Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Löysin tälläisen, sisältää kirjeen
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE=":/, post: 15909871"]</p><p>Tämä kirje on viimeinen kirje sinulle, viimeinen jonka nöyrryn sinulle kirjoittamaan.</p><p></p><p>En enään tiedä mitä me olemme toisillemme. Olemmeko me pari toisiaan rakastavia ihmisiä, vai olemmeko me pari ihmisiä, jotka vain sietävät toisiaan?</p><p>En tiedä miten me voimme elää perheenä, kun en tunne meidän olevan perhe. Olemme vain isä, äiti, lapsi ja syntymätön, kohdussa kasvava pieni ihme, joka on täysin tietämätön murheistamme, minun murheista.</p><p></p><p>Jo olemassa oleva pieni poikamme joutuu LIIAN USEIN seuraamaan äitinsä pahaa oloa, vetäytyy omiin touhuihinsa nähdessään äidin suuttuvan ja huutavan puhelimelle, ymmärtämättä sitä asiaa, kenelle äiti huutaa. Se on surullista katseltavaa.</p><p></p><p>Tällä hetkellä en kykene näkemään mitään kaunista sinussa. Mikä sinussa on hyvää, kaikki peittyy pettymykseen, niin moneen pettymykseen, mieleni valtaa katkeruus sinua ja sinun toimiasi kohtaan, tuntuu, että sydämeni puserretaan väkisin rinnasta, niin paljon minuun sattuu, henkisesti.</p><p></p><p>Olen niin monet kerrat yrittänyt sinulle kertoa tunteistani, usein väärällä hetkellä, sinun ollessa humalassa. Mutta olen tunteistani kertonut.</p><p>Aina sanot, että ymmärrät tekeväsi vääryyttä meitä kohtaan, minua ja poikaa kohtaan ja sanot alkavasi yrittää enemmän.</p><p>Ja joka kerta haluan uskoa siihen ja koska haluan niin kovasti taikaisin sen, mitä meillä joskus oli, alan todella uskoa sanoihisi.</p><p></p><p>Menee muutama päivä. Olen taas onnellinen, elämä hymyilee ja tunnen jälleen, että sinä olet läsnä. Kunnes taas kerran murskaat sydämeni, toivoni ja luottamukseni sinun rehellisyyttäsi kohtaan, meidän rakkautta kohtaan.</p><p></p><p>Joka kerta, kun jäät surutta juomaan, riistät osan minusta. Tunnen itseni täysin arvottomaksi ja täysin nöyryytetyksi, tekosi halventavat minua, sitä ihmistä, jota sanot rakastavi enemmän kuin ketään toista maailmassa, ikinä.</p><p></p><p></p><p>Mietin, kuinka kukaan, joka sanoo tuollaisia sanoja, kykenee murskaamaan tämän henkilön tunteet kerta toisen jälkeen, vailla mitään katumusta.</p><p></p><p>Teen ehkä itse typerästi, kun pidän meistä kiinni.</p><p>Rakastan sinua liikaa päästääkseni sinusta noin vain irti. Olet minulle elämä, elämä jota haluaisin vaalia, mutta en kykene. Voimani eivät siihen riitä.</p><p>Tiedän, että kahden ihmisen yhteisessä elämässä tulee vastoinkäymisiä ja niistä tulisi pyrkiä selviämään.</p><p>Tähän olenkin pyrkinyt. Olen antanut sinulle anteeksi, sen olen tehnyt niin monta kertaa. Ehkä jopa liian monta? En tiedä.</p><p>Vastoinkäymiset tulisi voittaa ja selvittää. Niin.</p><p>Se on hankalaa, kun vain toinen puoli siihen pyrkii...ei yhteistä ongelmaa pysty ratkomaan yhdeltä puolelta pöytää. Ei, siihen tarvitaan kummankin sitoumus.</p><p></p><p>Olet harkinnut avioliittoa kanssani. Se imartelee minua syvästi. Se olisi unelmieni täyttymys. Vaalin tuota ajatusta mielessäni itkuni keskellä ja tahdon taas yrittää. Sitten sinä teet sen jälleen. Murskaat minua sisältä päin, edes käsittämättä sitä kuristavaa tunnetta, minkä saat keuhkoissani aikaan. Se on puhdasta surua. Samanlaista surua, kuin se suru, kun ymmärtää menettäneensä jonkun itselle rakkaan. </p><p>Tämän tunteen kanssa joudun viettämään suuren osan viikostani. </p><p></p><p>Ainoa valopilkku näihin lohduttomiin hetkiin on lapsemme. Syntynyt ja syntymätön.