Jengi kitisee ku raha ei riitä ja sitä pitäs saada lisää
Rahapuu ois kätevä keksintö. Jokainen vois ostaa halvalla semmosen ja sit vaan setelit tipahtelis sieltä kuten syksyllä lehdet puista. Eikä yhdenkään ihmisen tarvis vinkua somessa, että voi apua kun rahat ei riitä. Eihän ne riitä, jos niitä ei osaa käyttää. Mua ärsyttää kun jengi itkee rahattomuutta tai syyttää Kelaa siitä, ettei työttömänä ole rahaa johonkin. Tiedän jo valmiiksi sohaisevani muurahaispesää, mutta aina saa sanoa mielipiteen.
Lähes päivittäin jengi huutelee rahattomuutta
Ihan joka hemmetin päivä nään ihmisten tekemiä julkaisuja siitä, että nyt on tili tyhjä. Kuvia joissa tilin saldona näkyy korkeintaan parikymmentä senttiä rahaa. Vuorokausi lapsilisien jälkeen on tili nollilla tai ruokaan ei ole rahaa ja siitä vingutaan vieraille sosiaalisessa mediassa. Enkä itse pysty vaan ymmärtämään. En mitenkään. Jos on joutunut omien mogailujen takia velkakierteeseen ja on rahaton, niin sillon voi katsoa peiliin löytääkseen syypään. En itse ole rikas, enkä kyllä ikinä vielä ole ollut rahatonkaan. Oon ihan vaan kotiäiti joka kirjoittaa blogia ja lisäksi olen yhden lapsen omaishoitaja. Tulot eivät ole suuret, mutta kyllä niillä riittävän hyvin toimeen tulee kun katsoo vähän mihin sitä rahaa laittaa. Mies käy ihan tavallisessa duunissa.
Menot täytyy suhteuttaa tulojen mukaan
Olen aina ollut sitä mieltä, että jos rahaa ei ole niin silloin ei ostella asioita. Omat menot täytyy suhteuttaa omien tulojen mukaisesti. Jos ei ole varaa omaan autoon, sillon kuljetaan julkisilla mahdollisuuksien mukaan. Vuosia sitten Vaasassa asuessani oli aivan onneton julkinen liikenne ja oma auto olisi helpottanut hyvin monessa asiassa, vaan eipä silloin ollut varaa. Piti tinkiä omasta mukavuudesta, mutta samaan aikaan pyrin säästämään kuukausittain pienen summan sivuun. Meillä ei ollut maksullisia harrastuksia, emme käyneet edes elokuvissa, söimme edullista ruokaa ja niin sanotusti venytettiin penniä aina kuun alusta kuun loppuun asti, kuukaudesta toiseen. Tällöin myös kuitenkin tultiin toimeen, eikä laskuja jäänyt rästiin. Kun opiskelin ja mies oli työtön, oli tiukkaa saada ihan vaan pakollisetkin asiat maksettua. Pakollisiin asioihin lasken ainoastaan vuokran, kotivakuutuksen, sähkön, puhelinliittymän ja ruuan.
Jos vetää vaikka röökiä, niin mitä se maksaa nykyään? Päälle 8€/ normaali aski? Askillinen päivässä tekee kuukaudessa n 250€. Sillä samalla rahalla tekee paljon muita tärkeämpiä ostoksia. Maailma on valintoja täynnä, mutta mun mielestä ei kannata itkeä rahattomuutta jos hönkii savuna ilmaan tuhansia euroja vuodessa.
Suomessa asiat on paljon paremmin kun monissa muissa maissa
Köyhyyttä on oikeasti monissa maissa olemassa. Ei tukia, eikä töitä. Suomessa on mahdollisuus saada tukia, joka on hieno juttu. Niitä myönnetään ihmisille joilla siihen on tarve tai oikeus. Esimerkiksi joillain ökyrikkailla ei olisi oikeasti tarvetta lapsilisälle, mutta kun siihen voi olla oikeus niin sen myös saa. Kun taas samaan aikaan jollekkin toiselle lapsilisä voi olla lähes ainoa mahdollisuus ostaa lapselle uudet kesäkengät tai ruokaa pöytään. Haluaisin oikeasti nähdä yhden tuollaisen vähävaraisen perheen tilitiedot usealta kuukaudelta, mihin rahaa menee ja mitkä asiat on heidän mielestä pakollisia. Ostaako tällöin perheen äiti vaikkapa kallita kosmetiikkatuotteita itselleen tai onko kalliita osamaksuja maksamatta, joihin menee iso summa kuukaudessa?
Yhteinen perhe, yhteiset rahat
Itse olen ollut aina hyvin tarkka rahankäytöstä. Keskustelemme puolison kanssa ihan vaan muutamankymmenen euron ostoksen kohdalla, että onko se oikeasti tarpeellinen ja ostetaanko se nyt heti vai mahdollisesti myöhemmin? Tai sitten jätetään kokonaan ostamatta. Panostamme laatuun, emme määrään ja pidemmällä tähtäimellä siinäkin säästää euroja. Tällöin ei tarvitse jatkuvasti ostaa uutta vanhan kulahtaneen vaatteen tilalle. Tai rikki menneen kodinkoneen tilalle. Isoja hankintoja teemme mahdollisesti pidemmän harkitsemisen jälkeen. Emmekä tee oikeastaan mitään hankintoja kysymättä toiselta. Ehkä kaupasta voi tarttua vähän herkkuja extrana, jolloin toinen ei heti tiedä ja se on sitten vaan kiva ylläri. Meillä on yhteinen koti, yhteiset lapset ja myös yhteiset rahat.
En ole korkeasti koulutettu tai korkeapalkkaisessa duunissa
Koulutustaso: peruskoulu. Kaksi kertaa sen jälkeen jäi opinnot kesken. Ensin piti opiskella kokiksi ja sen jälkeen merkonomiksi, mutta en valmistunut kummastakaan koulusta. Ensimmäinen jäi kesken, koska ei ollut oma juttu. Toinen jäi kesken, koska tulin raskaaksi. Ja hittovie, silti tässä ei oo mitään hätää. Normaali arki rullaa ihan kivasti, ruokaa on päivittäin pöydässä ja laskutkin ajallaan maksettuna (maksan aina heti kun postiluukusta tipahtavat). En ole ikinä diilannu kamaa tai myyny persettä, mutta oon ollut vaan niin tarkka raha-asioista. Sillain pärjää jo pitkälle! Kyllähän pieni lisäraha varmaan kelle tahansa kelpais, mutta mitä tahansa sen eteen ei kannata tehdä. Tarjoa vaikka lastenhoitoapua tuttavalle pientä palkkiota vastaan, jos muuta et keksi kun iskee akuutti tarve lisäeuroille.
Ennen kun joku tulee sanomaan että olen vain kelan tuilla, niin kyllä saan tukia. Sitä en kiellä, mutta saan myös jokaikinen kuukausi palkkatuloa. Palkkakuitti tippuu omaishoitajuudesta joka kuukaus postiluukusta ja lisäksi tienaan hieman somejutuilla. Mulle riittää, että tullaan toimeen ja elämä sujuu ilman velkakierrettä. En tarvii uutta Ferraria tai isoa kallista omakotitaloa. Asun vuokralla ja liikuin vuosia vain julkisilla kulkuvälineillä.
Jaa oma kokemuksesi