Tiedätkö, miksi lapsi irvistelee ruokaa maistellessaan? Asiantuntija kumoaa yleisen harhaluulon

Useimpien vanhempien toiveena on, että lapsesta kasvaisi monipuolinen ruokailija, jolle maistuvat monenlaiset kasvikset ja hedelmät. Makutottumukset alkavat muodostua jo ensimaisteluista lähtien, ja siksi vauvaikäiselle kannattaa tarjoilla monipuolisesti makuja, värejä ja aistikokemuksia, kertoo laillistettu ravitsemusterapeutti Annukka Ruska.

– Makea ei vaadi harjoittelua, koska siihen kaikilla lapsilla on luontainen mieltymys maidon myötä. Tärkeää on tutustuttaa lapsi kirpeisiin ja karvaisiin makuihin tarjoamalla vihanneksia kuten parsakaalia, kukkakaalia ja kesäkurpitsaa sekä erilaisia marjoja, hän sanoo.

Omia ennakkoluuloja ei kannata tuoda esille, sillä vauvaikäiset ovat avoimia ja kiinnostuneita ruoan suhteen. Vaikka itse ajattelisikin, että viinimarja tai retiisi ovat lapselle liian kirpeitä, kannattaa antaa tämän rauhassa tutustua niihin.

– Irvistys maistamisen yhteydessä ei tarkoita, ettei lapsi tykkää. Uuteen makuun totuttelu vaatii jopa 10-20 maistamiskertaa, joten kärsivällisyys kannattaa, Ruska sanoo.

Tärkeää on tutustuttaa lapsi kirpeisiin ja karvaisiin makuihin tarjoamalla vihanneksia kuten parsakaalia, kukkakaalia ja kesäkurpitsaa sekä erilaisia marjoja

Kyllä kiireettömille ruokahetkille

Uusia makuja kokeillessa valmiit soseet ovat näppäriä ja soveltuvat maisteluun hyvin. Niiden lisäksi voi sormiruokana tarjota esimerkiksi parsakaalikukintoja tai keitettyjä porkkanoita, jotta suun motoriikka saa harjoitusta.

Oma esimerkki ja yhteiset ruokahetket ovat tärkeitä, sillä lapsi oppii matkimalla. Ruskan mukaan ruokahetkistä olisi tärkeää pyrkiä luomaan kiireettömiä ja miellyttäviä, sillä se edesauttaa terveen ruokasuhteen muodostumista.

– Lapsen voi myös joskus ottaa syöttötuolissa mukaan ruoanvalmistukseen ja antaa kasvispalan imeskeltäväksi. Niin makukokemukset karttuvat kuin huomaamatta, hän vinkkaa.

Ruokailun ei tarvitse olla joko tai

Perusterveellä lapsella on sisäänrakennettu syömisen säätely, eikä syödyn ruoan määrästä kannata Ruskan mukaan stressata. Välillä lapsi voi syödä määräänsä nähden paljon, välillä vain vähän. Myös makukokeilujen eteneminen on yksilöllistä. Jotkut lapset ovat ennakkoluulottomampia, toiset varovaisempia ja siksi muihin vertaaminen on turhaa.

– Lapsilla on erilaisia vaiheita. Välillä puuroa voi mennä monta lautasellista ja sitten ei lainkaan. Tärkeää on, ettei tuputa – vähän ajan päästä voi sitten taas kokeilla, kiinnostaisiko. Yksittäinen ruoka-aine ei ole niin tärkeä kokonaisuuden kannalta.

Lempeä kannattaa Ruskan mielestä olla paitsi lapselle myös itselleen. Ruokaan liittyviä mielipiteitä, neuvoja sekä ohjeita tuntuu olevan joka lähtöön, mikä voi olla vanhemmalle stressaavaa. Ruokailun ei kuitenkaan tarvitse olla joko tai, sillä se voi yhtä hyvin olla sekä että.

– Ei tarvitse ajatella, että imettää tai ei imetä, tai syöttää valmisruokia tai pelkästään sormiruokaa. Asioita voi ihan rauhassa yhdistää. Kun ei yritä tehdä kaikkea itse, saattaa huomata, että ruokailutilanteista tuleekin paljon mukavampia, Ruska toteaa.