Uusperhe - Kun kaikki ei pääse jädelle tai lomalle
Meillä on uusperhe. Esikoinen, 13 vuotta, on mun edellisestä liitosta ja kaksoset taas tästä nykyisestä. Erottiin esikoisen isän kanssa, kun tyttö oli 5-vuotias. Ja me taas muutettiin yhteen A:n kanssa, kun esikoinen oli kuusi. Meidän elämä on jakautunut siis niin, että esikoisen ekat 5 vuotta ydinperheessä, sitten vuosi minä ja tytär kaksin ja viimeiset seitsemän vuotta uusperheellisenä.
Mulle itselleni uusperhe on niin normi, että on vaikea sanoa, ohjaako mun ajatuksia uusperheellisyys vai ylipäätään perheellisyys. Tämä on mun perhe, ja toisaalta ihan alkuperäinen ja ainoa perhe, jonka vaikka kaksoset on koskaan kokenut. Myös ainoa lapsiperhe, jossa mun puoliso on koskaan ollut vanhemman roolissa.
Kun aloitimme uusperhe-elon, mulle oli välillä tosi kipeää se, että olin äiti, jonka lapsi oli jossain muualla. Esikoisen pääkoti on kyllä aina ollut minun luona, ja olen saanut viettää eronneena äitinä hänen kanssaan paljon enemmän aikaa kuin moni muu eronnut vanhempi saa olla lapsensa kanssa, mutta se ei poistanut sitä tyhjyyden tunnetta, joka välillä iski lapsen ollessa poissa. Muistan tosi hyvin ne hetket, kun olin jossain “lapsiperheympäristössä” ilman lasta. Olisi tehnyt mieli alkaa selitellä, että onhan minullakin lapsi. Se ei ole vaan täällä.
Toki siinä, että lapsiperhe-elämästä sai välillä taukoa, oli yksi eroperheen plussiakin. Totta kai välillä oli ihanaa olla vain aikuisten kesken ja elellä viikonloppu tai loma huolettomasti kaksin A:n kanssa.
Kun kaksoset syntyivät ja esikoinen alkoi lähestyä teini-ikää, huomasin usein, että mä aivan selkeäsi ylianalysoin sitä, voidaanko me muu perhe – nelikko -tehdä jotain, jos F ei ollut kotona. Voidaanko syödä hänen lempiruokaa? Voidaanko tehdä jotain sellaista, mistä tietäisin esikoisenkin nauttivan? Ettei hänelle vaan tule sellainen olo, että jää pois meidän perheen tärkeistä jutuista. Nykyisin en useinkaan enää ajattele näin, koska aika on tehnyt tähänkin asiaan tehtävänsä. Tosin, kun varasin tulevalle keväälle Espanjan matkaa ilman esikoista, mä kieriskelin tunnontuskissa tosi kauan, vaikka tyttö oli itse asian kanssa täysin fine, koska hänellä itsellään on peräti kaksi ulkomaanreissua tiedossa keväälle ja kesälle, minne sisarukset ei taas pääse.
Olen kuitenkin tietoisesti alkanut ajatella, että me muut ei voida jättää tekemättä kivoja juttuja vain siksi, että koko paketti 5/5 ei koolla. Koska eihän esikoinenkaan jätä elämättä, vaan päinvastoin nauttii täysin siemauksin vapaudesta ystäviensä kanssa tai isällään. Kuten kuuluukiin! Ja toisaalta: Esikoisen kasvu on myös vienyt asiaa luonnollisesti eteenpäin. Vaikka hän aina kommentoikin, jos kotona on ollut perunanachoja ILMAN HÄNTÄ, totta kai ystävät vie usein voiton jostakin koko perheen yhteisestä aktiviteetista. Ja tämäKIN kuuluu asiaan! Tästä aiheesta ja siitä, miten riippuvainen olin ajasta puolison kanssa, puhuin aikaisemmin viime vuonna tässä postauksessa.)
Perheen jakautuminen eri komboihin rikastuttaa musta elämää. On virkistävää, että dynamiikat muuttuu. Kun nykyisin ollaan välillä lomia ja viikonloppuja vain nelisin, antaa se ihan erilaisen mahdollisuuden keskittyä lapsiin yksilöinä. Me voidaan täällä Tampereella olla vain 4-vuotiaita varten ja esikoinen saa taas Helsingissä jakamattoman huomion itseensä. Ja sitten kun palataan yhteen, on taas eri kuviot.
Ja toisaalta: Vaikka haluan olla vanhempana tasapuolinen, olen alkanut pohtia sitäkin, ettei tasapuolisuus tarkoita sitä, että joka kerta jokaisen on saatava saman verran euroja, aikaa tai silityksiä. Joskus on jollakin lapsella enemmän joitain tarpeita ja jollakin hetkellä roolit vaihtuu. Näenkin aika tärkeäksi sen, että lapsilla on turvallinen ja rakastettu olo myös silloin, kun he jäävät jostakin perheen jäätelöhetkestä ulkopuolelle syystä tai toisesta. Että he tietävät olevansa yhtä arvokkaita, ja ettei kaikkea tasapuolisuutta mitata aina samalla “saannilla”. Haluan, että lapsilla on niin luottavainen olo siitä, että he saavat tarpeen vaatiessa itsekin huomiota/lomia/herkkuja, ettei siskon saannit ole itseltä pois.
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
