Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Miehen isyysinto lopahti vauvan syntymään :(
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE=""Uusi äiti", post: 30694583"]</p><p>Mies oli se joka meistä ensimmäisenä alkoi puhumaan lapsista ja kyselemään mitä mieltä mä asiasta olen, olisko kivaa jos olisi lapsi jne. Mä olin varsin pitkään epäileväinen ja enemmän harkintakannalla asian suhteen, mutta reilun puolen vuoden mietinnän ja vakituisen työpaikan saannin jälkeen aloin itsekin innostua asiasta. Yhteisestä päätöksestä, ehkäisyn lopettamisen jälkeen tulinkin raskaaksi heti ensimmäisestä kierrosta. Raskausaikana mies oli mukana jokaisella neuvolakäynnillä, ultrissa ja perhevalmennuksissa. Synnytyksessä oli mukana ja vietti joka päivä sairaalassa aikaa niin paljon kuin pystyi (kotona koiria joille ei saatu nopealla varoitusajalla hoitajaa kun lapsi lähti syntymään ilman ennakkovaroituksia 2 vkoa ennen la). Mies tuntui olevan innoissaan lapsen saannista ja oli mielellään mukana hankkimassa tavaroita jne.</p><p></p><p>Isyyslomalla, vauvan ja minun kotiuduttua sairaalasta, mies ei kuitenkaan kovin kotona viihtynyt vaan kysyi aina että pärjätäänhän me kotona kun hän lähtee harrastamaan. Oli käytännössä poissa kotoa 5-8 tuntia päivästä ja päälle useita tunteja puuhasteli kotona ulkona ja varastossa. Kun viikon jälkeen juttelin että olisi mukava jos mies olisi kotona enemmän, mies vain vetosi että on pakko harrastaa ja harjoitella kun on "kausi menossa". Kahden viikon päästä kysyin jo vähän totisemmin että tajuaako mies edes että meillä on nyt kaksiviikkoinen vauva, hän on isä ja että nauttisi ja tutustuisi vauvaan kun isyyslomalla pitäisi siihen olla aikaa, vastasyntynyt ei pitkään vastasyntyneenä pysy. Mies kimpaantui täysin ja alkoi vaahtoamaan että polttaakko hänen pitäisi kaikki kalliit harrastuskamansa jne. veti täysin yli ja toiseen äärilaitaan koko "keskustelun".</p><p></p><p>Mies palasi töihin ja on nyt entistä enemmän poissa kotoa, pitkiin työvuoroihin ja työmatkoihin menee 12 tuntia, ja sen päälle hän haluaa vielä harrastaa, joten hän on kotona lähinnä yöt ja muutaman tunnin illasta. Mies ei ole luonut vauvaan (nyt 1, 5 kk) minkäänlaista suhdetta eikä ota muutenkaan juuri kontaktia, lähtiessään rapsuttaa vauvaa mahasta ja sanoo heippa sitten. Kotona ollessaan ei reagoi vauvan itkuun jollen erikseen häntä pyydä tekemään asialle jotain; kun kysyin miksi mies ei tee mitään kun näkee että mä en pysty reagoimaan vauvan itkuun esim. vessassa ollessani, mies vain sanoi että kun ei se hiljene kuitenkaan...</p><p></p><p>Vauva on varsinkin iltaisin hyvin "sylinkipeä" ja alkaa itkemään lähes välittömästi kun hänet laskee omalle sängylleen tai viltille. Kun sitten olen antanut vauvan miehen syliin jotta olen itse päässyt suihkuun, ruokkimaan koirat tai syömään itse, mies vain retkottaa vauvaa jotenkin sylissään ja keskittyy täysin telkkarin katsomiseen tai tietokoneella surffailuun. Usein mä joudun korjaamaan vauvan asentoa miehen sylissä kun vauvan pää tai raajat retkottavat miten sattuu tai näyttää siltä että vauva on putoamaisillaan kun mies haluaa kädet vapaaksi kaukosäädintä tai sohvalla syömistä varten. Jos vauva alkaa miehen sylissä itkemään, mies vähän ärtyneen kuuloisena kyselee mikä nyt on hätänä mutta ei yritä heijata, korjata asentoa, puhella rauhoittavasti tms. On todella stressaavaa esim. suihkussa ollessa kuulla kun vauvan itku muuttuu suoraksi kiljunnaksi, yritän vain huuhdella mahdollisimman nopeasti saippuat pois jotta pääsen "pelastamaan" vauvan miehen sylistä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite3" alt=":(" title="Surullinen :(" data-shortname=":(" /></p><p></p><p>Miehestä ei siis käytännössä ole minkäänlaista apua tai tukea vauvan hoidossa. Lisäksi koirien hoito ja lenkitys, siivous, pyykinpesu, ruoanlaitto ym. sisätyöt ovat minun vastuullani. Miehellä on aina kiire ja jotain olevinaan tärkeämpää ja päivänpolttavaa