Somen vaietut puolet

Vietän päivittäin aikaa Instagramissa. Saan sieltä vertaistukea kotiarjen pyörittämiseen. Saan inspiraatiota siihen, mitä lasten kanssa voisi kotona nyt tehdä. Saan myös jakaa omille seuraajilleni vinkkejä ja olenkin saanut niistä kiitosta. Lisäksi koen, että Instagram on minulle oma pieni portfolio elämäni kauniista ja onnellisista hetkistä. Parhaimpia tilejä on ne, missä näkyy aito arki. Tosin, ymmärrän jos haluaa ottaa kauniita kuvia – itse ainakin otan, sillä nautin visuaalisuudesta. Mutta esimerkiksi storyt on niitä paikkoja, mihin voi näyttää aitoa elämää. Siis jos haluaa. 

Puhutaanko hieman seuraajaringeistä? 

Itseäni ärsyttää aika paljon se, että näen paljon vaivaa kuvieni eteen, mutta jotkut ihmiset tulevat vain ”haamukyyläämään”. Eli heitä kiinnostaa meidän elämä, mutta eivät voi seurata ja siten tsempata mua jatkamaan. Seuraajat mulle ei ole mikään paremmuutta mittaava asia, vaan enemmänkin hyvää oloa tuova juttu. Tsemppiä somen tekemiseen tuova juttu. Tottakai tuntuu kivalta, kun joku tykkää mun höpöttelyistä storeissa tai ajattelee, että ottaapas toi kivoja kuvia. Mutta haamuseuraajia en oikein ymmärrä. Miksi nähdä se vaiva, että etsii varta vasten jonkun tilin joka päivä ja kyylää kuvat läpi, mutta ei paina sitä ”seuraa” nappia? Onko se jotain mielenosoitusta?

Olen itsekin osallistunut seuraajarinkeihin. 

Kaikki jotka ovat vähänkin enemmän Instagramissa, tietää varmasti mikä on seuraajarinki. Rinki on sellainen, missä pyydetään ihmisiä seuraamaan tuntemattomia ihmisiä, jotta saisi myös itse seuraajia. Ennen ajattelin että jes, on kivaa että joku saa musta seuraajan itselleen. Ja on kivaa, että mun kuvat saa näkyvyyttä. Nykyään olen vähän eri mieltä.

Kuten bloginkin kanssa; valta kasvaa helposti kun sitä saa. Yhteistöitä, seuraajia, lukijoita, tykkäyksiä yms. Olen niitä harvoja, jotka sen myöntävät. Siihen tunteeseen kun joku tykkää kuvasta, jää koukkuun. Siitä saa jotain ihmeellistä hyvänolontunnetta. Tulee ikään kuin olo, että ”jes joku tykkää musta”.

Sillä sitähän se on. Tietenkin on täysin eri asia inspiroitua jostain tilistä tai löytää uusia upeita tilejä. Mutta se, että pakotetaan seuraamaan kymmentä eri ihmistä, että saat siitä seuraajia takaisin, on oikeastaan aika hassua toimintaa. Jos et seuraa, sut potkitaan pois ryhmästä. Ja saako noista edes seuraajia itselleen? – Ei aina. Tänään mulla tuli ”seuraajarinkimäinen” viesti ja osallistuin sen enempää ajattelematta. Poistin kuitenkin jatkoviestin, sillä heräsin siihen ettei tämä ole aitoa. En halua tililleni seuraajia, jotka mykistävät olemassaoloni. Haluan seuraajia, jotka haluaa seurata.

Instagramia kritisoidaan hieman liikaa. 

Kuitenkin, olen sitä mieltä että somea haukutaan liikaa. Ulkonäköpaineita, kateutta, täydellisyyden tavoittelua, epärealistisuutta ja mitä näitä nyt on. Jos tunnistat itsessäsi negatiivisia tunteita, poista some. Ikkunalaudalla -blogin Essin sanoja toistaen; älä seuraa mua jos ärsytän, aiheutan sietämätöntä kateutta tai muita hankalia tunteita. 

Itse saan somesta paljon hyvää! Inspiraatioita, kavereita, jopa ystäviä. Yhteydenpitoa (varsinkin nyt), sekä vertaistukea äitiyteen. Ihan parasta! Itselle some on paljon enemmän kuin vain hienoja kuvia.

Tyhjäsin juuri seurattavista kaikki ne tyypit, keiden tilit ei ehkä niin inspiroi mua, keitä en yksinkertaisesti tunne, tai edes tiedä oikein mitään. Silläkin uhalla, että multa tulee lähtemään satoja seuraajia. Haluan kuiteskin seurata tyyppejä, jotka tuo mulle hyvää fiilistä. Suosittelen sua tekemään samoin! Toki semmoiset ”kavereiden kesken olevat kommenttipiirit” ymmärrän, mikäli se on aitoa ja haluaa kommentoida toisten päivityksiin.

Vaikka some saattaa kuulostaa pinnalliselta ja turhalta puheenaiheelta, niin se on kuitenkin jo melko iso osa monen ihmisen päivittäistä elämää. Joten omaa somekäyttäytymistä on hyvä välillä pohtia ja miettiä, mitä haluaa sieltä somesta itselleen saada. Miksi ylipäätään tyypit hengaa esimerkiksi Instagramissa? 

Mukavaa loppuviikkoa! Ja hei ihanaa, pian on Vappu 🎈

– Emilia