</p><p>He tuottavat kumpikin minulle suunnattoman määrän iloa päivien aikana ja olisin valmis vaikka hakemaan kuun heille taivaalta, jos he sitä toivoisivat. Olisin valmis kärsimään ikäni, jotta he olisivat onnellisia. Haluaisin tarjota heille kaiken mitä en itse kokenut perheessäni, äidin ja isän. </p><p>Mutta onko lapsille iloa näistä kahdesta, jos toinen kärsii. Ei.</p><p>Tiedän sen omasta kokemuksestani. </p><p>Jouduin itse välikäteen vanhempieni ollessa samassa tilanteessa. Olin vasta 13v ja jouduin lohduttamaan äitiäni, kun isä oli jälleen juomassa tiliään. </p><p>Lopulta suhde isääni oli jo niin kadonnut, että käskin äitiä jättämään hänet ja sydämeni oli täysin kylmä isää kohtaan.</p><p></p><p>Tätä olisi tiedossa siis meidänkin lapsille.</p><p>Niin paljon kuin olisin valmis tekemään sinun vuoksesi, olen valmiimpi suojelemaan lapsiani tuolta tulevaisuudelta.</p><p></p><p>Tiedät itsekkin kärsiväsi alkoholismista. Sanot käsittäväsi, että asialle tulee tehdä jotain. Mutta kun esitän keinot, et ole niihin siltikään valmis.</p><p>Suuret ovat puheesi, vaan pienet on teot.</p><p></p><p>Itken vuolaasti tätä kirjoittaessani. Se helpottaa, mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että näin ei voi jatkua. Ei vain voi.</p><p>Tunteeni sinua kohtaan kylmenevät kerta kerralta ja pelkään, että kohta ei ole enään mitään, mistä tarrrata kiinni. Rakkautemme haalistuu ja tuntuu, ettei minulla ole mitään mitä joskus oli sinun kanssasi.</p><p>Nukumme suuren osan viikosta eri vuoteilla. Hellyyden osoituksia, en edes muista milloin viimeksi niitä olisi todella ollut. Emme ole käyneet yhdessä ulkona kuukausiin, ei mitään yhteistä.</p><p></p><p>Olenko todella niin huono ihminen, että minua tulee rangaista tälläisellä tuskalla? Voi miten voisin poistaa huonouteni, jotta elämämme tulisi normaaliksi, jotta voisimme taas rakastaa toisiamme, kuten rakastavaiset toisiaan rakastavat?</p><p></p><p>Kirjeestä taitaa paistaa syvä ahdistus?</p><p>Tämän sinä olet saanut teioillasi aikaan minussa, minun sisimmässäni. Sydämeni kuihtuu...tai siltä se tuntuu. Jos en saa sinua, en tahdo ketään.</p><p>Katkeroidunko? En tiedä.</p><p>Olen niin ahdingossa tunteideni kanssa.</p><p></p><p>Tiedän, että olet käyttänyt rakkauttani väärin. Tiedät, että vaikka uhkaan, en toteuta sanomaani. Sitä käytät hyväksesi. Ja kun teet näin, riistät taas hieman sielustani.</p><p>Minussa on nyt kaksi sielua, omani ja meidän yhteinen. </p><p>Kun omani tuntee tuskaa yhteinenkin sen tuntee.</p><p></p><p>Miksen ole sinun kunnioituksesi arvoinen?</p><p>Miksi me emme riitä sinulle? </p><p>Miksi tahdot tuhota perheemme?</p><p>Mikset tahdo edes yrittää?</p><p>Pitäisikö minun olla parempi nainen ja antaa sinun olla, kuten ennenvanhaan oli tapana?</p><p>Olenko niin kiittämätön, että toivon parempaa, kuin mitä jo on?</p><p>Olenko ahne?</p><p></p><p>Hetki ennen tämän kirjeen kirjoitusta tunsin, että en välitä. En sinusta, en mistään...menköön, menköön kaikki.</p><p>Voi kun vaipuisin pois.</p><p>Tuntuu että olet tukahduttanut minut...onko minua enään vai olenko vain alkoholistin vaimo?</p><p>Missä minä olen?</p><p>Ainakin olen lapsissani.</p><p>Entä, olenko sinussa?