tekemistä kun pyydän häntä avuksi, suostuu sitten tuskastuneen oloisena kulmat kurtussa pikaisesti jonkun homman tekemään. Olenkin todennut että useimmiten homma on mukavampi tehdä itse tai jättää kokonaan tekemättä kuin kohdata miehen syyllistävä ja tuskastunut huokailu. Keskustelu miehen kanssa näistä asioista on erittäin hankalaa, koska mies vetää välittömästi herneet syvälle nenään ja on niin voimakkaasti puolustuskannalla (joko heittäytyy marttyyriksi tai vetää asiat musta-valkoisesti täysin toiseen äärilaitaan) ettei tunnu ymmärtävän (tai halua ymmärtää) laisinkaan mistä yritän hänelle puhua.</p><p></p><p>Vielä tässä jotakuinkin itse jaksan, kantoliina on kyllä jumalan keksintö että pystyn jotain tekemään ilman että vauva itkee koko aikaa sylinkaipuuta. Tulevaisuus oman jaksamisen kannalta kuitenkin huolettaa ja se että huomaan katkeroituvani miehelle siitä, että tämä on saanut jatkaa elämäänsä kuten ennenkin ja rajoituksetta mennä, tulla ja harrastaa samalla kun itse olen 110 %:sti ja kirjaimellisesti kiinni vauvassa vuorokauden ympäri. Omat harrastukseni koirien kanssa ja kuntosalilla olen saanut laittaa toistaiseksi sivuun kokonaan, ja vähän on alkanut epäilyttämään saanko unohtaa omat harrastukseni vielä useammaksi vuodeksi kun mies ei ainakaan toistaiseksi ole luottamusta herättänyt lastenhoidon suhteen <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite3" alt=":(" title="Surullinen :(" data-shortname=":(" /> Kampaajalla käynninkin olen päätynyt ajoittamaan siihen kun omat vanhempani voivat hoitaa vauvaa. En ymmärrä miten mies voi olla jotenkin niin tunnekylmä ja välinpitämätön vauvaa ja vauvan viestejä kohtaan.</p><p></p><p>Sinänsä pärjään hyvin vauvan, koirien ja kotitöiden kanssa itseksenikin ja tunnen itseni onnelliseksi omassa minun, vauvan ja koirien muodostamassa arjessa kun mies ei ole kotona muistuttamassa olemassaolostaan. Itselleni on psyykkisesti mielekkäämpää joutua pesemään hampaat yhdellä kädellä vauva sylissä siitä syystä ettei mies ole kotona kuin että mies on kotona muttei "ehdi" harrastustavaroiden järjestelyltä hoitamaan vauvaa viittä minuuttia.</p><p></p><p>Olen kiitollinen äitiysloman suomasta vapaudesta, siitä ettei vauvan hoitoa lukuun ottamatta pakollisia, välttämättömiä menoja tai tehtäviä juuri ole. Pyykit ja imurointi voivat aina odottaa ja koirat voivat yhtenä päivänä juoksuttaa itse itsensä aidatulla pihalla jos oikein väsyttää lähteä lenkille. Tukea ja juttuseuraa saan omilta vanhemmiltani, sisaruksilta, isovanhemmilta ja kavereilta. Olen kiitollinen siitä että mies käy töissä ja maksaa kaikki asumiskulut, mistä tavallaan vastapalveluksena teenkin mielelläni kotitöitä enemmän nyt kun olen kotona. Vauva on kuitenkin yhteinen ja yhteisellä päätöksellä hankittu, mies on nyt isä eikä sitä asiaa muuta mikään, vaikka mies ei tunnu asiaa tajuavankaan. Lieköhän näistä lähtökohdista tajuaa tulevaisuudessakaan?</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE=""Uusi äiti", post: 30694583"] Mies oli se joka meistä ensimmäisenä alkoi puhumaan lapsista ja kyselemään mitä mieltä mä asiasta olen, olisko kivaa jos olisi lapsi jne. Mä olin varsin pitkään epäileväinen ja enemmän harkintakannalla asian suhteen, mutta reilun puolen vuoden mietinnän ja vakituisen työpaikan saannin jälkeen aloin itsekin innostua asiasta. Yhteisestä päätöksestä, ehkäisyn lopettamisen jälkeen tulinkin raskaaksi heti ensimmäisestä kierrosta. Raskausaikana mies oli mukana jokaisella neuvolakäynnillä, ultrissa ja perhevalmennuksissa. Synnytyksessä oli mukana ja vietti joka päivä sairaalassa aikaa niin paljon kuin pystyi (kotona koiria joille ei saatu nopealla varoitusajalla hoitajaa kun lapsi lähti syntymään ilman ennakkovaroituksia 2 vkoa ennen la). Mies tuntui olevan innoissaan lapsen saannista ja oli mielellään mukana hankkimassa tavaroita jne. Isyyslomalla, vauvan ja minun kotiuduttua sairaalasta, mies ei kuitenkaan kovin kotona viihtynyt