En ole käynyt ruokakaupassa VUOTEEN

Tajusin hetki sitten, että en ole käynyt ruokakaupassa vuoteen. SIIS VUOTEEN. Enkä kyllä oikeastaan missään muuallakaan. Ostoskeskukset, ruokakaupat, baarit, kahvilat, ravintolat, hoplop, muumimaailma. Kaikki ovat saaneet jäädä. Tässähän herää kysymys, että osaanko sitten enää käydä ruokakaupassa, kun tämä korona menee ohi? Tiedänkö miten kuuluu menetellä? Kaikista suurin kysymys lienee kuitenkin miten olen istunut kotona yli vuoden, tajuamatta että en ole käynyt missään, edes siellä ruokakaupassa?

Helmikuussa synnytin meidän kuopuksen, ja loppuraskaus oli aika rankka. Mitään varsinaisia komplikaatioita ei ollut, mutta ferritiini, eli varastorauta, tippui todella matalalle keskiraskaudessa ja oli olematon loppuraskaudessa. Tästä huolimatta sain rautatankkauksen vasta muutama viikko ennen sektiota. Eli alkuvuodesta olin todella todella väsynyt, melkeinpä koomapotilas. Silloin sovittiin, että Andreas käy ruokakaupassa. Synnytyksen jälkeen yritin toipua sektiosta, ja sitten koko koronatilanne meni niin pahaksi, että Uusimaa suljettiin jne. Oon sit vaan jäänyt himaan istumaan, ihan tyytyväisenä. Sit ihmiset kysyy et ”ootko introvertti vai extrovertti?”. No mitäpä lottoot Marjatta?


Ihan yksin en tietenkään ole ollut. Ollaan käyty mummolassa kylässä ja välillä joku kaveri on tullut kahville. Muutamaan otteeseen olen jopa käynyt kampaajalla, mutta nyt tosin poistin pidennykset, eli loppuu sekin ramppaaminen. Tämähän ei myöskään tarkoita, että olisin kököttänyt neljän seinän sisällä. Ollaan leikitty meidän pihalla ja käyty vaunulenkeillä, mutta ihmismassoja ollaan vältetty. Tämä elämäntyyli ei sinänsä poikkea hirveästi meidän normielämästä, joten ei ole ollut vaikea sopeutua. Neuvolan ja dagiksen kanssa on tosin ollut vähän säätöä. Ollaan oltu tosi varovaisia, eli se on yksi aivastus ja sitten jo siirretään aikoja tai perutaan koko viikon päikkyajat.

Saakelin koronakyttääjät!

Viihdymme muutenkin kotona, joten en koe että 2020 olisi ollut mitenkään paska vuosi. Oikeastaan en huomannut paljon eroa edellisiin vuosiin, koronasta huolimatta. En siis ole sitä mieltä, että mihinkään ei saisi lähteä. Moni suuntasi Lappiin ja siitähän iski hirveä paskamyrsky. Pakko myöntää että pikkaisen jännittää, millainen aalto tässä nyt tulee, mutta en kyllä myöskään tuomitse niitä, jotka päättivät lähteä reissuun. Tällainen koronakyttääminen aiheuttaa vaan lisää ahdistusta ja pahaa mieltä. Ihmiset ovat muutenkin tosi hyökkääviä nykyään, varsinkin somessa. Pahoitetaan mieltä milloin mistäkin ja aina saadaan hirveä vääntö aikaiseksi.

