Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Keskenmenon jälkeistä elämää
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Nekkuli, post: 9886743, member: 29442"]</p><p>... vaikka se ei oikeasti siltä tunnukaan. Haluan jakaa kokemukseni Teidän kaikkien kanssa, koska oikeasti tästä tarinasta saattaa olla jollekin lohdutukseksi. :hug: </p><p></p><p>Olen itse kokenut 2 alkuraskauden km:a, molemmat rv 7+ (05/01 ja 03/02). Ensimmäinen ei ollut mikään hirmuinen shokki vaan jotenkin enemmän ajattelin, että tämä on tätä elämää... Toisen jälkeen ei positiivisia ajatuksia enää löytynyt. Ainoana lohtuna (?) oli, että olin molemmilla kerroilla tullut raskaaksi ensimmäisestä yrityskierrosta. Seuraavalla kerralla (05/02) en edes tiennyt olevani "raskaana" vaan kohdunulkoinen todettiin hirmuisten vatsakipujen takia. Tällöin menetin myös toisen munatorven ja itsestäni alkoi tuntua, että elämä on oikeasti toivotonta eikä meille sitä pikkuista nyyttiä sitten suodakaan... :'( </p><p></p><p>Kesä meni töitä tehdessä ja elo-syyskuun vaihteessa matkasimme mieheni kanssa aurinkorannalle lepäilemään. Kotiin saavuimme sitten plussauutisten kera vaikka olo oli tässä vaiheessa jo sellainen, ettei koko raskauteen oikeasti jaksanut edes uskoa saatika sitten että olisi uskonut sen nyytin syliinsä saavan. Ja oikeassahan sitä jälleen kerran oltiin... Rv 16 juuri ennen joulua alkoi ruskea tuhrutteluvuoto ja hädissämme lähdimme ensiapuun, jossa saimme maailman kamalimpia uutisia. Pikkuisellamme oli erittäin pahanlaatuinen anenkefalia ja häneltä puuttui kaikki kulmakarvojen yläpuolelta. sanomattakin selvää, ettei pienellä enkelillämme olisi ollut mitään mahdollisuuksia elää, joten jouduimme geneettiseen keskeytykseen. Fyysisesti ei niinkään rankka juttu mutta henkisesti sitten sitäkin rankempi. Viikkoja oli todella masentunut ja itku tuli herkästi pienimmästäkin asiasta. Pikkuhiljaa tilanteeseen kuitenkin sopeutui, ehkä asiassa auttoi, että elän yleensä asenteella, että en itse voi vaikuttaa tällaisiin asioihin, joten niitä on ehkä turha murehtia turhan paljon.</p><p></p><p>Silti jossain takaraivossa kyti, että jospa sittenkin vielä joskus... Seuraavat 2 vuotta meni lapsettomuuskierteessä, ei plussan plussaa vaikkei ehkäisyä käytetty ja ennen olin aina tullut helposti raskaaksi. Tutkimuksissa kävimme ja syy selvittämätön lapsettomuus. 01/05 sitten kävimme ensimmäisissä (ja tuloksettomissa) hoidoissa... jonka jälkeen aloimme odottaa elokuun IVF-aikaa. Tässä vaiheessa parisuhdekin oli jo mitä oli ja päätin syödä muutaman kuukauden pillereitä, koska halusin unohtaa koko vauvatouhun.</p><p></p><p>Yllätys oli siis mitä suurin, kun heti vapun jälkeen 2005 tajusin menkkojen olevan myöhässä ja testiin tuli heti vahva viiva. Ja kun vielä tuon kuukauden aikana seksiä oli harrastettu tasan kerran, oli yllätys melkoinen. Tosin en hetkeäkään jaksanut kuvitella, että tästäkään raskaudesta syntyisi meille vauvaa. Mutta niin vain syntyi... ihana pikkuinen prinsessa, joka nyt hyppii ja kiipeilee ihanana parivuotiaana taaperona =) </p><p></p><p>Tämän onnistuneen raskauden jälkeen annoimme pikkusisarukselle luvan tulla mmilloin vain. Mutta eihän se tietysti niin helposti käy... puolitoista vuotta (imetin näistä 9kk) ilman mitään toivetta. Päätin taas kokeilla pillereitä. Pari kuukautta niitä söin ja testi näytti taas yllättäen positiivista. Tämä punainen viiva potkii nyt masussa rv tasan 34.