vaan kysyi aina että pärjätäänhän me kotona kun hän lähtee harrastamaan. Oli käytännössä poissa kotoa 5-8 tuntia päivästä ja päälle useita tunteja puuhasteli kotona ulkona ja varastossa. Kun viikon jälkeen juttelin että olisi mukava jos mies olisi kotona enemmän, mies vain vetosi että on pakko harrastaa ja harjoitella kun on "kausi menossa". Kahden viikon päästä kysyin jo vähän totisemmin että tajuaako mies edes että meillä on nyt kaksiviikkoinen vauva, hän on isä ja että nauttisi ja tutustuisi vauvaan kun isyyslomalla pitäisi siihen olla aikaa, vastasyntynyt ei pitkään vastasyntyneenä pysy. Mies kimpaantui täysin ja alkoi vaahtoamaan että polttaakko hänen pitäisi kaikki kalliit harrastuskamansa jne. veti täysin yli ja toiseen äärilaitaan koko "keskustelun". Mies palasi töihin ja on nyt entistä enemmän poissa kotoa, pitkiin työvuoroihin ja työmatkoihin menee 12 tuntia, ja sen päälle hän haluaa vielä harrastaa, joten hän on kotona lähinnä yöt ja muutaman tunnin illasta. Mies ei ole luonut vauvaan (nyt 1, 5 kk) minkäänlaista suhdetta eikä ota muutenkaan juuri kontaktia, lähtiessään rapsuttaa vauvaa mahasta ja sanoo heippa sitten. Kotona ollessaan ei reagoi vauvan itkuun jollen erikseen häntä pyydä tekemään asialle jotain; kun kysyin miksi mies ei tee mitään kun näkee että mä en pysty reagoimaan vauvan itkuun esim. vessassa ollessani, mies vain sanoi että kun ei se hiljene kuitenkaan... Vauva on varsinkin iltaisin hyvin "sylinkipeä" ja alkaa itkemään lähes välittömästi kun hänet laskee omalle sängylleen tai viltille. Kun sitten olen antanut vauvan miehen syliin jotta olen itse päässyt suihkuun, ruokkimaan koirat tai syömään itse, mies vain retkottaa vauvaa jotenkin sylissään ja keskittyy täysin telkkarin katsomiseen tai tietokoneella surffailuun. Usein mä joudun korjaamaan vauvan asentoa miehen sylissä kun vauvan pää tai raajat retkottavat miten sattuu tai näyttää siltä että vauva on putoamaisillaan kun mies haluaa kädet vapaaksi kaukosäädintä tai sohvalla syömistä varten. Jos vauva alkaa miehen sylissä itkemään, mies vähän ärtyneen kuuloisena kyselee mikä nyt on hätänä mutta ei yritä heijata, korjata asentoa, puhella rauhoittavasti tms. On todella stressaavaa esim. suihkussa ollessa kuulla kun vauvan itku muuttuu suoraksi kiljunnaksi, yritän vain huuhdella mahdollisimman nopeasti saippuat pois jotta pääsen "pelastamaan" vauvan miehen sylistä :( Miehestä ei siis käytännössä ole minkäänlaista apua tai tukea vauvan hoidossa. Lisäksi koirien hoito ja lenkitys, siivous, pyykinpesu, ruoanlaitto ym. sisätyöt ovat minun vastuullani. Miehellä on aina kiire ja jotain olevinaan tärkeämpää ja päivänpolttavaa tekemistä kun pyydän häntä avuksi, suostuu sitten tuskastuneen oloisena kulmat kurtussa pikaisesti jonkun homman tekemään. Olenkin todennut että useimmiten homma on mukavampi tehdä itse tai jättää kokonaan tekemättä kuin kohdata miehen syyllistävä ja tuskastunut huokailu. Keskustelu miehen kanssa näistä asioista on erittäin hankalaa, koska mies vetää välittömästi herneet syvälle nenään ja on niin voimakkaasti puolustuskannalla (joko heittäytyy marttyyriksi tai vetää asiat musta-valkoisesti täysin toiseen äärilaitaan) ettei tunnu ymmärtävän (tai halua ymmärtää) laisinkaan mistä yritän hänelle puhua. Vielä tässä jotakuinkin itse jaksan, kantoliina on kyllä jumalan keksintö että pystyn jotain tekemään ilman että vauva itkee koko aikaa sylinkaipuuta. Tulevaisuus oman jaksamisen kannalta kuitenkin huolettaa ja se että huomaan katkeroituvani miehelle siitä, että tämä on saanut jatkaa elämäänsä kuten ennenkin ja rajoituksetta mennä, tulla ja harrastaa samalla kun itse olen 110 %:sti ja kirjaimellisesti kiinni vauvassa vuorokauden ympäri. Omat harrastukseni koirien kanssa ja kuntosalilla olen saanut laittaa toistaiseksi sivuun kokonaan, ja vähän on alkanut epäilyttämään saanko unohtaa omat harrastukseni vielä useammaksi vuodeksi kun mies ei ainakaan toistaiseksi ole luottamusta herättänyt lastenhoidon suhteen :( Kampaajalla käynninkin olen päätynyt ajoittamaan siihen kun omat vanhempani voivat hoitaa vauvaa. En ymmärrä miten mies voi olla jotenkin niin tunnekylmä ja välinpitämätön vauvaa ja vauvan viestejä kohtaan. Sinänsä pärjään hyvin vauvan, koirien ja kotitöiden kanssa itseksenikin ja tunnen itseni onnelliseksi omassa minun, vauvan ja koirien muodostamassa arjessa kun mies ei ole kotona muistuttamassa olemassaolostaan. Itselleni on psyykkisesti mielekkäämpää joutua pesemään hampaat yhdellä kädellä vauva sylissä siitä syystä ettei mies ole kotona kuin että mies on kotona muttei "ehdi" harrastustavaroiden järjestelyltä hoitamaan vauvaa viittä minuuttia. Olen kiitollinen äitiysloman suomasta vapaudesta, siitä ettei vauvan hoitoa lukuun ottamatta pakollisia, välttämättömiä menoja tai tehtäviä juuri ole. Pyykit ja imurointi voivat aina odottaa ja koirat voivat yhtenä päivänä juoksuttaa itse itsensä aidatulla pihalla jos oikein väsyttää lähteä lenkille. Tukea ja juttuseuraa saan omilta vanhemmiltani, sisaruksilta, isovanhemmilta ja kavereilta. Olen kiitollinen siitä että mies käy töissä ja maksaa kaikki asumiskulut, mistä tavallaan vastapalveluksena teenkin mielelläni kotitöitä enemmän nyt kun olen kotona. Vauva on kuitenkin yhteinen ja yhteisellä päätöksellä hankittu, mies on nyt isä eikä sitä asiaa muuta mikään, vaikka mies ei tunnu asiaa tajuavankaan. Lieköhän näistä lähtökohdista tajuaa tulevaisuudessakaan? [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Minä rakastan sinua"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Jännä että PELKÄSTÄÄN peruskoulun käyneiden suosikkipuolue SDP kun perussuomalaiset suosituin kaikkien koululaisten keskuudessa
Tänään 02:21
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Huomaa vaalien lähestyvän, koska palsta täyttyy vasemmiston vaIheista
Eilen 23:52
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Mitä keskustelupalstojen moderaattorit näkee?
Eilen 23:13
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Kilttimiehen avauksia poistetaan
Eilen 22:03
vierailija
13 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Kokemuksia talent craftsman
Eilen 21:51
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Vassarit haluaa taas lisää aseita Ukrainalle. OrpoPurra rahoittaa ennemmin ja enemmin Venäjää
Eilen 21:46
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
VARSSUOMEN käräjäoikeus tuomitsi vasliiton poliitikon Sasu Haapasen 2 vja 2 kk ehdottomaan vankeusrangaistukseen törk. lapsen kuvasta
Eilen 20:49
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Orpo huolissaan hallituskumppanistaan vaalien alla
Eilen 20:39
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Jännä että PELKÄSTÄÄN peruskoulun käyneiden suosikkipuolue SDP kun perussuomalaiset suosituin kaikkien koululaisten keskuudessa
Started by vierailija
Tänään 02:21
Luettu: 82
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Onko täällä ketään, jolla säännöllisenä lääkityksenä Prednisolon (tai joku muukin kortisoni)?
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
"”Masennuspotilaita tulee ovista ja ikkunoista”, sanoo kokenut psykiatri"
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
3.
Azamun, joutuuko kukaan syömään?
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
4.
Antakaa mulle puheen aiheita!!
Latest: vierailija
30 min sitten
Aihe vapaa
5.
Kuka saisi avattua Iltasanomista tämän jutun:
Latest: vierailija
34 min sitten
Aihe vapaa
6.
"”Kun joku ääliö vasemmalta esittää veronkorotuksia” – Björn Wahlroos kertoo, mitä Suomessa ei tajuta"
Latest: vierailija
39 min sitten
Aihe vapaa
7.
Suomi on taloudellisen tuhon äärellä
Latest: vierailija
49 min sitten
Aihe vapaa
8.
Mitä keskustelupalstojen moderaattorit näkee?
Latest: vierailija
51 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Miehen isyysinto lopahti vauvan syntymään :(
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu