En käytä alkoholia, koska...

Kaikki alkoi kai vähän sattumalta. Ne oli nämä kansikuvaukset elokuussa 2021. Takan oli kesä rentoine grillailuineen ja juotuine skumppalaseineen ja kaiken lisäksi loman loppu huipentui Espanjaan, jossa iltaisin syötiin juustoja ja kippisteltiin viinilasillisilla lasten mentyä unille. Kun sitten arki alkoi, peilistä katsoi turvonneet kasvot. Päätin, että ennen kuvauksia en joisi kuukauteen tippaakaan alkoholia.

Kun kuvaukset oli ohi, tapa jäi ikään kuin päälle. Ei kokonaan, eikä absoluuttisesti, mutta selvästi siemen juomattomuuteen oli kylvetty. En muista aivan tarkkaan, mitä tuolloin ajattelin, tai kuinka vaikka juhlissa skumppalasien suhteen toimin, koska – noh – alkoholiaatokset eivät tuolloin tuntuneet kuitenkaan vielä mitenkään tärkeille tai lopullisille. En ajatellut, että lopettaisin alkoholin käytön kokonaan. 

Kuukausien kuluessa huomasin kuitenkin, että yhä useammin jätin ottamatta edes sitä yhtä lasia. Tilanne tuntui ristiriitaiselle. Huomasin, miten hyvälle alkoholiton elämä tuntui, mutta samalla mietin, olisiko kokonaan kieltäytyminen jotenkin liian radikaalia. Liian vaikeaa – minulle ja muille. 

Kesällä 2022 pohdin jopa, olenko TYLSÄ, jos en juhli. (Nyt tuo ajatus tuntuuu täysin naurettavalle, enkä enää yhdistä juhlintaa alkoholiin, mutta silloin moni asia oli hyvin vierasta ja …ehkä jopa pelottavaakin.) Voit lukea tuosta juhlasumasta täältä. 

Nyt olen ollut yli vuoden juomatta. Aluksi en halunnut kutsua itseäni absolutistiksi, mutta voi kai sanoa, että sellainen mä nykyisin olen. Ekan vuoden haparoinnin jälkeen kaikki tuntuu nyt tosi selvälle (öhöh). En enää kummastele sitä, miten osaan ollaan festareilla ilman lasia kädessäni, enkä tarvitse kuplivaa siihen, että rentoutuisin. Tilanne on niin normaali, että jos joku pakottaisi minut nyt juomaan, tuntuisi se lähinnä kidutuskeinolle. Ajatuskin alkoholista tuntuu tosi vastenmieliselle. 

Joskus ajattelin, että ihmiset, jotka eivät käytä alkoholia, eivät uskalla päästää vapaalle. Että he ovat takakireitä kontrollifriikkejä. Nyt ajattelen päinvastoin: Se, ettei osaa päästää vapaalle ILMAN alkoholia vasta kireälle tuntuukin. 

Moni on kysynyt, mitkä on mun syyt siihen, etten enää halua käyttää alkoholia. “Etkö edes yhtä lasia, kun eihän siitä tule edes humalaan”. 

Mä en käytä alkoholia, koska:

• Lapsiperhe-elämä on muutenkin täynnä huonoja öitä ja vatsatauteja – Miksi hankkisin heikon olon ehdoin tahdoin, kun “krapula” tulee joskus muutenkin?
• Tätä alkoholia juovat eivät halua kuulla, mutta alkoholi tyhmentää. Kun olen katsellut pari vuotta aikuisia, fiksuja ihmisiä, erilaisissa juhlissa pienessä ja isossa humalassa, nolottaa se, miltä mun oma käytös ja jutut on varmasti joskus kuulostanut. Lähtökohtaisesti kukaan ei ole viisaampi tai hauskempi humalassa, vaikka sille varmasti tuntuu. Ja ei – Ihminen ei osaa itse arvioida, onko isossa vai pienessä “hiprakassa” siinä vaiheessa, kun alkoholi alkaa virrata.  Lähtökohtaisesti kaikki ne, jotka luulevat, että “en ollut eilen edes humalassa” oli todellisuudessa jo aika sössökunnossa. Ja älkää ymmärtäkö väärin! Musta jokainen aikuinen ihminen saa olla humalassa, jos niin haluaa, ja joskus toisten humala – hassua kyllä – juovuttaa myös hauskasti sitäkin, joka on selvistäpäin. MUTTA: Ajattelen, että olen antanut jo oman osani skumppatansseihin ja “henkeviin” puheisiin Tammerfestin teltassa. 
• Haluan maksimoida hyvän olon. Olen alkanut arvostaa elämää, perhettä ja mun terveyttä ihan eri tavalla kun ennen. Humala on myrkytystila.
• Olen löytänyt uusia tapoja rentoutua. Ennen mä join stressiin iltaoluen ja korkkasin skumpan, kun loma alkoi, koska “vihdoin saa relata”. Nykyisin mä poistan stressiä avannossa ja liikunnalla ja elän ylipäätään mun arkea niin, etten odota, että rentoutuminen tapahtuu vain joskus lomalla/juhlissa/viikonloppuna. Yritän toimia niin, että rentouttavia hetkiä on pitkin päivää ja arkea, jottei lomille kasaudu paine maksimirentoutua. 
• Haluan pyristellä sitä vastaan, että alkoholi olisi se, joka tuo juhlan tuntua. Vasta nyt olen ymmärtänyt, miten vahvat assosiaatiot ja kuvasto meillä on siihen, miten alkoholi tekee loman ja juhlan. Tiedättekö ne selfiet #ensipurasu , kun saavutaan lentokentälle. Tai ne skumppapullon poksauttelut, kun joku saa työn/vauvan/kihlat/whatever. Välillä tämä kyllästyttää: Eikö juhlaa voi ilmentää mitenkään muuten? Olemmeko tosiaan niin mielikuvituksettomia, että asunnonosto voi ilmetää VAIN avainnipulla ja kuoharipullolla? (Löydätte tällaisen kuvan minunkin some-feedistä). 
• Haluan kehittyä henkisesti. Kuulostaa jeesustelulle, mutta todellisuudessa mä vaan yksinkertaisesti haluan, että olisin se, mikä potentiaali mussa on. Haluan löytää rennon, hupsuttelevan, pöydillä tanssivan minäni ilman, että tarvitsen siihen mitään ulkoista rohkaisua. Nykyisin osaan jo laulaa ja tanssia keikalla ihan omana itsenäni, mutta karaokea en ole uskaltanut vielä laulaa selvinpäin. Näissä asioissa mulla on vielä tosi paljon opeteltavaa! Haluan olla joskus siinä pisteessä, ettei mua nolota laittaa itseäni likoon missään tilaanteessa. Myös sosiaalinen minglaaminen vieraiden ihmisten kanssa tuottaa edelleen vielä välillä tuskaa tilanteissa, jossa oletetaan, että täytyisi olla tosi ekstroverttina. 

Viimeinen syy löytyy mun Instagramista. Ja se on itse asiassa suurin syy siihen, miksi en halua juoda. Kannattaa käydä kurkkaamassa tämä video. 

-Karoliina- 

P.S. Aika usein alkoholikeskustelu aiheuttaa vahvoja tunteita. Mä haluan korostaa, että nämä on MUN kokemus ja MUN havainnot. Se, miksi sä juot/et juo, tai mitä sä ajattelet aiheesta, on totta kai yhtä relevanttia. 

Kuva: Pixabay