</p><p></p><p>Useammankin keskenmenon jälkeen siis voi onnistuneesti tulla raskaaksi ja elämä voi hymyillä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Kulkemamme tie on ollut tuskainen mutta silti kaiken sen arvoinen. Km on raskas juttu, joka ei koskaan unohdu mutta sen muistot kyllä haalenevat. antakaa itsellenne aikaa surra rauhassa ja suunnatkaa katse (toivottavasti) valoisampaan tulevaisuuteen heti kun siltä tuntuu!</p><p></p><p>halauksin, </p><p>Nekkuli</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Nekkuli, post: 9886743, member: 29442"] ... vaikka se ei oikeasti siltä tunnukaan. Haluan jakaa kokemukseni Teidän kaikkien kanssa, koska oikeasti tästä tarinasta saattaa olla jollekin lohdutukseksi. :hug: Olen itse kokenut 2 alkuraskauden km:a, molemmat rv 7+ (05/01 ja 03/02). Ensimmäinen ei ollut mikään hirmuinen shokki vaan jotenkin enemmän ajattelin, että tämä on tätä elämää... Toisen jälkeen ei positiivisia ajatuksia enää löytynyt. Ainoana lohtuna (?) oli, että olin molemmilla kerroilla tullut raskaaksi ensimmäisestä yrityskierrosta. Seuraavalla kerralla (05/02) en edes tiennyt olevani "raskaana" vaan kohdunulkoinen todettiin hirmuisten vatsakipujen takia. Tällöin menetin myös toisen munatorven ja itsestäni alkoi tuntua, että elämä on oikeasti toivotonta eikä meille sitä pikkuista nyyttiä sitten suodakaan... :'( Kesä meni töitä tehdessä ja elo-syyskuun vaihteessa matkasimme mieheni kanssa aurinkorannalle lepäilemään. Kotiin saavuimme sitten plussauutisten kera vaikka olo oli tässä vaiheessa jo sellainen, ettei koko raskauteen oikeasti jaksanut edes uskoa saatika sitten että olisi uskonut sen nyytin syliinsä saavan. Ja oikeassahan sitä jälleen kerran oltiin... Rv 16 juuri ennen joulua alkoi ruskea tuhrutteluvuoto ja hädissämme lähdimme ensiapuun, jossa saimme maailman kamalimpia uutisia. Pikkuisellamme oli erittäin pahanlaatuinen anenkefalia ja häneltä puuttui kaikki kulmakarvojen yläpuolelta. sanomattakin selvää, ettei pienellä enkelillämme olisi ollut mitään mahdollisuuksia elää, joten jouduimme geneettiseen keskeytykseen. Fyysisesti ei niinkään rankka juttu mutta henkisesti sitten sitäkin rankempi. Viikkoja oli todella masentunut ja itku tuli herkästi pienimmästäkin asiasta. Pikkuhiljaa tilanteeseen kuitenkin sopeutui, ehkä asiassa auttoi, että elän yleensä asenteella, että en itse voi vaikuttaa tällaisiin asioihin, joten niitä on ehkä turha murehtia turhan paljon. Silti jossain takaraivossa kyti, että jospa sittenkin vielä joskus... Seuraavat 2 vuotta meni lapsettomuuskierteessä, ei plussan plussaa vaikkei ehkäisyä käytetty ja ennen olin aina tullut helposti raskaaksi. Tutkimuksissa kävimme ja syy selvittämätön lapsettomuus. 01/05 sitten kävimme ensimmäisissä (ja tuloksettomissa) hoidoissa... jonka jälkeen aloimme odottaa elokuun IVF-aikaa. Tässä vaiheessa parisuhdekin oli jo mitä oli ja päätin syödä muutaman kuukauden pillereitä, koska halusin unohtaa koko vauvatouhun. Yllätys oli siis mitä suurin, kun heti vapun jälkeen 2005 tajusin menkkojen olevan myöhässä ja testiin tuli heti vahva viiva. Ja kun vielä tuon kuukauden aikana seksiä oli harrastettu tasan kerran, oli yllätys melkoinen. Tosin en hetkeäkään jaksanut kuvitella, että tästäkään raskaudesta syntyisi meille vauvaa. Mutta niin vain syntyi... ihana pikkuinen prinsessa, joka nyt hyppii ja kiipeilee ihanana parivuotiaana taaperona =) Tämän onnistuneen raskauden jälkeen annoimme pikkusisarukselle luvan tulla mmilloin vain. Mutta eihän se tietysti niin helposti käy... puolitoista vuotta (imetin näistä 9kk) ilman mitään toivetta. Päätin taas kokeilla pillereitä. Pari kuukautta niitä söin ja testi näytti taas yllättäen positiivista. Tämä punainen viiva potkii nyt masussa rv tasan 34. Useammankin keskenmenon jälkeen siis voi onnistuneesti tulla raskaaksi ja elämä voi hymyillä :) Kulkemamme tie on ollut tuskainen mutta silti kaiken sen arvoinen. Km on raskas juttu, joka ei koskaan unohdu mutta sen muistot kyllä haalenevat. antakaa itsellenne aikaa surra rauhassa ja suunnatkaa katse (toivottavasti) valoisampaan tulevaisuuteen heti kun siltä tuntuu! halauksin, Nekkuli [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ISÄ?