Lapsen kehitys 11.02.2016 Päivitetty 03.06.2024

Näin käännät sisaruskateuden vahvuudeksi

Sisaruussuhde opettaa lapselle leikkitaitoja ja puolensa pitämistä. Ikäero vähentää yhteisiä leikkejä, mutta sisarus tuo tukea ja turvaa. Mutta miten toimia, kun sisaruussuhde aiheuttaa kateutta?

Teksti
Anni Kakkola
Kuvat
123RF

Sisaruksen kanssa käydään mehevimmät riidat, mutta toisaalta sisarukseen voi muodostua ainutlaatuisen läheinen suhde, joka kestää koko eliniän.

– Sisaruussuhde voi olla rasite psyykelle, mutta myös voimavara, sanoo psykologi Hanna Svennevig.

Parhaimmillaan sisarussuhde on sosiaalisten taitojen harjoituskenttä.

Lue myös: Lapsilähtöinen kasvatus, järkevää vai ei?

Sisaruskateus syntyy eriarvoisuuden tunteesta

Kun perheeseen syntyy uusi vauva, esikoinen saattaa protestoida kiukuttelemalla tai muksimalla vauvaa.

– Lapsi on kauhean keinoton, kun hän tulee syrjäytetyksi, eikä tajua, miten saisi palautettua aikaisemman auvon, Svennevig sanoo.

Svennevigin mukaan sisaruskateuden pohjana on tunne eriarvoisuudesta tai epäreiluudesta. Esikoista voi harmittaa, kun äiti imettää vauvaa eikä pysty leikkimään hänen kanssaan. Lapsi saattaa jopa alkaa kastella housunsa tai vaatia tuttipulloa, jotta pääsisi taas äidin ja isän helliteltäväksi.

Silloin lapselle voi keksiä jotain ikäkaudelle sopivaa erikoiskohtelua. Esimerkiksi satukirjan lukemisesta voi tehdä yhteisen jutun, joka ei vauvan kanssa vielä onnistu. Pelkkä sylissä pitäminenkin voi auttaa.

– Isomman lapsen korvaava huomioiminen on tärkeää. Muuten lapsi saa viestin, että kasvaminen ei kannata. Edut häviävät, mutta mitään ei tule tilalle, Svennevig sanoo.

Esikoisen voi myös ottaa mukaan hoitamaan pienempää sisarusta. Svennevig kuitenkin muistuttaa, että kilttinä tai reippaana oleminen ei saa olla ainut tapa, jolla lapsi saa vanhemman huomion. Lasta pitää kehua ilman sen kummempia ehtoja.

– Eihän vauvakaan tee mitään, ja silti hän saa huomiota. Pahimmillaan sisarkateus voi jäädä kalvamaan ja katkeroittaa.

Tuoreessa päivähoitoa koskevassa tutkimuksessa selvisi sivujuonteena, että nuoremmalla sisaruksella on vaikutusta esikoisen ongelmien määrään. Ne tutkimuksen nuoret, joilla oli jo varhain nuorempi sisarus, raportoivat muita enemmän sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia. He kokivat olevansa vetäytyneempiä, ahdistuneempia ja masentuneempia kuin ainokaiset.

Lue myös: Tunnista lapsen temperamentti, niin ymmärrät häntä paremmin

Sisarussuhteesta saa myös voimaa

Sisarussuhde voi tuhota, mutta yhtä lailla sisaruksesta voi saada parhaan ystävän. Psykologian lisensiaatti Mirja Malmberg on tutkinut sitä, miten aikuiset ovat lapsuudessaan kokeneet nuoremman sisaruksen syntymän.

– Sisarukset, joilla oli hyvin pieni ikäero, olivat hyvin läheisiä vielä aikuisiässäkin, Malmberg kertoo tuloksista.

Pieni ikäero voi siis yhtä lailla lähentää ja etäännyttää. Malmbergin mukaan vanhemmat voivat auttaa sisaruussuhteen rakentamisessa. Jos vanhemmat ovat jatkuvasti puolueellisia ja suosivat kohtuuttoman paljon toista lapsista, sisaruussuhde voi heiketä.

