Ensimmäiset kengät on vihdoin hankittu

Sain viimein hankittua pojalle kengät. Koko talvi ollaan menty Reiman Antura -tossuilla ja ne onkin olleet hyvät, vaikka poika oppi kesken talven kävelemäänkin. Nyt ne kuitenkin kävi pieniksi, eikä kestä juuri lainkaan vettä, joten oli pakko ostaa kengät. Talvikenkiin en enää halunnut satsata, joten ostin suoraan välikausikengät. Se ei kuitenkaan ollut ihan mikään nopea juttu.

Kenkien ostohan olisi ollut ihan kamalan helppoa, jos olisin voinut ostaa mitkä tahansa kengät mistä tahansa kaupasta. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ollut, ei sinne päinkään. Suurin osa ”tavallisissa” kenkäkaupoissa myytävistä kengistä on suoraan pois laskuista, koska ne eivät täytä millään tavalla nykysuosituksia. Mielestäni on typerää, että näitä ”vääränlaisia” kenkiä edes nykyään enää myydään…

Vanha kansa kertoisi minulle, että kengän pitäisi olla mahdollisimman tukeva ja jäykkä. Tämä on kuitenkin vanhaa ja siten väärää tietoa. Lyhyesti sanottuna nykyään on suositeltua ostaa jotkin paljasjalkakengät, sillä ne täyttävät suoraan kaikki suositukset. Kenkien ainoa tehtävä on nimittäin suojata jalkaa ulkoisilta olosuhteilta (esim. märkä, kylmä ja terävät esineet). Niiden ei siis kuulu tukea, eikä ohjata jalan kasvua. Hyvän kengän ominaisuuksia onkin sitten pitkä lista, ne voit tsekata vaikkapa tästä taulukosta.

Kannattaa myös liittyä Facebookissa Suositusten mukaiset kengät lapselle -ryhmään. Sieltä löytää paljon hyviä vinkkejä ja etenkin käyttökokemuksia eri kengistä. Terveyskirjaston sivuilta löytyy myös hyvä artikkeli lasten kenkien hyvistä ominaisuuksista. Lisäksi tämä video avartaa varmasti kenen tahansa silmiä asian suhteen (video siitä, kun kävelevä taapero saa ensimmäistä kertaa jalkaansa oikeanlaiset ja vääränlaiset kengät). Tämä video taas on erinomainen tietopaketti aiheesta, jos ei tekstien lukeminen ole oma juttu. Näiden jälkeen voimmekin todeta, että ei ole ihan helppoa löytää sopivaa kenkää. Paljasjalkakenkiäkin kun on vielä useita eri merkkejä ja malleja.

Asiaa vaikeuttaa tietysti vielä sekin, että paljasjalkakengät ovat aika kalliita. Se ei haittaisi, jos ostaisi kenkiä itselleen, mutta että lapselle, jonka jalka kasvaa koko ajan hirveää vauhtia ja jonka kenkien kulutus on myös ajoittain aika kovaa. Tämä voi iskeä budjettiin melko pahastikin. Paljasjalkakengät tulee myös melkeinpä poikkeuksetta tilata netistä, koska niitä myydään niin harvassa kivijalkakaupassa tai ainakin valikoima on sitten melko pieni. Tällöin taas ei pääse kokeilemaan eri malleja etukäteen ja mallit kuitenkin vaihtelevat paljon keskenään: mikä sopii toiselle, ei sovikaan toiselle. Kenkien ostaminen käytettynäkään ei siis ole vaihtoehto, kun on kyse ihan ensimmäisistä kengistä, eikä ole hajuakaan, mitkä sopivat ja mitkä eivät. Käytettynä ostettuja kun ei voi tietenkään palauttaa.

Lähdin itse liikkeelle siitä, että seurasin jo tuota aiemmin linkkaamaani Facebook-ryhmää sekä muutamia paljasjalkakenkien kirppiksiä. Sieltä bongailin eri malleja, joista sitten valitsin lopulta ne, jotka miellyttivät omaa silmää ja vaikuttivat muutenkin hyviltä. Eniten päätökseeni vaikutti kuitenkin hinta. Ostamamme D.D.Stepit maksoivat uutena ”vain” 40 euroa, kun monista muista sai pulittaa 60 euroa tai enemmänkin, jopa käytettynä.  Tilasin kengät Lestikkäästä ja ne tulivakin nopeasti ihan parissa päivässä. Lisäksi ostin suihkeen, jolla sai lisättyä kengän lian- ja vedenpitävyyttä.

Nämä on nyt olleet pari kertaa jalassa ja vaikuttavat kyllä tosi hyviltä. Pojan on ollut tosi vaivatonta kävellä näillä, vaikkakin hän itse vielä jännittää kenkiä ja haluaisi pitää koko ajan kädestäni kiinni. 😀 Mutta kävely olisi kyllä sujunut hyvin ilman apuakin, kyseessä oli lähinnä henkinen tuki tällaisen uuden jännän asian äärellä. Askeltaminen on ollut helppoa, kuin ei kenkiä olisikaan.

Kenkien vedenpitävyydestä en osaa vielä sanoa, mutta ei ne ainakaan märästä maasta ja lumesta ole kastuneet, joskaan lätäköissä emme ole käyneet. Varpaat pysyi lämpiminä +4 asteessa, kun alla oli merinosukka ja villasukka, mutta olimme ulkona kyllä vain puolisen tuntia, joten voi olla, että pidemmille ulkoiluille tarvittaisiin vielä astetta lämpöisemmät kengät. Nämä kengät oli muuten myös todella helppo pukea lapselle eli siitäkin plussaa. Päiväkotityössä kun on ehtinyt törmätä monenmoisiin kenkiin, joten tiedän mistä puhun. 😀

Katsotaan nyt, miltä nämä vaikuttavat pidemmässä käytössä. Toivottavasti on hyvät, niin voidaan pysytellä tässä merkissä jatkossakin. Vielä pitäisi ostaa jotkut kumisaappaat, mutta niiden ostaminen on sitten vieläkin vaikeampi juttu. Niiden kohdalla ilmeisesti puhutaan usein ns. kompromissikengistä eli sellaisista, jotka täyttävät suositukset vain osittain. Ilmeisesti ainakin Prisman saappaat ovat hyvät tähän tarkoitukseen eli sellaiset taitaa päätyä vielä meidänkin ostoslistalle, josko joskus ehtisi vain käydä kokeilemassa niitä ennen ostoa.

Tällaisia kuulumisia siis tällä kertaa. Kohta saakin jo kirjoittaa muistakin välikausivaatteista. Eihän tässä muuta ehdikään kuin varustautua milloin mihinkin vuodenaikaan.