On tullut jonkun verran ihmettelyjä, miksi ollaan niin varovaisia. Haluamme tietysti suojella riskiryhmässä olevia, mutta meille tällainen kotoilu on aika helposti järjestettävissä. Kaikillahan ei tällaista mahdollisuutta ole. Minä työskentelen muutenkin kotoa käsin, meidän pihalla on keinut, hiekkalaatikko, liukumäki yms joten puistoihin ei tarvitse lähteä. Andreas käy töissä, mutta välttää ihmismassoja parhaansa mukaan. Kaupassa käydään mahdollisimman harvoin, tai sitten otetaan ruokakassi. Melkeinpä kaiken saa tilattua netin kautta, enkä muutenkaan jaksa hengailla kaupoissa, joten emme kärsi. Perinteinen risteily jäi tekemättä, mutta ei meillä oikeasti ole hinku lähteä mihinkään. Vähän epäilen, että emme muutenkaan olisi jaksaneet lähteä mihinkään. Vauvavuosi on mennyt tosi mukavasti, mutta kyllä väsymys silti on läsnä usein.

Mitä sitten oikeasti on muuttunut?

Poistin pidennykset enkä käytä meikkiä. Molemmat edellämainitut jutut tuntuvat turhilta nykyään. Olen puhkikuluttanut kahdet kotihoisut ja käytetyimmät kengät ovat talvicrocsit. Kaappeja olen siivonnut ja järjestellyt, olen katsonut lukuisia netflix sarjoja ja disneyleffoja. Rupesin juomaan teetä, syytä en kyllä tiedä. Tehdään enemmän ulkoaktiviteetteja kavereiden kanssa, ollaan käyty luistelemassa ja pulkkailemassa. Olen kokeillut kasan erilaisia käsisaippuoita sekä käsirasvoja. Rupesin jopa googlaamaan miten omia saippuoita voisi tehdä, mutta Andreas ei oikein innostunut ideasta.

Kodin sisustus on uudistunut, olen ommellut ja askarrellut kaiken maailman juttuja vaikka luulin että tällaiset diy jutut eivät ole minua varten. Kaikki kukat ovat pysyneet elossa, mikä ehkä on oudoin juttu koko tässä koronahässäkässä. Yleensä kaikki kukat nimittäin tulevat meille saattohoitoon. Olen miettinyt enemmän, millaisia yrityksiä haluan tukea ja suosinut pienyrittäjiä. Meidän koti on meille entistä rakkaampi. Sellaista pientä, mutta ei mitään maatamullistavaa. Tosin kyllä toivoisimme jo, että korona pikkuhiljaa väistyisi.

Miten korona vaikutti teidän perheessä 2020? Tai no, nyt eletään jo 2021. Vuosi on hurahtanut ohi, enkä vieläkään tajua sitä paskapaperin hasmtraamista.

Kommentit

8 kommenttia
Avatar

Aika samaa meillä, vauva syntyi vapun aikaan. Varominen heröttää kyllä ihmetystä jonkin verran. Olen tehnyt saippuaa palasaippuasta vedellä ja glyseriinillä. En taida tehdä jatkossa: kaikissa yrityksissä sitä saippuaa on jonkin ajan jälkeen vaikea saada tulemaan nestesaippuapullosta (lämmittäminen toki auttaa). Mies ei meillä innostunut lipeäsaippuasta:)

Avatar

Voi vitsi noita teidän lapsosia ♥️

Avatar

Vietin kotona lapsen kanssa koko vuoden. Tai siis lähes koko kesän mökillä, sitten käyty isovanhemmilla ja yhdellä kaverilla. Muita kavereita on tavattu lähinnä ulkona. Viihdymme kyllä kotona, että sinänsä en valita.

Toisaalta tämä oli varmaan ainutkertainen vuosi olla äitiys/vanhempainvapaalla, joten mielelläni olisin voinut tehdä kaikkea muutakin. Mutta valittaminen ei tässä auta, niin olen ajatellut, että ainakin olen saanut olla lapsen ekan vauvavuoden täysin läsnä.

Avatar

Täytyy sanoa, että musta on ihan mahtavaa, että ootte noin varovaisia ja että myös kerrot siitä, hyvä näyttää muille mallia! Omituista et ku on pandemia meneillään ni ihmiset kummastelee, miksi olette varovaisia.. ihan selkeät suositukset on olla noin varovaisia.. suurin osa vaikuttajista jaksoi keväällä kyllä paasata ja kampanjoida, mut nyt syksyllä ja talvella kaikki tuntuu ihan unohtaneen koko koronan, koska onhan tää tylsää ja kurjaa ja kivempi se on nähdä ihmisiä ja käydä ravintoloissa jne. Itsestäkin ois mut musta kaikilla on vastuu tässä, et tilanne helpottais! Kiitos siis sun esimerkistä 😊

Avatar

Ollaan mieheni kanssa kumpikin hoitoalalla riskiryhmien kanssa, mies on korona potilaita hoitanut vaikkei etulinjassa olla kumpikaan. Olin elokuuhun asti hoitovapaalla kunnes palasin töihin kuten oli alunperin suunniteltu ja lapsi päiväkotiin joten meillä rullaa ns normaali arki. Keväällä olin enemmän kauhuissani tästä mutta nyt syksyllä kun sitä elää koko ajan niin ei jaksa ihan jokaisesta uutisesta kauhistua mutta en myöskään vähättele tietenkään. Rajoituksia noudatetaan mutta alkaahan tässä pieni väsy iskeä.

Avatar

Täällä sama juttu, ihan normaalia olla kotona joten mikään ei oo radikaalisti muuttunut! Ei ainekaan tule otettua paineita liikkumattomuudesta 😀 Ihan lähimpiä nähdään ja kauppakäynnit hoidetaan, muut menot jäänyt tekemättä mut ei oo hirveesti tuntunu, koska muutenkin oltais pääosin kotona lasten kanssa ja mies töissä kuten nytkin. Ei oo hinkua kahviloihin ravintoloihin kauppakeskuksiin ym. Silti toivon, että korona menee ohi ja kokoaikainen pieni alitajuinen stressi ja riskien tiedostaminen poistuisi! Itseäni ihmetyttää suuresti, miten on niin vaikeaa olla kotona edes pari viikkoa, jos tulee jostain ulkomailta tms, en ymmärrä miten ei muka pysty… Varmasti ei niin kivaa mutta ei se elämä siihen lopu! On se ihminen vaan itsekäs olento. Saas meinaan nähä miten leviää se uusi muunnos täälläkin maassa kohta… No en tuomitse.

Avatar

Ai sulla tuli vuosi täyteen viimeisimmästä ruokakauppareissusta – mulla tulee vuosi täyteen vasta maaliskuun alussa. 😀 Tosin silloinkin kävin ostamassa vain sairaalaeväitä sektioreissulle. Enpä osannut silloin kuvitella, että väli seuraavaan kauppareissuun ”vähän” venähtäisi. Mutta kotiinkuljetuksella ollaan tosiaan ruuat tilattu maaliskuusta asti, kun ei meitä kiinnosta lähteä kaupoille pyörimään kahden pienen lapsen kanssa. Joskus mietin, että muistaakohan meidän alle 4-vuotias enää, millaista kaupassa edes on, kun hänenkin viimeisimmästä kauppareissustaan on jo melkein vuosi.

Aika eristyksissä elellään, kun olen lasten kanssa kotona ja kuulun korona-riskiryhmään. Mies on työskennellyt kohta vuoden etänä. Seinät ei ihme kyllä kaadu vieläkään niskaan, vaan aika on kulunut ihan hujauksessa hyvässä seurassa perheen parissa. Omaan pihaan nikkaroitiin keväällä ties mitä aktiviteettia ja onneksi nyt on lunta.

Toki on kiva myös suunnitella, mitä ”hurjaa” sitä sitten tekisi, kun korona on kukistettu. Ehkä siellä ruokakaupassa ainakin voisi käydä verestämässä muistoja, vai pitäisikö peräti ajella tuon 4-vuotiaan kanssa linja-autolla Helsinkiin kaupoille… 😀

Avatar

Vähä sama meininki meillä. Mies kävi töissä muuten olemme olleet kotona. Nähty vähemmän ihmisiä, eikä mm. Meillö lapset ole päässy kauppareissuille mukaan vuoteen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä