Meillä alkoi sairastelukierre joulun aikaan. Ensin yksi lapsi kuumeili, sitten toinen, jonka jälkeen kolmas. Itse olin kuumeessa, sekä lasten isä oli kuumeessa. Tätä riemua jatkui huikeat pari viikkoa, jonka jälkeen oltiinkin jopa viikon verran kaikki terveinä.

Parit antibioottipullot kaapissa

Jatkuva sairastelukierre
Kuumetta, ei kuumetta, vähän kurkkukipua, yskää, limaa kurkussa, ei kurkkukipua, rykimistä, liman oksentamista, selittämättömiä yhden päivän kuumeiluja ja mitähän vielä. Näistä on meidän alkuvuosi koostunut. Eikös kuulosta mukavalta? Voin sanoa, että tästä on nautinto ollut kaukana. Ei ole ollut ainoatakaan viikkoa, että koko perhe olisi ollut ma-su välin terveenä. Ei siis yhtä ainoata viikkoa koko kuluneen vuoden aikana, voitteko kuvitella! En tiedä onko tämä vain äärimmäisen paskaa tuuria? Ollaanko napattu jokainen liikkuva pöpö jostain suunnasta vai onko meidän taloudessa ollut pidempään jo sama pöpö, joka on ollut viikkojakin oireeton yhdellä ihmisellä ja saatiin vasta nyt napattua kiinni, että mistä sairastelu johtuu? 
Miksi kipeille äideille ei ole omaa hoitolaitosta? Olis täydellinen palvelu! 
Muutama päivä sitten avauduinkin kuumehöyryissäni toisaalla, että miksi äidit ei koskaan saa sairastaa rauhassa? Kaikesta pitää selvitä vaikka pää kainalossa tai kontaten, jos jalat ei kanna. Usean päivän kuumeilun jäljiltä edelleen itsellä on vetämätön olo ja kyllä tämmöinen jatkuva sairastelu alkaa vaikuttaa pidemmän päälle jo omaan mielenterveyteenkin. Eihän kukaan voi pysyä ihan täysjärkisenä, kun kuukausitolkulla koko ajan sairastetaan ja joutuu pysymään neljän seinän sisällä. Jos ei kohta ala sairastelut olee ohi, niin hakeudun yksinäni johonkin hullujenhuoneelle pehmustettuun huoneeseen siks aikaa, että arki ei olis kuumelääkettä kuumelääkkeen perään tai kellon tuijottamista, että moneltako pitikään antaa seuraava antibiootti jollekulle. Voi ehkä huomata kuinka kettuuntunut olen tästä jatkuvasta sairastelusta. 

Lasten isällä todettiin angiina ja heti perään meillä muilla myös
Hemmetin helposti tuntuu tarttuvan tuo pöpö. Esikoisen edellisestä kuumeilusta joka kesti päivän, on kulunut jo melkein kaksi viikkoa eikä hän ole mitenkään vaikuttanut kipeältä. Tietenkin hän on ihan normaalisti ollut eskarissa ja yllärinä sitten kokeista paljastuikin, että hänellä myös on angiina. Kukaan ei voi tietää kuinka kauan se on jo ollut, eikä kuinka monelle pöpö on voinut tarttua. Mutta kuten sanottu: se mikä ei tapa niin vahvistaa. Eiköhän arki tunnu tän kaiken jälkeen oikein helpolta? Toivottavasti kerralla nuo antibiootit riittää nujertamaan tän taudin. Ei huvittais meinaa joka viikko ostella 100€ edestä pelkkää lasten antibioottilitkua. Nyt fiilis on harvinaisen pa**a, mutta valoa jo näkyy jossain tunnelin päässä. Ehkä tämän kaiken jälkeen saadaan olla vaikka edes kuukausi terveenä?
Mites muilla, onko teillä paljon sairasteltu? 

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

X