Suosiminen voi juontaa juurensa aikuisen omaan lapsuuteen. Itse veljensä altavastaajana ollut äiti saattaa samastua tyttäreensä, joka on jatkuvasti tämän veljen kiusauksen kohteena.

– Kun nainen saa lapsen, oma äitiys herää, ja kun nainen saa toisen lapsen, omat sisaruussuhteet alkavat elää, Malmberg kuvailee.

Lue myös: Toinen lapsi tulossa – riittääkö rakkaus kahdelle?

Sisarusten riidoissa vallitsee vahvemman laki

Sisarusten riidat eivät ole pelkästään pahasta, sillä tiivis yhdessäolo myös opettaa.

– Sisaruksen kanssa opitaan sinnikkyyttä, empaattisuutta ja lisäksi pitämään puoliaan, Malmberg sanoo.

Svennevigin mukaan riidat ovat rajuja usein siksi, että sisarus on tasavertainen riitelykumppani, jolle ei tarvitse olla kohtelias. Vanhemmilleen ja kavereilleen lapsi saattaa varoa sanojaan, mutta sisaren päälle kiukun tunteet ryöpsähtävät ilman suodattimia.

Läheisimmät ihmissuhteet ovat myös kaikkein vaikeimpia. Lapset voivat oppia riidoista, mutta kehittäväksi Svennevig ei niitä sanoisi.

– On tärkeää muistaa, että lapset eivät kasvata toisiaan oikeaan suuntaan. Lasten leikeissä voi tapahtua oikeusmurhia, koska niissä vallitsee vahvemman laki. Lapset tarvitsevat aikuisen katsomaan päältä, että kahinointi ei riistäydy käsistä.

Pieni lapsi ajattelee lähinnä omaa etuaan ja puhuu sujuvasti omaan pussiinsa.

Lue myös: Näin autat lasta saamaan kavereita

Vanhempi on joka lapsen kohdalla eri ihminen

Täysin tasapuolinen kasvatus on Svennevigin mielestä erittäin vaikeaa. Tasapuolisuus ei sitä paitsi tarkoita sitä, että lapsia pitäisi kohdella samalla tavalla. Svennevigin oma äiti oli vasta 19-vuotias, kun hän sai esikoisensa eli Svennevigin isoveljen. Sota oli käynnissä ja seinien rappaukset ropisivat ympärillä, kun nuori äiti kyyhötti vauvansa kanssa pommisuojassa.

Svennevig syntyi 23 vuotta myöhemmin, keskelle kultaista 1960-lukua ja minihameiden kulta-aikaa.

– Jokainen lapsi syntyy eri ihmiselle, vaikka kyseessä olisi sama nainen. Ihminen muuttuu koko ajan, Svennevig muistuttaa.

Itsensä syyllistämisen sijaan Svennevig kehottaa olemaan rehellinen itselleen ja myöntämään vaikkapa oman väsymyksensä. Kuopuksen syntymä koettelee vauvassa kiinni olevaa vanhempaa siinä missä esikoistakin.

– Kyse ei ole siitä, että vain lapsi joutuu jakamaan, vaan myös vanhempi joutuu jakamaan itsensä. Hän ei voi olla enää samalla tavoin läsnä esikoiselle kuin ennen, Malmberg sanoo.

Malmbergin mielestä tasapuolisuus on mahdotonta myös siksi, että jokaisella lapsella on yksilölliset tarpeet. Viisivuotias ja vauva tarvitsevat vanhempiaan aivan eri tavalla, eikä heiltä voi odottaa samanlaisia asioita.

Lähde: Pia Kaulio ja Hanna Svennevig: Sisaruus: rakkautta, vihaa ja kateutta (Minerva 2006). 

Lue myös: Näin tuet uuteen päiväkotiryhmään menevää lasta

Lue myös

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X