Liikuntatauko...ja entäs sitten?
Mä aloitin vähän aikaa sitten liikunnan todella, todella monen viikon (kuukausien?) totaalisen tauon jälkeen. Itse asiassa näin pitkää taukoa ei ole tainnut olla koskaan tämän mun “uuden elämän” aikana. Taukoon vaikutti moni syy, mutta ennen kaikkea se, että meillä on sairasteltu syksyn aikana taas enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Nyt toivon, että tämän talven sairastelut ovat tässä. Inkivääriä, vitamiineja, hunajaa, tyrniä ja MoiForest-voidetta tänne, jotta saadaan vastustuskyky taas minttiin.
Liikuntatauon aikana mä kärsin. Ja voisi kuvitella, että mun kroppa kärsi, mutta ennen kaikkea mun mieli kaipasi liikuntaa. Huomasin, että mun päivistä ja oloista tuli tasapaksua puuroa, kun en päässyt välillä tuulettamaan päätä juosten metsiin tai nostellen rautoja. Kun aloitin liikunnan, ajattelin, että se tekee hyvää mun fyysiselle terveydelle. Pian huomasin, että liikunta tekee ennen kaikkea hyvää mun henkiselle terveydelle.
On tosi jännä juttu huomata, miten yhden tunnin (tai puolituntisen) “antaminen” liikkumiselle tuo ikään kuin tunteja lisää päiviin. Kun liikun, mä olen tosi paljon tehokkaampi niin omissa päiväduuneissani kuin kotitöissänikin. Selätän nopeammin pyykkivuoren, mutta myös mun aivot leikkaa nopeammin ja sharpimmin, kun pitää ideoida duunijuttuja. Samalla tavalla mä myös nautin enemmän arjesta, kun välillä vedän naamani punaiseksi hikoillen, tai kun dippaan itseäni kylmässä järvivedessä. Kun mun kroppa saa ääritunteita ainaisen tietokoneella istumisen vastapariksi, myös mun ääri-ilon tunteet lisääntyvät perusmöllötyksen vierelle.
Mutta on se silti jännä, miten jämähtäneisyyteen myös tottuu tosi nopeasti. Liian nopeasti. Vaikka janosin kaikki nämä kuluneet viikot hikoilemaan, oli silti ekalle salirundille lähtö todella vaikeaa. Laiskotti. Mietin, ehdinkö. Pohdin, jaksanko. Epäilin, osaanko enää. Vaikka liikkumisesta on tullut jo elämäntapa, silti erityispitkä tauko aiheutti rypyn liikuntarakkauteeni. Piti kaivaa lähtöintoa erityisen kauan, mutta kun lopulta pääsin juoksumatolle, olo oli euforinen. Juuri tätä minä kaipasin!
Nyt, kun alla on kaiken lisäksi tauteja, täytyy malttaa ottaa varovaisesti tämä liikunnan alku. Vähän lyhyempiä matkoja, vähän pienempiä painoja ja pidempiä palautuksia. Niin ja enemmän vitamiineja! Sen olen huomannut, että jos aloitan tauon jälkeen liikunnan liian rajusti, sairastun helposti. Nyt siis malttia, joka ei ole vahvuuteni.
Joku kyseli IG:ssä, miten liikunta kannattaa aloittaa, jos on astma. Koska astmoja ja astman tilojakin on niin erilaisia, niin en osaa vastata. Mulla ei ole rasitusastma, vaan toisenlainen, joten liikunta ei sinänsä vaikuta mun astman tilaan. Itselle on kuitenkin tärkeää, etten juokse kylmässä, koska mun keuhkot ei kestä kylmää (eli kuivaa) ilmaa. Tästä syystä harkitsen sellaisen Darth Vader -henkisen maskin ostoa talvijuoksuun.
Mä olen myös alkanut pohtimaan, josko ostaisin salijäsenyyden sellaiselle kuntosalille, jossa on ryhmäliikuntaa ja esimerkiksi kehonhuoltoa. Voisi sillä tapaa lisätä liikkumisen repertuaaria tänä talvena. Että kyllä täältä taas noustaan!
-Karoliina-
