Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Keskenmeno ja elämä sen jälkeen
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Oodikas, post: 29315986, member: 130260"]</p><p>Ajattelin aloittaa meille keskenmenon kokeneille oman ketjun, kun täällä useita aiheeseen liittyviä ketjuja, mutta ei tällaista yleistä. Täällä voidaan purkaa tuntojamme, hakea ja saada vertaistukea ja pulista elämästä järkytyksen jälkeen. Toki tänne saa kokemuksistaan kirjoittaa nekin, joilla asia ei enää akuutti ole, mutta surulllinen kokemus menneisyydestä löytyy. </p><p></p><p>Tässä minun tarina... Syyskuussa vain reilun kahden kuukauden yrittämisen jälkeen raskaustesti näytti plussaa ja olimme mieheni kanssa onnesta soikeina. Alkuviikot menivät keskenmenoa pelätessä, kun kärsin tosiaan ehkä 4 ekaa viikkoa sellaisista lievistä kuukautiskipuja muistuttavista tuntemuksista. Luin kyllä, että ovat normaalia, mutta pelotti silti. Sitten kivut loppuivat ja alkoi todella voimakas pahoinvointi. Mietin, että helpolla en ainakaan pääse tämän raskauden kanssa. Miten oikeassa olinkaan... </p><p></p><p>Pyhäinpäivän viikonloppuna heräsin yöllä kummaan tunteeseen ja huomasin, että pyjaman housut ovat verestä märät. Siitä lähti alamäki... Vuoto oli suht runsasta, mutta ei hurjaa. Maanantaina vuoto oli jo loppunut ja pääsin ultrassa käymään piinallisen odotuksen jälkeen. Kaikki oli kunnossa ja Herne heilutteli kovasti käsiään ja sydän sykki hyvin. Tiistaina vuoto alkoi uudelleen ja jouduin lähtemään päivystykseen illalla, kun verta tuli todella runsaasti. Gyne ei päässyt ultraamaan, mutta yleislääkäri ultrasi ja edelleen oli Herneellä kaikki kunnossa. Keskiviikkona vuoto taas loppui ja ajattelin, että ehkä tämä tästä. Torstaina kävin ensimmäisen neuvolakäynnin ja sen jälkeen tuli järkyttävät vatsakivut ja vuoto alkoi aiempaa runsaampana uudelleen. Mieheni joutui soittamaan ambulanssin, kun en enää pysynyt jaloillani ja taju meinasi lähteä. Olin ihan varma, että nyt meni kesken. Mutta ei... Jälleen kerran ultrassa kaikki kunnossa. Perjantaina kävin vuodon takia naisten tautien polilla ja vihdoinkin gyne teki tutkimukset. Selvisi, että kohdussa on melko kookas verihyytymä ja on todennäköistä, että vuotoa tulisi vielä viikkoja, kun kohtu yrittää puhdistautua siitä. Edelleenkin muuten kaikki reilassa ja raskauskin vaikutti olevan oletettua pidemmällä. </p><p></p><p>Viikonloppuna verentulo taas rauhoittui ja miltei loppui, kunnes sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kivut äityivät pahemmiksi kuin koskaan ja vuoto runsastui taas. Aluksi oli sellaista polttavaa kipuva aivan alavatsassa ja sitä kesti muutaman tunnin. Jossain vaiheessa tajusin, että kohtu on varmaan aukeamassa. Sitten kipu loppui ja sain nukuttuakin hetken, kunnes heräsin uudenlaiseen kipuun. Meni hetki ennen kuin tajusin, että kyseessä on supistukset ja että nyt se on menoa. Jokaisen supistuksen jälkeen verta tuli kauheat määrät ja lopulta näin vasta vielä ultrassa terhakkaasti jäseniään oikoneen Herneen tulleen ulos. Viikkoja oli tässä vaiheessa 11+6. Järkytys ja tuska olivat valtaisat. Kaiken päälle päätteeksi veren tulo ei loppunut ja jouduimme aamusta heti polille, missä vietettiin aikaa iltapäivään asti. Ultrassa todettiin kohdun tyhjentyneen ja vain verihyytymää oli jonkin verran jäljellä.</p><p></p><p>Kotona se sitten iski... Pohjaton tyhjyyden tunne ja suru. Tuntui niin väärältä, että meille kävi näin. Tuntui niin väärältä, että reilun viikon taistelu päättyi keskenmenoon. Kaikki oli yhtäkkiä ihan turhaa ja tuntui, etten ole itsekään enää mitään, kun en ole raskaana. Jotenkin sitä oli niin ehtinyt orientoitua äidiksi tulemiseen, ettei jäljelle jäänyt mitään, kun raskaus keskeytyi ja äidiksi tulon mahdollisuus meni sen myötä. Mieheni oli myös surun murtama ja kovin huolissaan minusta. Itsekin pelkäsin, että masennun ihan täysin. Itkin paljon yksin ollessani ja esitin reippaampaa kuin olinkaan. Toisaalta en sitten pystynyt kuitenkaan tekemään mitään, kun olin menettänyt verta sen verran runsaasti, että hemoglobiini oli todella alhaalla ja olin sen vuoksi ihan voimaton. Iltaisin sitten itkin miehen läsnäollessa. Häntä alkoi jo pelottamaan selvitäänkö me tästä, kun olin niin suruissani eikä hän ollut nähnyt minua koskaan sellaisena. Itse tiesin, ettei tämä meidän suhteen lopuksi koidu, mutta raskasta aikaahan se oli. Tunsin välillä olevani niin kauhean yksin, kun eihän miehet koe keskenmenoa samalla tavalla... Miten voisivatkaan kokea. Itsellä oli vielä jälkivuoto muistuttamassa joka helvetin päivä tapahtuneesta. Onneksi vuotoa kesti päivittäisenä vain vajaat kaksi viikkoa. </p><p></p><p>Nyt keskenmenosta alkaa olla kuukausi. Vuoto on loppunut, vaikka omituisesti sitä tulee muutaman tunnin ajan niukkana, jos olen enemmän liikkeellä ja rasitan itseäni. En oikein ymmärrä, mistä se johtuu. Onko kenelläkään muulla ollut samanlaista? Muutama päivä sitten tein raskaustestin ja se oli negatiivinen eli istukka ainakin on poistunut kokonaan. Viikonloppuna oli kaiketi ensimmäiset menkatkin eli periaatteessa voisimme yrittää uudelleen. Tuo satunnainen vuoto minua kuitenkin ihmetyttää, mutta jos kohdussa ei ole limakalvot vielä kunnossa, niin en sitten myöskään tule raskaaksi. Eli uutta keskenmenoa tämä ei voi aiheuttaa. Turhauttaa vain ihan kauheasti, kun aikaa menee tyhjänpäiväiseen odotteluun... Olen jo 35-vuotias niin biologinen kello tikittää. Ja muutenkin haluaisin pian yrittää uudelleen ja tulla uudelleen raskaaksi. Toisaalta uusi raskaus pelottaa ihan pirusti. Mitä jos sekin menee kesken?! Ei tätä mielellään toista kertaa koe. </p><p></p><p>Olen lukenut ja keksinyt monia syitä, miksi keskenmeno tuli. Yleisimmin syy on ollut minussa, vaikka todellisuudessa lienee todennäköisempää, että sikiöllä oli kehityshäiriö, mikä tämän aiheutti. Jotenkin tuntuu, että joku syy pitäisi olla ja mielellään sellainen, että sen voi hoitaa... Niin silloin seuraavalla raskaudella olisi paremmat edellytykset mennä loppuun asti. Lääkäri yritti minulle selittää, että kehityshäiriö on se todennäköisin eikä syy ole ollut minussa. Itsekin olen yrittänyt ajatella, että syystä tämä meni näin, mutta silti on vaikea purematta niellä tapahtunutta. Mitään tutkimuksia ei kuitenkaan voida tehdä ja tähän nyt pitäisi sopeutua. Katse on jo tulevassa, mutta pelko ja turhautuminen varjostavat... Vaikea kokemus, josta toipuminen ottaa kyllä aikansa.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Oodikas, post: 29315986, member: 130260"] Ajattelin aloittaa meille keskenmenon kokeneille oman ketjun, kun täällä useita aiheeseen liittyviä ketjuja, mutta ei tällaista yleistä. Täällä voidaan purkaa tuntojamme, hakea ja saada vertaistukea ja pulista elämästä järkytyksen jälkeen. Toki tänne saa kokemuksistaan kirjoittaa nekin, joilla asia ei enää akuutti ole, mutta surulllinen kokemus menneisyydestä löytyy. Tässä minun tarina... Syyskuussa vain reilun kahden kuukauden yrittämisen jälkeen raskaustesti näytti plussaa ja olimme mieheni kanssa onnesta soikeina. Alkuviikot menivät keskenmenoa pelätessä, kun kärsin tosiaan ehkä 4 ekaa viikkoa sellaisista lievistä kuukautiskipuja muistuttavista tuntemuksista. Luin kyllä, että ovat normaalia, mutta pelotti silti. Sitten kivut loppuivat ja alkoi todella voimakas pahoinvointi. Mietin, että helpolla en ainakaan pääse tämän raskauden kanssa. Miten oikeassa olinkaan... Pyhäinpäivän viikonloppuna heräsin yöllä kummaan tunteeseen ja huomasin, että pyjaman housut ovat verestä märät. Siitä lähti alamäki... Vuoto oli suht runsasta, mutta ei hurjaa. Maanantaina vuoto oli jo loppunut ja pääsin ultrassa käymään piinallisen odotuksen jälkeen. Kaikki oli kunnossa ja Herne heilutteli kovasti käsiään ja sydän sykki hyvin. Tiistaina vuoto alkoi uudelleen