Oksettavan rankka viikko
Viikkoraportin 3/2024 vuoro. Ja siinäpä oli viikko, huh!
Ihan nauratti (silloin kun ei melkein itkettänyt), että tällä viikolla ei toteutunut “the best time of my life”, mutta sellaista se elämä välillä on. Välillä elämä on ykää, reikäisiä kalsareita ja kolmatta päivää lapsille eineksiä. Villakoirat pyörii nurkissa ja kaikesta, ihan kaikesta, on menty siitä, mistä aita on matalin.
Mulle iski nimittäin maanantai-tiistaiyönä vatsatauti, eikä siinä mitään (vaikka kyllä toki SIINÄKIN ), mutta mä jäin keskiviikkona lasten kanssa yksin kotiin, kun mies lähti työreissulle loppuviikoksi. Siihen nähden, miten vähän meillä on työreissuja A:n kanssa, ne harvat on kyllä sattunut vähän huonoihin rakoihin. Nevö foget yksi koronarundi taaperoiden kanssa, joten vaikka nyt oli huono hetki, lasten kasvun myötä tällaisetkin asiat toki helpottaa, kun ei enää tarvitse vaihdella vaippoja tai muuta sellaista.
Vaikka mun tauti oli nopea ja tehokas, mulla on ollut koko viikon tosi heikko olo. Verensokerit laski aina nukkuessa ja väsymys on ollut älytön. Ensin mä vaan makasin kaiken mahdollisen ajan, ja nyt viikonloppuna olen yrittänyt herätellä kehoa lempeästi avantopulahduksella, keppijumpalla ja pienellä ulkoilulla lasten kanssa, mutta koska en ole edelleenkään pystynyt syömään yhtään lämmintä ruokaa sitten maanantai-iltapäivän.
Muutama vuosi sitten olisin ollut aivan rikki tällaisesta hukkaviikosta, mutta jollakin tapaa mun ajatusmalli on muuttunut radikaalisti viime vuosien aikana. Vaikkei kukaan toivo sairastelua ja sitä, ettei voi tehdä asioita normaalisti, jotenkin en osaa enää stressata tällaista. Yksi viikko sinne tänne. Niin ja vaikka kuinka jäi hommia tekemättä, pitää ensi viikolla jatkaa rauhakseltaan siitä, mihin jäin. Turhaa yrittää kahmia nyt alkuviikkoon koko viime viikon to do -listaa, tai muuten sairastuu jo siitä työtaakasta uudelleen. (Tämäkin koettu, liian monta kertaa.)
Ja mitä lapsiin tulee: Ovat edelleen tasapainoisia ja tavallisia, vaikka söivät loppuviikon käytännössä nakkeja ja ranskalaisia tai valmispinaattikeittoa. Kaikki siis järjestyy, vaikka joskus se on tämmöstä.
Mutta. Vitsi olen iloinen, että on taas tänään illalla koko perhe koolla ja ensi viikosta tulee (luultavimmin) tavallinen. Tavallinen elämä on kyllä parasta ja tavoittelemisen arvoista!
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
