Maalia pintaan ja verhot liehumaan

Me asuttiin ennen kerrostalon ylimmässä kerroksessa, läpitalon-kulmahuoneistossa. Silloin tuntui, että joka kolkka kodista ui valossa. Valkoinen seinä näytti joka puolella samalle valkoiselle. 

Kun muutettiin tähän kotiin, sanoin maalarille, että kaikki ne seinät, johon ei tule tapettia, voi vetää “jollakin valkoisella vaan”. En osannut ajatella, että valkoisissa olisi kauheasti eroja. 

Noh. Näin maantasossa, vähemmillä ikkunamäärillä, niillä seinien sävyillä on tosiaankin enemmän väliä, ja niinpä monia kotimme valkoisia seinä onkin sävytetty vuosien varrella paremmiksi.

Reilu kuukausi sitten uuden värin sai meidän olkkarissa kaksi seinää. Tai no; yksi seinä ja toisesta seinästä pieni osanen. Mua oli tosi kauan häirinnyt, että varjoon jäävä seinän osuus näytti aina tosi likaiselle ja kolkolle. Halusin lämpöä! Väriksi valittiin siis Tikkurilan G483. 

Maalin lisäksi seinustalle tuotiin lämpöä ikkunalaudalla ja verhoilla. En ole ollut yhtään verhoihminen, vaan mulle verhot on outo konsepti. Ehkä mulle tulee verhoista mieleen ne nollarin paneeliverhot tai räikeät Vallilan kaupunginosaverhot, joten en ole oikein osannut kuvitella, mitkä verhot sopisivat meille. Ostin kuitenkin tällaiset valkoiset pellavaverhot Granitista ja ajattelin, ettei niillä voi mennä kauheasti pieleen. Ikkunalauta on rautakaupan valmistavaraa. Tosin sitä piti kaventaa vähän. 

Tykkään nyt tosi paljon enemmän tästä olkkarista kuin ennen. Kaiken kaikkiaan matskuihin, verhoihin yms. meni vähän yli kolme sataa. Aika hyvä muutosbudjetti mielestäni. 

-Karoliina-