ja jouduin lähtemään päivystykseen illalla, kun verta tuli todella runsaasti. Gyne ei päässyt ultraamaan, mutta yleislääkäri ultrasi ja edelleen oli Herneellä kaikki kunnossa. Keskiviikkona vuoto taas loppui ja ajattelin, että ehkä tämä tästä. Torstaina kävin ensimmäisen neuvolakäynnin ja sen jälkeen tuli järkyttävät vatsakivut ja vuoto alkoi aiempaa runsaampana uudelleen. Mieheni joutui soittamaan ambulanssin, kun en enää pysynyt jaloillani ja taju meinasi lähteä. Olin ihan varma, että nyt meni kesken. Mutta ei... Jälleen kerran ultrassa kaikki kunnossa. Perjantaina kävin vuodon takia naisten tautien polilla ja vihdoinkin gyne teki tutkimukset. Selvisi, että kohdussa on melko kookas verihyytymä ja on todennäköistä, että vuotoa tulisi vielä viikkoja, kun kohtu yrittää puhdistautua siitä. Edelleenkin muuten kaikki reilassa ja raskauskin vaikutti olevan oletettua pidemmällä. Viikonloppuna verentulo taas rauhoittui ja miltei loppui, kunnes sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kivut äityivät pahemmiksi kuin koskaan ja vuoto runsastui taas. Aluksi oli sellaista polttavaa kipuva aivan alavatsassa ja sitä kesti muutaman tunnin. Jossain vaiheessa tajusin, että kohtu on varmaan aukeamassa. Sitten kipu loppui ja sain nukuttuakin hetken, kunnes heräsin uudenlaiseen kipuun. Meni hetki ennen kuin tajusin, että kyseessä on supistukset ja että nyt se on menoa. Jokaisen supistuksen jälkeen verta tuli kauheat määrät ja lopulta näin vasta vielä ultrassa terhakkaasti jäseniään oikoneen Herneen tulleen ulos. Viikkoja oli tässä vaiheessa 11+6. Järkytys ja tuska olivat valtaisat. Kaiken päälle päätteeksi veren tulo ei loppunut ja jouduimme aamusta heti polille, missä vietettiin aikaa iltapäivään asti. Ultrassa todettiin kohdun tyhjentyneen ja vain verihyytymää oli jonkin verran jäljellä. Kotona se sitten iski... Pohjaton tyhjyyden tunne ja suru. Tuntui niin väärältä, että meille kävi näin. Tuntui niin väärältä, että reilun viikon taistelu päättyi keskenmenoon. Kaikki oli yhtäkkiä ihan turhaa ja tuntui, etten ole itsekään enää mitään, kun en ole raskaana. Jotenkin sitä oli niin ehtinyt orientoitua äidiksi tulemiseen, ettei jäljelle jäänyt mitään, kun raskaus keskeytyi ja äidiksi tulon mahdollisuus meni sen myötä. Mieheni oli myös surun murtama ja kovin huolissaan minusta. Itsekin pelkäsin, että masennun ihan täysin. Itkin paljon yksin ollessani ja esitin reippaampaa kuin olinkaan. Toisaalta en sitten pystynyt kuitenkaan tekemään mitään, kun olin menettänyt verta sen verran runsaasti, että hemoglobiini oli todella alhaalla ja olin sen vuoksi ihan voimaton. Iltaisin sitten itkin miehen läsnäollessa. Häntä alkoi jo pelottamaan selvitäänkö me tästä, kun olin niin suruissani eikä hän ollut nähnyt minua koskaan sellaisena. Itse tiesin, ettei tämä meidän suhteen lopuksi koidu, mutta raskasta aikaahan se oli. Tunsin välillä olevani niin kauhean yksin, kun eihän miehet koe keskenmenoa samalla tavalla... Miten voisivatkaan kokea. Itsellä oli vielä jälkivuoto muistuttamassa joka helvetin päivä tapahtuneesta. Onneksi vuotoa kesti päivittäisenä vain vajaat kaksi viikkoa. Nyt keskenmenosta alkaa olla kuukausi. Vuoto on loppunut, vaikka omituisesti sitä tulee muutaman tunnin ajan niukkana, jos olen enemmän liikkeellä ja rasitan itseäni. En oikein ymmärrä, mistä se johtuu. Onko kenelläkään muulla ollut samanlaista? Muutama päivä sitten tein raskaustestin ja se oli negatiivinen eli istukka ainakin on poistunut kokonaan. Viikonloppuna oli kaiketi ensimmäiset menkatkin eli periaatteessa voisimme yrittää uudelleen. Tuo satunnainen vuoto minua kuitenkin ihmetyttää, mutta jos kohdussa ei ole limakalvot vielä kunnossa, niin en sitten myöskään tule raskaaksi. Eli uutta keskenmenoa tämä ei voi aiheuttaa. Turhauttaa vain ihan kauheasti, kun aikaa menee tyhjänpäiväiseen odotteluun... Olen jo 35-vuotias niin biologinen kello tikittää. Ja muutenkin haluaisin pian yrittää uudelleen ja tulla uudelleen raskaaksi. Toisaalta uusi raskaus pelottaa ihan pirusti. Mitä jos sekin menee kesken?! Ei tätä mielellään toista kertaa koe. Olen lukenut ja keksinyt monia syitä, miksi keskenmeno tuli. Yleisimmin syy on ollut minussa, vaikka todellisuudessa lienee todennäköisempää, että sikiöllä oli kehityshäiriö, mikä tämän aiheutti. Jotenkin tuntuu, että joku syy pitäisi olla ja mielellään sellainen, että sen voi hoitaa... Niin silloin seuraavalla raskaudella olisi paremmat edellytykset mennä loppuun asti. Lääkäri yritti minulle selittää, että kehityshäiriö on se todennäköisin eikä syy ole ollut minussa. Itsekin olen yrittänyt ajatella, että syystä tämä meni näin, mutta silti on vaikea purematta niellä tapahtunutta. Mitään tutkimuksia ei kuitenkaan voida tehdä ja tähän nyt pitäisi sopeutua. Katse on jo tulevassa, mutta pelko ja turhautuminen varjostavat... Vaikea kokemus, josta toipuminen ottaa kyllä aikansa. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Minä rakastan sinua"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Pahus, ei kai palstan kunniavierailijaa odota pakkomuutto!
Tänään 01:03
Johnny Appleseed
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
that is, readable, or
Tänään 00:05
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Iltehti: venäläisiä ei tule kutsua örkeiksi, entä palestiinalaiset, sanotteko örkeiksi?
Eilen 23:41
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Ankkalampi - kokemuksia?
Eilen 23:16
Lukija514628
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Voi pientä vassua
Eilen 22:29
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Pääministeri Orpon mikki jäi auki: ”En muuta keksinyt”
Eilen 22:26
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
OrpoPurralle "en muuta keksinyt"
Eilen 22:11
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Timo Vornanen palasi puhujapönttöön ja varoitti kannabiksen vaaroista
Eilen 21:42
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:54
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Mies on vuoden viestitellyt nuoremmalle naiselle
Started by vierailija
Maanantai klo 03:50
Luettu: 660
Aihe vapaa
3.
Miehet! Minttu K. takaapäin Sampon kuvaamana, hot or not?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:02
Luettu: 555
Aihe vapaa
4.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Started by Echo
Sunnuntai klo 21:40
Luettu: 553
Aihe vapaa
5.
Täältä hävisi ketju jossa haukuttiin alatyylisesti Riikka Purraa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:22
Luettu: 541
Aihe vapaa
6.
Äärivasemmiston mielestä virallisten tilastojen faktat ovat "äärioikeistolaista teoriaa"
Started by vierailija
Maanantai klo 12:48
Luettu: 483
Aihe vapaa
7.
Posti tyttö ei tajuu..
Started by vierailija
Maanantai klo 19:29
Luettu: 480
Aihe vapaa
8.
Omituinen hieronta
Started by vierailija
Maanantai klo 22:17
Luettu: 462
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
39 min sitten
Aihe vapaa
2.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 03:56
Aihe vapaa
3.
Syöpä riisistä - kuinka usein syötät lapsillesi riisiä?
Latest: vierailija
Tänään 03:52
Aihe vapaa
4.
Miltä tuntuu, kun vanha, rauhallinen, länsimainen maailma alkaa olla historiaa?
Latest: vierailija
Tänään 03:32
Aihe vapaa
5.
tulehduskipu lääkelaastari! Toimiiko? Kokemuksia?
Latest: vierailija
Tänään 03:11
Aihe vapaa
6.
Mikä aiheuttaa epiduraalista puhkeavan hillittömän kutinan?
Latest: vierailija
Tänään 03:01
Aihe vapaa
7.
Oravamusiikkia
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 02:31
Aihe vapaa
8.
Iltehti: venäläisiä ei tule kutsua örkeiksi, entä palestiinalaiset, sanotteko örkeiksi?
Latest: vierailija
Tänään 02:26
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Keskenmeno ja elämä sen jälkeen
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu