Karkkipäivä - Mielipiteitä jakava ilmiö

Yhä useamman lapsen suusta nykyään kuulee, että on tapana viettää viikottain karkkipäivää. Itse en lähde kenenkään kasvatustapoja tuomitsemaan, mutta olen huomannut, että vahingossa kyseenalaistan karkkipäivä-kulttuuria perheissä. Mieli täyttyy kysymyksistä: Miksi? Miten? Mistä alkaen? Mihin asti? Mistä idea? Toivoiko lapsi vai päättikö aikuinen? 

Meillä ei ollut kotona karkkipäiviä.

Muistan, että osalla kavereistani oli pienenä karkkipäivä kerran viikossa. Jo silloin mietin, että miksi? Ajattelin silloin, että ehkä tuon pulleamman kaverin vanhemmat rajoittaa herkkujen syömistä sillä tavoin, että kun on karkkipäivä, niin vain silloin herkutellaan – muulloin ei. Meillä ei ollut karkkipäivää, eikä meillä ollut edes mitään purkkapussia kaapissa. Kun makeanhimo iski, otin sokerinpalan salaa suuhun ja söin sen. Se auttoi, se riitti. Joskus söin salaa pakkasesta jäisiä mansikoita. Siitä suututtiin – mutta eipä lapsella ole hirveästi hallintaa makeanhimolle kun sellainen olo oikein iskee. Kesällä söin naapurissa raparperiä sokerin kera ja syksymmällä marjat omasta pihasta oli rakkautta. Niitä sai syödä niin paljon kun jaksoi. Karkkia meillä oli todella harvoin – ja koen sen nyt hyvänä asiana.

Aikuisen karkkipäivä syy lapsen karkkipäivälle?

Olipa kerran paremmat elämäntavat 2021. Mietin, että jos rajoitan omaa herkuttelua niin se pakostikin vaikuttaa lapsiin. En näe hyötyä herkkujen piilottelusta tai ”mamman salaisesta herkkukaapista”, kun sellainen tekee hallaa vain omalle terveydelle. Haluan herkutella piilottelematta niitä lapsilta, mutta samalla myös rajata arkea terveellisemmäksi. Olipa siis kerran viime lauantai ja ajatus karkkipäivästä. Se toteutettiin, se meni hyvin. Lapsilla oli pienet kulhot, missä molemmilla viisi karkkia. He olivat niin onnellisia ja iloisia ja nykyään hekin ovat niitä lapsia, joilla on karkkipäivä kerran viikossa. Ainakin toistaiseksi.

Huono äiti pilaa lapsensa hampaat.

Hyvä elämä on täynnä tasapainoa ja iloa. Päivittäinen hygienia, terveellinen ruokavalio, runsaasti vettä ja kuituja, liikkumisen iloa ja onnellisuutta. Näitä kaikkea meidän lapsilla on päivittäin, joten en suostu ajattelemaan että olen huono kasvattaja. Ei toki kukaan niin ole vielä sanonutkaan. Hyvä elämä sisältää myös herkuttelua. Tasapainoa. Meillä on hyvä hammashygienia nykyään siksi, että myös altistamme hampaitamme enemmän huonoille aineille kuin vaikkapa sata vuotta sitten. On limsoja, on energiajuomia, on karkkeja ja kahvia. Pidetään meidän lasten hampaista päivittäin huolta, niin pieni karkkipussi viikottain ei tee sen suurempaa hallaa terveydelle. Mielummin se, kuin sokerilakko tai jatkuva napostelu. Vai mitä?

Tämä aihe jakaa mammojen mielipiteet kahteen osaan. On heidän pöytä, jotka nostavat kätensä ylös karkkipäivän puolesta, ja heidän pöytä jotka sanovat tiukasti ”ei” karkeille. Okei on myös heitä jotka tasapainoilevat näiden kahden suunnan välillä, kuten itse tein vielä pari viikkoa sitten. Mihin pöytään sinä istuisit, ja miksi? Toinen asia mikä vanhempia usein mietityttää on lasten herkuttelu kylässä, esimerkiksi isovanhempien luona. Siitä tulossa postaus myöhemmin.

Let’s herkutellaan, on lauantai!

– Emilia