</p><p>Oletko sinä minussa?</p><p></p><p>Toivoisin vain, että rakastaisit meitä enemmän ja ymmärtäisit, että me tarvitsemme sinut. Minä mieheni ja lapset isänsä. Kun juot, et ole mitään. Etkö ymmärrä?</p><p></p><p>Herää!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE=":/, post: 15909871"] Tämä kirje on viimeinen kirje sinulle, viimeinen jonka nöyrryn sinulle kirjoittamaan. En enään tiedä mitä me olemme toisillemme. Olemmeko me pari toisiaan rakastavia ihmisiä, vai olemmeko me pari ihmisiä, jotka vain sietävät toisiaan? En tiedä miten me voimme elää perheenä, kun en tunne meidän olevan perhe. Olemme vain isä, äiti, lapsi ja syntymätön, kohdussa kasvava pieni ihme, joka on täysin tietämätön murheistamme, minun murheista. Jo olemassa oleva pieni poikamme joutuu LIIAN USEIN seuraamaan äitinsä pahaa oloa, vetäytyy omiin touhuihinsa nähdessään äidin suuttuvan ja huutavan puhelimelle, ymmärtämättä sitä asiaa, kenelle äiti huutaa. Se on surullista katseltavaa. Tällä hetkellä en kykene näkemään mitään kaunista sinussa. Mikä sinussa on hyvää, kaikki peittyy pettymykseen, niin moneen pettymykseen, mieleni valtaa katkeruus sinua ja sinun toimiasi kohtaan, tuntuu, että sydämeni puserretaan väkisin rinnasta, niin paljon minuun sattuu, henkisesti. Olen niin monet kerrat yrittänyt sinulle kertoa tunteistani, usein väärällä hetkellä, sinun ollessa humalassa. Mutta olen tunteistani kertonut. Aina sanot, että ymmärrät tekeväsi vääryyttä meitä kohtaan, minua ja poikaa kohtaan ja sanot alkavasi yrittää enemmän. Ja joka kerta haluan uskoa siihen ja koska haluan niin kovasti taikaisin sen, mitä meillä joskus oli, alan todella uskoa sanoihisi. Menee muutama päivä. Olen taas onnellinen, elämä hymyilee ja tunnen jälleen, että sinä olet läsnä. Kunnes taas kerran murskaat sydämeni, toivoni ja luottamukseni sinun rehellisyyttäsi kohtaan, meidän rakkautta kohtaan. Joka kerta, kun jäät surutta juomaan, riistät osan minusta. Tunnen itseni täysin arvottomaksi ja täysin nöyryytetyksi, tekosi halventavat minua, sitä ihmistä, jota sanot rakastavi enemmän kuin ketään toista maailmassa, ikinä. Mietin, kuinka kukaan, joka sanoo tuollaisia sanoja, kykenee murskaamaan tämän henkilön tunteet kerta toisen jälkeen, vailla mitään katumusta. Teen ehkä itse typerästi, kun pidän meistä kiinni. Rakastan sinua liikaa päästääkseni sinusta noin vain irti. Olet minulle elämä, elämä jota haluaisin vaalia, mutta en kykene. Voimani eivät siihen riitä. Tiedän, että kahden ihmisen yhteisessä elämässä tulee vastoinkäymisiä ja niistä tulisi pyrkiä selviämään. Tähän olenkin pyrkinyt. Olen antanut sinulle anteeksi, sen olen tehnyt niin monta kertaa. Ehkä jopa liian monta? En tiedä. Vastoinkäymiset tulisi voittaa ja selvittää. Niin. Se on hankalaa, kun vain toinen puoli siihen pyrkii...ei yhteistä ongelmaa pysty ratkomaan yhdeltä puolelta pöytää. Ei, siihen tarvitaan kummankin sitoumus. Olet harkinnut avioliittoa kanssani. Se imartelee minua syvästi. Se olisi unelmieni täyttymys. Vaalin tuota ajatusta mielessäni itkuni keskellä ja tahdon taas yrittää. Sitten sinä teet sen jälleen. Murskaat minua sisältä päin, edes käsittämättä sitä kuristavaa tunnetta, minkä saat keuhkoissani aikaan. Se on puhdasta surua. Samanlaista surua, kuin se suru, kun ymmärtää menettäneensä jonkun itselle rakkaan. Tämän tunteen kanssa joudun viettämään suuren