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Jutta "takuuttaja" Urpilaisen mielestä kansainväliset sopimukset ovat tärkeämpiä kuin Suomi
1 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Sanna Ukkolan persukriittinen kolumni tapaus Vornasesta osuu täydellisesti myös palstamme Sanna Marinia palvovaan naisoletettuun.
15 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Onko täällä toosaa
16 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Mielenrauha
Tänään 10:17
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Uhkasi leikata vartijoiden ja poliisin päät, kieltäytyi ruoasta: Tällainen oli Isis-terrorisyytteistä vapautetun irakilaisen neljän päivän putkareissu
Tänään 09:58
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Voiko viranomainen paikantaa puhelimen sen ollessa suljettu?
Tänään 09:57
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Ei riittänyt vakuutuskuoret
Tänään 09:51
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Eikö olekin mielenkiintoista miten kaikki haluaa yhtäkkiä olla kilttimiehen kavereita?
Tänään 09:29
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Caritan, Tuulan ja Riikan elämän piti olla Espanjassa täynnä aurinkoa, mutta nyt tuli karu käänne – ”On itketty ja kiroiltu”"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:24
Luettu: 3K
Aihe vapaa
2.
Häiriseeköhän Vornasen vaimoa se, että mies painii ja ammuskelee 18 vuotiaan mimmin vuoksi?
Started by vierailija
Maanantai klo 20:54
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:08
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Timo Vornanen saa osallistua eduskunnan täysistuntoon ensi viikolla
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:09
Luettu: 1K
Aihe vapaa
5.
Persulla on niin kova krapula, että jää kahden viikon sairauslomalle
Started by vierailija
Maanantai klo 01:54
Luettu: 895
Aihe vapaa
6.
Isossa Omenassa kuollut nainen oli vainoaja
Started by vierailija
Torstai klo 22:34
Luettu: 691
Aihe vapaa
7.
Ei ollut joukkoraiskauksen estäminen, ei ollut itsepuolustusta
Started by vierailija
Maanantai klo 23:51
Luettu: 688
Aihe vapaa
8.
Miehenä pitää olla hirveän varovainen nykyaikana
Started by vierailija
Tiistai klo 12:58
Luettu: 668
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Jutta "takuuttaja" Urpilaisen mielestä kansainväliset sopimukset ovat tärkeämpiä kuin Suomi
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Mikä rangaistus voi odottaa miestä joka salakuvasi julkisella paikalla kännykällään naisen hameen alle?
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
Parhaat ehdokkaat EU vaaleissa
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
5.
Mielenrauha
Latest: -roosaruusa-
7 min sitten
Aihe vapaa
6.
Onko täällä toosaa
Latest: ruuttis
8 min sitten
Aihe vapaa
7.
Tätä se ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos aiheuttaa :´(
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
8.
Sanna Ukkolan persukriittinen kolumni tapaus Vornasesta osuu täydellisesti myös palstamme Sanna Marinia palvovaan naisoletettuun.
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Keskenmenon jälkeistä elämää
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu