Raskauden viimeinen kolmannes - kriiseilyt ja voinnit
Monet odottavat raskauden viimeisellä kolmanneksella vauvaa malttamattomasti. Minulle taas iski heti äitiyslomalle jäätyä kriisi: aika loppuu kesken! Pitäisi vielä hankkia kaikki vauvantarvikkeet, pestä vauvan vaatteet, valmistautua maratooniin verrattavissa olevaan urheilusuoritukseen ja vielä yrittää nauttia viimeisistä lapsivapaista ”nyt kun vielä voit”. Mielessäni on ollut monta uutta asiaa. Mikä on maidonkerääjä? Miten pitää vauva hengissä? Miten vauva puetaan? Ensimmäiseen kysymykseen osaan ehkä vastata, toinen täytynee opetella käytännössä ja kolmas on ikuinen arvoitus.
 |
||
| Kellään muulla yhtä hehkeä olo loppuraskaudessa? |
Ystävistä apua vauvakriiseilyssä
Ystävät, joilla on lapsia tai tulossa, ovat antaneet korvaamatonta apua vauvakriiseilyissä. Heiltä olen kehdannut kysyä tyhmiäkin kysymyksiä ja saanut hyviä käytännön näkemyksiä esimerkiksi tarvikehankintoihin. Jos olisin googlettanut saman asian, luultavasti vastauksena olisi ollut, että vauva voi tukehtua tähänkin. Olen myös ilahtunut siitä, kuinka ainakin omassa somekuplassa vanhemmat tukevat toinen toisiaan. Kaikilla ei ole äitejä tai isiä ystävinä ja siksi on hienoa, että esimerkiksi Facebook-ryhmien ja Instagramin kautta voi saada vertaistukea.
Saan kiittää ystäviä myös etäbabyshowereista, jotka olivat ehdottomasti viimeisen raskauskolmanneksen kohokohta! Ehdin jo ajatella, ettei minulla koko juhlia olisikaan koronan takia ja yllätyin todella, kun sain postissa mystisen kutsukortin etäjuhliin. Olen tuntenut oloni yksinäiseksi ja pelkään, että vauvan syntymän myötä minulla ei ole tarpeeksi aikaa ystäville. Juhlat toimivat muistutuksena, että on niitä ystäviä etänäkin. Uskon, että he pysyvät tukenani myös vauvan synnyttyä, vaikka minulla ei olisi yhtä paljon aikaa.
Äidin ja vauvan voinnit
Fyysisesti olen voinut melko hyvin, mitä nyt ajoittain kärsinyt unettomuudesta, oudoista hermokivuista sisäreisissä ja menkkamaisesta jomottelusta alaselässä. Olen iloinen, että olen jaksanut vähän touhuta kotona, ulkoiluttaa kameraa, joogata, maalata, musisoida, mitä mieleen on juolahtanut. Sen verran jalat ovat kyllä turvonneet ja maha painaa, että kovin paljon kerralla ei jaksa seistä.
Rapu-vauva on ollut koko viimeisen raskauskolmanneksen ajan pää alaspäin. Kohdun kasvu on ollut alakäyrillä. Koska kasvu on ollut kuitenkin tasaista, tästä ei tarvitse olla huolissaan ja luultavasti ihan normaalikokoinen vauva on tulossa. Rapu vaikuttaa liikkuvaiselta, seuralliselta ja musikaaliselta tyypiltä. Hän vastaa potkuillaan kosketukseen, ääneen ja musiikkiin. Äitinsä tapaan hän rakastaa syömistä – ihan mahdoton myllerrys alkaa, kun laitan jotain suuhuni.
Nyt kun laskettuun aikaan on enää pari yötä, olen saavuttanut viimein seesteisen olotilan. Kaikki välttämättömät hankinnat on tehty, vaatteet pesty, sairaalakassi pakattu ja tapetit paikoillaan. Siivooja on tilattu juuri sopivasti lasketuksi ajaksi. Kai sekin lasketaan sopivaksi kolmeen ässään, vaikka ei itse siivoaisi?
Sitten vaan odotellaan, koska Rapunen päättää syntyä maailmaan. Mahan läpi tuntuu jo pikku varpaat. Ihan pian pääsemme näkemään, miltä ne näyttävät. Meidän pieni ihme. 💖
Jaa oma kokemuksesi