osan viikostani. Ainoa valopilkku näihin lohduttomiin hetkiin on lapsemme. Syntynyt ja syntymätön. He tuottavat kumpikin minulle suunnattoman määrän iloa päivien aikana ja olisin valmis vaikka hakemaan kuun heille taivaalta, jos he sitä toivoisivat. Olisin valmis kärsimään ikäni, jotta he olisivat onnellisia. Haluaisin tarjota heille kaiken mitä en itse kokenut perheessäni, äidin ja isän. Mutta onko lapsille iloa näistä kahdesta, jos toinen kärsii. Ei. Tiedän sen omasta kokemuksestani. Jouduin itse välikäteen vanhempieni ollessa samassa tilanteessa. Olin vasta 13v ja jouduin lohduttamaan äitiäni, kun isä oli jälleen juomassa tiliään. Lopulta suhde isääni oli jo niin kadonnut, että käskin äitiä jättämään hänet ja sydämeni oli täysin kylmä isää kohtaan. Tätä olisi tiedossa siis meidänkin lapsille. Niin paljon kuin olisin valmis tekemään sinun vuoksesi, olen valmiimpi suojelemaan lapsiani tuolta tulevaisuudelta. Tiedät itsekkin kärsiväsi alkoholismista. Sanot käsittäväsi, että asialle tulee tehdä jotain. Mutta kun esitän keinot, et ole niihin siltikään valmis. Suuret ovat puheesi, vaan pienet on teot. Itken vuolaasti tätä kirjoittaessani. Se helpottaa, mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että näin ei voi jatkua. Ei vain voi. Tunteeni sinua kohtaan kylmenevät kerta kerralta ja pelkään, että kohta ei ole enään mitään, mistä tarrrata kiinni. Rakkautemme haalistuu ja tuntuu, ettei minulla ole mitään mitä joskus oli sinun kanssasi. Nukumme suuren osan viikosta eri vuoteilla. Hellyyden osoituksia, en edes muista milloin viimeksi niitä olisi todella ollut. Emme ole käyneet yhdessä ulkona kuukausiin, ei mitään yhteistä. Olenko todella niin huono ihminen, että minua tulee rangaista tälläisellä tuskalla? Voi miten voisin poistaa huonouteni, jotta elämämme tulisi normaaliksi, jotta voisimme taas rakastaa toisiamme, kuten rakastavaiset toisiaan rakastavat? Kirjeestä taitaa paistaa syvä ahdistus? Tämän sinä olet saanut teioillasi aikaan minussa, minun sisimmässäni. Sydämeni kuihtuu...tai siltä se tuntuu. Jos en saa sinua, en tahdo ketään. Katkeroidunko? En tiedä. Olen niin ahdingossa tunteideni kanssa. Tiedän, että olet käyttänyt rakkauttani väärin. Tiedät, että vaikka uhkaan, en toteuta sanomaani. Sitä käytät hyväksesi. Ja kun teet näin, riistät taas hieman sielustani. Minussa on nyt kaksi sielua, omani ja meidän yhteinen. Kun omani tuntee tuskaa yhteinenkin sen tuntee. Miksen ole sinun kunnioituksesi arvoinen? Miksi me emme riitä sinulle? Miksi tahdot tuhota perheemme? Mikset tahdo edes yrittää? Pitäisikö minun olla parempi nainen ja antaa sinun olla, kuten ennenvanhaan oli tapana? Olenko niin kiittämätön, että toivon parempaa, kuin mitä jo on? Olenko ahne? Hetki ennen tämän kirjeen kirjoitusta tunsin, että en välitä. En sinusta, en mistään...menköön, menköön kaikki. Voi kun vaipuisin pois. Tuntuu että olet tukahduttanut minut...onko minua enään vai olenko vain alkoholistin vaimo? Missä minä olen? Ainakin olen lapsissani. Entä, olenko sinussa? Oletko sinä minussa? Toivoisin vain, että rakastaisit meitä enemmän ja ymmärtäisit, että me tarvitsemme sinut. Minä mieheni ja lapset isänsä. Kun juot, et ole mitään. Etkö ymmärrä? Herää! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa SISILISKO?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Nyt se on sitten totta!
