltää mieleen ja saa mielen synkäksi. Mielen synkkyys vaikutti kaikkeen ja synkkyyden suurin syy oli varmasti uupumus arkeen, kun perhetyön apu vietiin pois kuten lähti ex-perheeni tukikin. Tunsin ehkä jääneeni taas yksin, vaikka toisin luvattiin.

Kulunut kuukausi on ollut hyvä. Joulumieli on ollut osittain läsnä. Omaa aikaa on ollut hetkittäin ja ystävävien tapaaminen pikkujouluissa on tuonut lisää iloa arjen keskelle. Joululomaa odotin paljon, sillä pieni irtiotto arjesta tekee aina hyvää. Joulustressiä ei ollut, sillä kaikki sujui suunnittelematta parhain päin. Itsenäisyyspäivänä esittelin perheelleni uuden tulokkaan ja vietimme joulun myös yhdessä.

Viime vuoden ja tämän vuoden ensimmäinen aito, onnellinen nauru lämmittää yhä vatsanpohjassa.