Uudet vaiheet ja siirtymiset ovat toisinaan haastavia. Pienen lapsen elämän isoina siirtyinä pidän esimerkiksi imetyksen lopettamista, tutista luopumista ja kuivaksi oppimista. En ole ollut kenenkään lapseni kohdalla mikään intohimoinen pottailija, vaan enemminkin ajatellut, että hiljaa hyvä tulee. En myöskään halua missään nimessä ”pakottaa” lasta potalle, vaan sen pitää olla lapsestakin mieluisaa.
Meillä potta on ollut kuvioissa jo aika pienillä, mutta en ole mitenkään systemaattisesti vienyt lasta monta kertaa päivässä potalle. Lapsi on saanut rauhassa tutustua pottaan esimerkiksi niin, että se on ollut ”tuolina” kylppärissä vesileikeissä. Yksi lapsistamme on tykännyt lukea kirjoja potalla ja hänellä oli vessassa oma kirjakori. Mitään paineita tai hampaiden kiristelyä meillä ei kuitenkaan ole kuivaksi opetteluun liittynyt. Ehkä lapset olisivat saattaneet oppia ahkerammalla harjoittelulla aikaisemmin kuivaksi, mutta tämä tapa on sopinut meille. Kun potalla käyminen on alkanut sujumaan, meillä on ollut käytössä tarratauluja, uusia upeita kalsareita ja muuta kannustamista.
Kuivaksi oppiminen 2-vuotiaana
Ihan rehellisesti sanottuna, kuivaksi opettelu ei ole ollut itselleni mikään lempparijuttu lapsen vaiheissa. Se on ihan mahtavaa, kun lapsi oppii huomaamaan hädän ja alkaa itsenäisesti käymään potalla, mutta vaiheet ennen sitä ovat jokseenkin työläitä. Vai onko jonkun mielestä pissavahinkojen siivoaminen matoilta tai sohvalta mieluisaa? Useinhan kuivaksi oppiminen vaatii vähintään muutamat märät kalsarit.
Meillä asuu ihana 2-vuotias taapero. Myös hänelle potta on ollut jo pidemmän aikaa tuttu, mutta mitenkään systemaattisesti emme ole sitä kotona käyttäneet. Osaksi varmasti oman saamattomuuden takia ja osaksi sen takia, että lapsi ei ole ollut kovinkaan kiinnostunut asiasta ehdottelusta huolimatta. Aamuihin ja iltaan se on kuulunut jo pidemmän aikaa, mutta esimerkiksi kalsareita meillä ei kotona vielä oltu otettu käyttöön. Ajatuksissani olinkin jo siirtänyt kokonaan kuivaksi oppimisen kesään.
Olikin siis aika iso ylläys, kun päiväkodista pyydettin ennen hiihtolomaa tuomaan kalsareita. Lapsi oli päiväkodissa innostunut käymään potalla ja monena päivänä vaippa oli ollut kokonaan kuiva. Kotona samaa innostusta ei ollut näkynyt, joten olin tosiaan aika ihmeissäni. Mutta toki siis veimme päiväkotiin kasan kalsareita ja vaihtovaatteita ja pian huomasimme, että lapsi kotiutui päiväkodista ilman pyykkipussia. Siis wau!
Siirryimme kotonakin käyttämään kalsareita ja lapsi tosiaan oli oppinut huomaamaan, milloin olisi syytä kiirehtiä potalle. Tietysti vielä yritän itsekin muistutella ja heman pelonsekaisin tuntein päästän hänet kalsarit jalassa sohvalle katsomaan Pikku Kakkosta.
Yövaippa meillä on vielä käytössä, mutta lähes poikkeuksetta sekin on kuiva. Päiväkodissa on menty jo päiväunia ilman vaippaa. Tällä kertaa kuivaksi oppiminen sujui siis omasta näkökulmastani lähes itsestään. Toki meillä oli kotonakin potta ollut jo pidemmän aikaa esillä ja käytössäkin, mutta koen, että tämä oli suureksi osaksi päiväkodin ja siellä olevien ihanien aikuisten ansiota! He osasivat hyödynttää oikean herkkyyskauden ja tarttuivat siihen heti sopivan tilaisuuden tullen.
Jaa oma kokemuksesi