Tänään 00:43
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Perussuomalaisilla on Venäjän arvomaailma
Tänään 00:01
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Vihreät haluavat lisää veroja ja mamuja
Eilen 23:44
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Todella monikuIttuurisia nämä huumerikokset nykyään
Eilen 22:09
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Venäjä valvoo taas Suomen vastaista rajaansa ja pitää mamut omalla puolella
Eilen 21:45
vierailija
11 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Ukrainasta tuodut uudisasukkaat juhlivat Viipurin vapautusta fasismista
Eilen 21:05
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Luetko persujen ulkomaille suuntaamaan venäjän tai englanninkielistä sisältöä?
Eilen 20:49
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Äiti Karjala patsas on Suomen oma pronssisoturi
Eilen 20:13
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Euroviisut 2024 VIRALLINEN LIVEKOMMENTOINTI SEMI 1
Started by vierailija
Tiistai klo 20:28
Luettu: 8K
Aihe vapaa
2.
Keskusta työllistää maaseudun seksityöllä!
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 17:07
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Suomi selvästi valmistautuu sotaan Venäjää vastaan - ammustuotantoa lisätään ja varastointia hajautetaan
Started by vierailija
Maanantai klo 10:55
Luettu: 941
Aihe vapaa
4.
Putinin agentiksi paljastunut vihreiden Tarja Cronberg aiottiin vihkiä kunniatohtoriksi kesäkuussa
Started by vierailija
Maanantai klo 22:28
Luettu: 672
Aihe vapaa
5.
Tammikuiset 2025
Started by Corgimama
Sunnuntai klo 16:29
Luettu: 640
Lapsen saaminen
6.
Jännä että PELKÄSTÄÄN peruskoulun käyneiden suosikkipuolue SDP kun perussuomalaiset suosituin kaikkien koululaisten keskuudessa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 02:21
Luettu: 562
Aihe vapaa
7.
"Vihreiden ex-puheenjohtaja tarttui Venäjän syöttiin"
Started by vierailija
Maanantai klo 08:52
Luettu: 513
Aihe vapaa
8.
SDP haluaa ihmisten tekevän töitä vielä 75 vuotta vanhanakin
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:54
Luettu: 474
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Euroviisut 2024 VIRALLINEN LIVEKOMMENTOINTI SEMI 1
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Oravamusiikkia
Latest: Johnny Appleseed
5 min sitten
Aihe vapaa
4.
Nyt se on sitten totta!
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
5.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
17 min sitten
Aihe vapaa
6.
Perussuomalaisilla on Venäjän arvomaailma
Latest: vierailija
47 min sitten
Aihe vapaa
7.
Suomen kansa heräilee pikkuhiljaa - SDP:n kannatus lähes 25% korkein lähes 20-vuoteen
Latest: vierailija
Tänään 01:00
Aihe vapaa
8.
Jesssikka Aro pyytää ulkomailta apua Orpon hallituksen kaatamiseksi
Latest: vierailija
Tänään 00:57
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Löysin tälläisen, sisältää kirjeen
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu