Rikkinäinen käpyrauhanen - Onko heikko jos ei jaksa?

On yö. Kello on vartin yli yksi. Suljin silmät, yritin nukahtaa. Ei stressiä, ei paineita. Tuntuu että ehkä nukahdinkin – noin vartiksi. Sitten silmät vain pompahti pirteästi auki. Katselin useamman jakson Gilmore girls -sarjaa pimeässä huoneessa. Kävin kuumassa suihkussa. Join lämmintä glögiä. Menin mukavan ison viltin alle. Ja silti, pirteämpänä kuin koskaan. Joka aamu joudun heräämään seitsemän aikoihin, koska ruuhkavuodet ei anna armoa. On päästävä töihin, kouluun, päiväkotiin. 

.. Olisin jäänyt rekan alle. Koko marraskuu ja unta pallossa kolme tuntia per yö. Ei tuollaisilla unimäärillä vahvakaan ihminen jaksa! Vai pitäisikö jaksaa? Olenko vain heikkoa sorttia? Jos pääsen edes sängystä aamulla ylös (kun pääsen, sillä on pakko), polvet pettää ja ajatus laahaa. Herätän lapset, korotan ääntä pari kertaa, herätän uudelleen, autan aamutoimissa, kuuntelen miehen laittamaa YleX:n aamua kaiuttimista, puen lapset ja sitten ehkä, siis ehkä – herään kunnolla.

Yli kymmenen vuotta sitten vanhemmat ja opettajat alkoivat huolestua näihin aikoihin vuodesta, kun poissaoloja vain kertyi. Vaikka tiesin isäni suuttuvan löytäessään mut kotoa koulupäivänä – lintsasin. Vaikka viihdyin koulussa ja mulla oli hyvin kavereita – lintsasin. Ja vaikka joskus jopa kaveri tuli hakemaan mua kotoa aamulla – jäin nukkumaan. En ollut masentunut, voin hyvin. En ollut sairas fyysisestikään. Yhtenä päivänä äiti tai opettaja varasi mulle ajan koululääkärille ja sitten asiat alkoi selkeentyä. 

Käpyrauhanen ei toimi marraskuisin. 

Mulla on ihan oikea ”mustaa valkoisella” -syy vihata marraskuuta. Kaikkia väsyttää, kaamosmasennus/kausimasennus on yleistä ja harva sietää jatkuvaa pimeyttä. Mun kohdalla kausimasennus tuplaantui, sillä mulle sanottiin ettei mun käpyrauhanen toimi normaalisti silloin kun on jatkuvasti pimeää. Normaalisti käpyrauhanen toimii näin: Oi kappas, on pimeää, nyt on varmaan yö, voisi nukkua. | Oi kappas, alkaa olla valoisaa, voisi herätä, virkeänä jopa. Mun käpyrauhanen marraskuussa vetelee sikeitä koko kuukauden. Jostain kummallisesta syystä kuitenkin mun kroppa päättää kääntää vuorokauden ympäri. Kun kello lyö 11 illalla, mun kroppa herää ja sitten on bileet. Väsy tulee ehkä aamuyöllä. Noin kello neljä. Sitten olen sumussa ja horroksessa iltapäivään asti. Harmillisinta on, että aamu-iltapäivä välillä täytyisi saada eniten aikaan. Täytyy hoitaa lapset, täytyy hoitaa sosiaaliset suhteet, täytyy oppia koulussa, täytyy pysyä skarppina. Täytyy jaksaa ja painaa menemään, vaikka sitten pää sumussa.

Olen jouluihminen, kyllä. Rakastan tunnelmaa ja lämpöä. Monet ihmettelee, miksi haluan joulukuusen marraskuussa. Monet ihmettelee, miksi hömpötän jo nyt joulujutuista. Syy on se, että otan pienenkin ilon irti kaikesta mistä voin, marraskuussa. Tämä jatkuva pimeys ja suorittaminen vie multa todella paljon voimia, joten tarvitsen vastapainoa. Kauneutta, tunnelmaa, lämpöä, kodikkuutta, joulua. Ja ehkä toisinaan melatoniinia.